sateinen etäpäivä

Torstai-iltaa. Itselläni hieman perjantaifiilis – kiitos virtuaalicombatin ja huomisen plussavapaapäivän. Vitsit miten ihanalta tällainen nelipäiväinen työviikko tuntuukaan! Kun jo torstaina koti on siivottu viikonloppua varten. Perjantaipuska vain puuttuu pöydältä – ellei muutaman viikon vanhaa mustikanvarpukimppua lasketa.

Tänään oli ensimmäinen harmaa päivä pitkästä aikaa – niin harmaa, että pienen hetken mietin valojen sytyttämistä tänne työnurkkaukseeni. Mutta onneksi harmaus väistyi iltapäivällä ja aurinkokin jälleen näyttäytyi. Olen aiemminkin todennut käyväni aurinkoenergialla ja se tuli jälleen tänään todistettua. Kuinka nuupahtanut olo harmaalla sadekelillä onkaan… ja kuinka paljon energiaa aurinkoisella ilmalla. Paitsi pakko myöntää, että heinäkuun helteillä jopa minulta meinasi virta välillä loppua. Kuten tältä etäpäivien seuralaiseltanikin…

Väinölle kuuluu pitkän, kuuman kesän jälkeen hyvää. Arki on taas pojallekin koittanut koulujen alettua. Olen toki aika paljon etänä joten Väinöllä on seuraa – tosin eipä tuo sisällä päivän aikana tee juuri mitään muuta kuin vetelee hirsiä. Voi kuinka välillä tekisikään mieli käpertyä toisen viereen torkuille…

Tänään virtuaalicombatissa jäin vallan pohtimaan kuinka stressaantunut ja väsynyt olenkaan mahtanut viime talven ja kevään kuluessa olla sillä en muistanut ohjelmasta yhdenyhtä kappaletta. Vaikka ohjelma olikin tuoreimmasta päästä. Vai kertooko tuo ainoastaan karua kieltään minun ja bodycombatin suhteen nykytilasta… Siinä missä muistan kymmenenkin vuoden takaiset kappaleet iskuineen ja potkuineen, eivät nämä uusimmat jää yhtään mieleen. Suurin tekijä lienee musiikki, joka ei nykyään vetoa minuun sitten ollenkaan… Onko muita samoin ajattelevia vai olenko ainoa laatuani?

Mutta nyt kuulkaas ajattelin katsoa loput jaksot Tha Affairia – tämä neloskausi on ollut todella hyvä! Ja sitten nukkumaan sillä huomenna suuntana Lahti ja Mäkimonttu. Sattumien summana mulla on liput molemmille Cheekin jäähyväiskeikoille… Hieman mietin onko järkeä mennä samalle keikalle kahteen kertaan.. mutta mennään nyt sitten! Eipähän näitä keikkoja sitten enää tarjolla ole. Onneksi minulla on aikaa miettiä vaatteet huomisaamuna. Tytär jo oman laukkunsa pakkasi mutta mulla homma aloittamatta – eikä aavistustakaan mitä pukea ylleen jos päivällä luvataan hellettä ja illalla ehkä vesisadetta tuulen kera… jospa ei kuitenkaan sataisi, siitä lähdetään! Tässäkin asiassa perheemme on melkoisen kahtiajakautunut – kun tarjosin mahdollisuutta lähteä toiselle keikalle, ei puolta perheestä voinut vähempää kiinnostaa :D Onneksi sentään tuo toinen tytär jakaa tämän(kin) innostuksen kanssani.

 

EDIT. oli pakko googlettaa eikä tuo virtuaalitunnin ohjelma näemmä ihan uusi ollutkaan vaan viime kesältä. Enkö muka käynyt vuosi sitten kesällä ollenkaan jumpassa.. ei pysty muistamaan.