vielä(kö) on kesää jäljellä

Tänään se ehkä ensimmäistä kertaa iski. Syysmasennus. Tai oikeastaan se taisi iskeä jo eilen… Tai sitten tämä meneillään oleva viikko tuntuu muuten vain jotenkin toooosi tahmealta. Aamuisin ei meinaa jaksaa herätä, eikä edes se kolmas kahvikupillinen piristä. Oikein mikään ei edes huvita. Mikään vaatekaan ei istu päälle eikä oikein tiedä pukeutuako vielä kesäisesti vai piiloutuako suosiolla isoon neuletakkiin. Tekisi vain mieli syödä suklaata.

Olen usein todennut, että vaikka kuinka olen syksyn lapsi, syyskuussa syntynyt, en silti ikinä ole pitänyt syksystä. Tai no, toki rakastan kynttilöitä ja takkatulta, omenalta tuoksuvia kuulaita syysaamuja, auringossa hehkuvaa ruskaa, juoksulenkkejä viilenevässä illassa… Mutta tämä pimeys. Tämä ei vaan ole mun juttu. Tosin onko se kenenkään juttu? Se vain on, kuuluu asiaan näin syksyn pikkuhiljaa saapuessa. Ja vaikka kuinka yritän vakuuttaa itselleni kesää olevan vielä jäljellä (vielä elokuun loppuun asti) niin salakavalasti päässäni soi Sir Elwoodin biisin sanat…

“tää aika on hassu juttu mari
nyt tuntuu että kesät silloin vain kesti kauemmin
vuosi vuodelta nää syksyt käy päälle
aina vaan aiemmin ja aina vaan ilkeämmin…”

Nimenomaan, saman minäkin olen huomannut. Syksyt käyvät tosiaankin päälle aina vaan aiemmin ja ehkä jopa vähän ilkeämminkin. En nimittäin muista että olisin kokenut näin voimakkaasti opiskeluaikoina… saati lapsena. Ikäkö tämän(kin) aiheuttaa? Ainakin tiedostan kaipaavani vuosi vuodelta enemmän valoisuutta ja valoisia kesäöitä. Mutta minkäs teet. Onneksi toisaalta on vuodenajat! Sitä osaa arvostaa valoisuuttakin enemmän kun välillä on pimeää. Pitäisi vain osata ottaa tämä syksy jollain tapaa uutena alkuna. Aivan kuten koululaiset ja opiskelijat aloitellessaan uutta lukuvuotta.

Dagens: paita Zara, housut Zara, laukku Marc by Marc Jacobs

Mitä postauksen kuviin tulee, otin tänään ensimmäistä kertaa käyttöön tuon aiemmin kesällä ostamani Zaran paidan. En kyllä ymmärrä miksi sitäkin panttasin koko kesän… eipä tässä nimittäin enää kovin kauaa tarkene olkapäät paljaina – paitsi sen neuletakin alla :) Niin ja nuo housut… jälleen kerran huomasin viime viikon Hesan reissulla kiikuttavani Zaran kassalle mustat housut – ties kuinka monennet samantyyliset. Niin ihania kun joustavat vyötäröltä. Ainoa huono puoli mustissa housuissa / farkuissa on värin liian nopea haalistuminen.

Pakko kyllä näin lopuksi antaa syksylle pisteet sentään jostain. Rakastan nimittäin syyspukeutumista! Vaikka muuten rakastankin kesää, lämpöä, aurinkoa ja ennenkaikkea valoisuutta, olen silti selkeästi syyspukeutuja. Voi kuinka ihanaa onkaan kaivella esille nahkatakki, kaulahuivit ja nilkkuritkin sitten joskus. Siitäs sait syysmasis!