jäätelökakku kaikilla mausteilla & viikonloppukuulumisia

Maanantai-iltaa. Takana etäpäivä sairastuvalla ja oman kurkkukivun karkotusyritys nimeltämainitsemattomalla lempijumppa-tunnillani ;) Saas nähdä jäikö tauti omalta osaltani tähän… ainakaan olo ei liikunnalla pahentunut, päinvastoin. Vaan ihme on jos tuo kaikkien räkätautien äiti ei tyttäreltä meihin muihinkin tarttuisi.

Kuten instan puolella jo kertoilinkin, kävi ylpeys pahasti lankeemuksen edellä. Ennätettyäni juuri mainostaa kuinka meillä ei olla oikeastaan juuri koskaan kipeinä (ellei pientä nuhaa lasketa), heräsi toinen tyttäristä lauantaiaamuna kovassa kuumeessa. Ja luonnollisesti juurikin se tytär, jolla oli sunnuntaina edessään kauden tärkeimmät tanssikisat so far eli toiset sm-karsinnat… Oma stressitasoni nousi hetkessä pilviin ja stressisormestani kuoriutui tunnissa nahka. Onko muilla btw mitään vastaavaa ilmiötä kuin tuo minun sormeni?

Lauantai kuluikin tytärtä lääkitessä (buranaa, panadolia, sinkkiasetaattia, c-vitamiinia, d-vitamiinia, valkosipulia sukissa, probiootteja, inkiväärisitruunahunajashotteja…) ja samalla eri vaihtoehtoja pohtien. Lähteäkö kisoihin tuossa kunnossa vai jättää kisat väliin jolloin pienryhmän koreografiaa olisi pitänyt muokata viime tipassa. Ihan järjettömän vaikea päätös! Lääkkeillä kuume kuitenkin saatiin tippumaan ja kun mitään muita oireita ei ollut kurkkukivun lisäksi, tehtiin sunnuntaiaamuna yhteinen päätös lähteä kohti Jyväskylää. Kotiin jääminen olisi tuntunut vieläkin suuremmalta joukon petturuudelta – vaikka toki sellainen fiilis oli anyway. Vaikka järki kuinka sanoi, ettei sairastumiselle voinut mitään. Se ei ollut itseaiheutettua eikä siten vältettävissä. Kyllähän sen huomasi, ettei tytär läheskään kunnossa ollut mutta aivan ihmeen hyvin tuo jaksoi kolmeminuuttisen lavalla – ei oikeastaan edes huomannut tytön olevan kipeänä. Tahdonvoimalla ja jännityksen tuomalla adrenaaliinilla mentiin… Siksi kaikkia jäikin kovasti harmittamaan, ettei pienryhmän suoritus tänä vuonna riittänyt SM-kisapaikkaan. Ollaan taidettu tottua tämän ryhmän osalta liiankin hyvään :)

Tänä aamuna tuntuikin hieman samalta kuin maratonin jälkeen – että mitäs ihmettä sitten?! Kun on pitkään valmistauduttu ja treenattu tiettyä tavoitetta varten ja yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Tässä tapauksessa myös tavoite jäänyt saavuttamatta. Fiiliksiä ei yhtään auttanut tyttären jälleen yli 39 asteeseen kivunnut kuume. Onneksi iltaa kohden kuume on laskenut kokonaan ja pysynytkin alhaalla – jäljellä ihan jäätävä räkätauti. Onneksi tanssiminenkin jatkuu ja tytöt pääsevät sm-kisoihin muodostelmaryhmällä. Ja onhan noita muitakin kisoja tulossa yllinkyllin :) Ja kyllä, tiedän – osa paheksuu päätöstämme lähteä kipeänä reissuun. Päätös oli  järjettömän vaikea mutta tiedän, että moni muu olisi tehnyt (ja tekikin) sen tismalleen saman päätöksen samassa tilanteessa.

Ja sitten kevyempiin juttuihin eli jäätelökakkuun :D Kyseisen kakunhan tein jo tyttöjen synttärien aikaan eli kuukausi sitten mutta nyt vihdoinkin kuvat pääsivät blogiin asti.

 

Kuten kuvista näkyy, innostuin tällä kerralla koristelemaan kakun oikein kunnolla :) Ja kieltämättä tästä tuli yksi lempijätskikakuistani – sekä ulkonäöltään että maultaan. Kakku oli itseasiassa tuttu ja turvallinen snickers-tyylinen kakku, kaikilla mausteilla – vaniljajäätelöä, suolaista kinuskikastiketta, suolapähkinöitä, Fazerin karamelli-merisuolasuklaata (ihan mun lempparia!) rouhittuna, minivaahtokarkkeja sekä Bastogne-keksimurskaa. Rakastan tuota suolaisen ja makean liittoa ja tähän jäätelökakkuun tulikin näemmä laitettua suolaa yllinkyllin :D

Tässä vielä ohje suurpiirteissään. Irtopohjavuoan pohjalle laitoin Bastogne-keksimurskaa sekoitettuna sulaan rasvaan. Mitään mittoja en osaa sanoa – pohja on hyvä kun siitä ei tule liian paksu, eikä rasvaa ole käytetty liikaa. Pohjan päälle kerros jäätelöä (otan jäätelöpaketin sulamaan alkaessani murskata keksejä niin ehtii sopivasti hieman pehmentyä), sitten väliin kinuskikastiketta, suklaarouhetta, vaahtiksia, rouhittuja suolapähkinöitä, rouhittua suklaata sekä keksimuruseosta. Sitten toinen kerros jäätelöä. Koko komeus pakastimeen odottamaan koristelua ja herkutteluhetkeä. Siinäpä se. Helpolla hyvää. Jostain kumman syystä tätä pystyy sulattamaan ja pakastamaan uudelleenkin (jos jotain jää jäljelle) ilman, että jäätelön koostumuksesta tulisi kittiäistä.

 

Ja nyt vihdoinkin kommenttien kimppuun! Viikonloppuna oli niin paljon muuta mielessä, etten kertakaikkiaan pystynyt keskittymään blogiin… mutta josko tällä viikolla saisin homman taas rullaamaan. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!