Yksinäisyydestä kärsinyt Maija perusti Kaverikerhon: ”Yksinäisyys on tunne siitä, ettei kuulu joukkoon tai ei ole juuria”

Maija Ilmoniemi muutti Kuopioon unelmaduuninsa perässä, mutta päätyi yksinäiseksi. Ystäviä löytyi lopulta Kaverikerhosta, jonka Maija perusti hetken mielijohteesta. Maijan mielestä yksinäisyyden voi murtaa, mutta siihen vaaditaan sinnikkyyttä ja rohkeutta.

Kuopion satamassa värikkäät raketit räjähtelevät pimeää talvitaivasta vasten ja juhlatunnelma on riemukas. Paikalle saapuneet perheet, ystäväporukat ja pariskunnat halailevat toisiaan, nauravat ja kilistelevät uuden vuoden kunniaksi kuohuvalla.

Maija seisoo heidän ympärillään, yksin.

– Ajattelin silloin, että mitä minä oikein olen tekemässä. Ajattelin, etten jaksa enkä pysty enää olemaan täällä yksin, Maija kertoo.

Helsinkiläinen Maija oli lähtenyt Kuopioon töihin edellisenä kesänä. Freelance-toimittajana ja juontajana töitä tehnyt Maija oli napannut Yle Kuopion aamujuontajan pestin. Hän ei epäröinyt lähteä täysin vieraalle paikkakunnalle toteuttamaan unelmiaan.

Todellisuus ei kuitenkaan ollut niin yksiselitteistä.

– Mietin tänne lähtiessäni, että kuka tahansa jaksaa olla niin lyhyen pätkän missä tahansa. Viime syksy oli kuitenkin todella rankka: En tuntenut ketään, eikä aikuiset noin vain saa ystäviä kadulta. Töissä oli ihanaa ja inspiroivaa, mutta kaikki muu oli kamalaa, koska olin niin yksin, hän kuvailee.

Lue myös: Yksinäisyys vaikuttaa terveyteen – Näillä keinoilla et jää yksin

Parisuhteessakin voi olla yksinäinen

Yksinäisyys ei ole Maijalle vierasta – hän on kokenut monenlaista yksinäisyyttä elämänsä aikana.

Kuusi vuotta sitten Maija oli pistänyt viestintäalan yrityksensä pakettiin, sillä yritysmaailma ei tuntunut enää omalta jutulta. Hän päätti ottaa irtioton ja muuttaa rakkauden perässä Ruotsiin.

Jännittävältä seikkailulta kuulostava elämä oli todellisuudessa yksinäistä. Mies oli paljon poissa työmatkojen vuoksi, Maija teki töitä kotoa käsin, sillä oman alan töitä paikan päältä oli vaikea saada, hänen ruotsinkielentaitonsa ei ollut täydellinen eikä kaveriporukkaa tuntunut löytyvän.

– Olin kuin vain toisen varjona ja taustalla, eikä minulla ollut omaa juttua. Oli karu kokemus tajuta se, että vaikka on toisen ihmisen kanssa, on silti todella yksin, hän kuvailee.

Maija ei kuitenkaan kehdannut puhua ystävilleen ääneen yksinäisyyden tunteistaan.

– Sitä ei oikein halunnut tai osannut kertoa, että on paha olla. Olen jälkikäteen miettinyt, etten ollut siellä yhtään oma itseni. Näin ihan uuden puolen itsestäni Ruotsissa asuessani, hän kuvailee.

Lue myös: Yksinäisyys on terveysriski – 5 vinkkiä sen selättämiseen

Vertaistukea voi löytyä yllättävistä paikoista

Lopulta parisuhde päättyi yllättäen miehen toiveesta.

Ilmoniemi palasi kotiin Suomeen ja muutti vanhemmilleen. Hänellä ei ollut rahaa, ei työpaikkaa, ei omaa kotia. Yksinäisyyden tunne oli musertavaa.

– Se oli elämäni kauhein vaihe. Silloin romahdin täysin. Monta kuukautta meni ihan sumussa ja epätietoisuudessa. Jouduin nöyrtymään ja menemään sossun luukulle. Olin ihan pohjalla.

Maija ilmoniemi kärsi yksinäisyydestä
Maija Ilmoniemi perusti Kaverikerhon ja sai roppakaupalla uusia tuttavuuksia. Kuva: Paula Ojansuu

Elämä alkoi kuitenkin palata uomiinsa pikkuhiljaa. Maija löysi asunnon tutun kautta ja sai töitä. Hän avautui rankasta vaiheesta Mailife-blogissaan ja sai yllätyksekseen hurjasti tsemppaavia viestejä.

– Tajusin, etten ole ainoa, jolle käy näin. Ymmärsin, että ihmisten kuuluu kokea myös tällaisia hetkiä elämässä ja että välillä saa olla heikko, hän miettii.

Yksinolo ei välttämättä ole yksinäisyyttä

Etäisyyttä rankkoihin tapahtumiin toi myös seikkailu Norjassa, jonne Maija lähti hetken mielijohteesta.

– Katsoin äitini kanssa televisiota eräänä iltana, kun sieltä tuli dokumentti Norjasta. Äitini heitti, että olisipa hassua, jos hakisin töihin Norjaan. Kaksi tuntia myöhemmin totesin äidilleni, että aion lähteä.

Työ löytyi piskuiselta STØ-nimiseltä paikkakunnalta Pohjois-Norjasta. Paikallinen kalastaja etsi siimankoukuttajia. Jo pelkkä Pohjois-Norjan kaamosaika oli helsinkiläiselle raju kokemus.

– Työ oli rankkaa. Seisoin 10 tuntia päivässä ja laitoin kalanpaloja satoja metrejä pitkään siimaan. Olin hyvin yksin siellä luonnon ja erämaan keskellä, mutten kokenut siellä olevani yksinäinen, Maija miettii.

Maija vietti Norjassa puoli vuotta, kunnes työt loppuivat huonon kalavuoden vuoksi. Aika teki silti hyvää.

– Joskus tarvitsee omaa aikaa, että hahmottaa elettyä ja tulevaa elämäänsä paremmin, hän kuvailee.

Lue myös: Sinkkubloggaaja Henriikka Rönkkönen: ”Sinkut voivat olla yhtä onnellisia kuin suhteessa olevat”

Onnettomuus punnitsee voimavarat

Paluu Helsinkiin ei kuitenkaan ollut mutkaton. Vaikka uusi koti löytyi pian ja työrintamalla näytti valoisammalta kuin pitkään aikaan, häämötti uusi este näköpiirissä.

– Putosin urheilukisassa kiipeilyesteeltä, polveni taittui niin pahasti, että se piti leikata ja kuntouttaa. Rahaa ei ollut kertynyt säästöön enkä pystynyt tekemään töitäni yrittäjänä. Se oli henkisesti iso takaisku, koska kaikki orastava hyvä kaatui. En tiennyt, mitä tapahtuu ja miten kaikki sujuisi tulevaisuudessa, hän sanoo.

Menetysten, kokeilujen ja heittäytymisten kautta olen kuitenkin hahmottanut, kuka minä olen ja mitä haluan tehdä.

Maija vietti puoli vuotta sängyn pohjalla jalkaansa parantaen. Onnettomuus karsi ystävistä jyvät akanoista ja osoitti, ketkä pysyvät rinnalla vaikeissakin hetkissä.
Jatkuva makaaminen oli kuitenkin yksinäistä ja synkät ajatukset tulevasta valtasivat herkästi mielen. Aika oli kuitenkin opettavainen.

– Olen muutaman kerran joutunut menettämään ihan kaiken ja menettämään myös itseni. Menetysten, kokeilujen ja heittäytymisten kautta olen kuitenkin hahmottanut, kuka minä olen ja mitä haluan tehdä.

Lue myös: Salattu ja hävetty yksinäisyys – kaksi tarinaa tosielämästä

Kaverikerholla niskalenkki yksinäisyydestä

Uuden vuoden aattona Kuopion satamassa kulminoitunut yksinäisyys sai onneksi onnellisen lopun. Maija kertoo tajunneensa siinä hetkessä, että hänen ei tarvitse kärsiä enää yksinäisyydestä, vaan sille voi tehdä jotain.

Maija Ilmoniemi on kamppaillut yksinäisyyden tunteiden kanssa vuosien mittaan. Kuva: Paula Ojansuu

 

Hän järkeili, että on pakko olla muitakin, jotka kärsivät yksinäisyydestä kuten hän. Hän kirjoitti postauksen Mailife-blogiinsa ja kysyi, voisiko olla jonkun kaveri. Viestejä tuli tulvana.

– Päätin järjestää kahvit paikallisessa kuopiolaiskahvilassa. Sinne tuli 20 ihmistä paikalle, porukkaa laidasta laitaan: Yksinäisiä perheenäitejä, vanhempia miehiä, johtavassa asemassa olevia ihmisiä ja paluumuuttajia.

Tapaamisen jälkeen Maija perusti Kaverikerho-ryhmän Facebookiin, jonne kuka tahansa voi liittyä. Kerhoon on liittynyt lähes 700 ihmistä ja toiminta on aktiivista.

– Porukka löysi sen nopeasti. Olemme käyneet esimerkiksi paistamassa makkaraa laavulla, lumikenkäretkellä ja keilaamassa. Ryhmässä on helppo kohdata toisia matalalla kynnyksellä, Maija kuvailee.

Lue myös: Pelkäätkö missaavasi jotain? 7 tapaa, jolla some voi aiheuttaa masennusta

Muista, että et ole yksin tunteidesi kanssa

Maija uskoo, että Kaverikerhon kaltaisilla ryhmillä on iso merkitys, sillä yksinäisyys ei katso ikää eikä sukupuolta. Voit tuntea olosi yksinäiseksi, vaikka olisit nuori, kaunis, menestynyt tai rikas.

– Yksinäisyys on ennen kaikkea tunne siitä, ettei kuulu joukkoon tai ei ole juuria. Se voi syntyä niin monesta eri tekijästä tai sattuman kautta. Kaikilla on niin omat piirinsä, joihin ei pääse mukaan. Nykyään on hirveän vaikea päästä oikeasti kohtaamaan ihmisiä, hän sanoo.

Kaikilla on niin omat piirinsä, joihin ei pääse mukaan. Nykyään on hirveän vaikea päästä oikeasti kohtaamaan ihmisiä.

Maija haluaa puhua yksinäisyydestä avoimesti ja poistaa siihen liittyviä tabuja. Yksi niistä on häpeä.

– Monet pelkäävät kasvojen menetystä: Jos sanoo ääneen olevansa yksinäinen, sinulle nauretaan. Mielestäni pitää luottaa siihen, etteivät toiset ihmiset halua sinulle pahaa.

Täydellistä ratkaisua edes Maijalla ei kuitenkaan ole yksinäisyyden poistamiseksi. Hän kuitenkin kannustaa kaikkia menemään ulos ja rohkeasti ottamaan ensimmäisen askeleen.

– Se vaatii sinnikkyyttä ja rohkeutta. Mutta vaikka olo tuntuisi voimattomalta, edes se pieni askel oikeaan suuntaan on jo hyvä alku, Maija miettii.

Lue myös: 

Introvertti ahdistuu verkostoitumisesta – Näin luot kontakteja

Ulkopuolisuuden tunne lamauttaa – näin opit siitä eroon

Teksti
Kuvat Paula Ojansuu

Tilaa Idealistan uutiskirje!

Saat sähköpostiisi suoraan monipuoliset treeni-, kauneus- ja hyvinvointijutut.

Toimitus suosittelee