väinö & valkoinen sohva

Pirteää tiistai-iltaa! Juuri puhuttiin tänään ystäväni (ja työkaverini) kanssa kuinka hän menee yleensä puoli kymmenen maissa iltaisin nukkumaan – ja kuinka minulla ilta on vasta silloin nuori. Usein tulen lenkiltä vasta yhdeksän maissa, sitten joko teen blogia, vastailen kommentteihin tai surffailen muuten vain – kunnes siirryn television ääreen siinä yhdentoista kulmilla. Sittemminhän tein päätöksen etten ihan joka iltaa istuisi koneen äärellä, ainakaan kovin myöhään. Mutta iltarytmin täydellinen muutos on näemmä yllättävän vaikeaa… en vain osaa istahtaa television ääreen ennen iltakymmentä. Paitsi viikonloppuisin :) Nytkin olo on aivan pirteä – kiitos Väinön kanssa kierretyn iltalenkin, ihanan kirpeässä kelissä.
….

Vaikka itse en juuri koskaan istahda sohvalle kesken päivää (hassua eikö!), Väinö sen sijaan ottaa sohvasta kaiken ilon irti. Aina kun portti olohuoneeseen on auki, hipsii koira tuohon sohvan nurkkaan nukkumaan ღ Se siitä alkuaikojen ajatuksesta (tai harhaluulosta :) ) ettei valkoinen sohva todellakaan olisi koiran paikka… Eihän toista tuosta voi poiskaan häätää ღ

Saan usein tänne blogiin kyselyitä siitä, miten meillä pysyy lemmikeistä huolimatta paikat niin siistinä ja sohva niin valkoisena. Vastaus kysymykseen on, ettei pysykään :D Tai no, ei pysyisi ellen siivoaisi (lähes) päivittäin. Moni ei ymmärrä miten jaksan imuroida päivittäin – parhaina päivinä parikin kertaa. Itselleni tuo taas on ihan elinehto jotta kestän elää täällä kirppusirkuksen keskellä :) Päivittäinen pikaimurointi pitää ainakin ne villakoirat poissa nurkista. Enkä siis imuroi päivittäin koko taloa vaan ainoastaan ne tilat, missä Väinö liikkuu. Nyt tosin Minni-kissastakin tuntuu lähtevän enemmän karvaa… Väinön karvanlähtöaika sen sijaan tuntuu onneksi loppuneen tämän syksyn osalta – ihan omituista kun lattialla ei näy kasoittain ruskeaa karvaa! Imuroinnin ohella pesen lattiat suht usein.

Vielä vuosi sitten en suostunut laittamaan sohvan päälle mitään suojakangasta Väinön vuoksi mutta sittemmin luovutin todettuani huomattavasti helpommaksi pestä ainoastaan sohvan päällä olevaa pellavapussilakanaa kuin sohvan irtopäällisiä. Selkänojatyynyjen päällisiä sen sijaan pestään aina silloin tällöin – Minni kun rakastaa nukkua tuossa ikkunan edessä selkänojan päällä. Karvat lähtevät sohvasta parhaiten imuroimalla, samoin tuosta valkeasta matosta. Maton olen pessyt tasan kerran, viime vuoden lopulla Väinön ripuloitua sen päälle :D Nyt kyllä katselin, että matto ei näytä enää ihan puhtaalta joten taidanpa käyttää maton itsepalvelupesulassa ennen joulua!

Matto ja sohva olisivat taatusti paljon likaisempia jos Väinö pääsisi olohuoneeseen milloin tahansa. Ulkoilun jälkeen koiralla on kuitenkin porttikielto olkkariin kunnes tassut ovat puhtaammat ja kuivat. Paitsi talvipakkasella lumisilla keleillä – silloin ei tassutkaan likastu. Ja siksi toivonkin talvesta runsaslumista ja viileää :D

Mutta nyt sinne television ääreen – eikä kellokaan ole kuin vasta puoli yksitoista :) Muu perhe lieneekin jo nukkumassa – paitsi hullu-Minni, joka lähti juuri päättäväisesti ulos. Hyvä niin sillä vauhtia tuntuu tuossa kissassa kyllä riittävän. Väinö sen sijaan… kuorsaa meidän sängyssä, minun paikallani. Se siitäkin periaatepäätöksestä… Että koirako ei muka saisi tulla sänkyyn nukkumaan :D Eihän sitä voi estää kun nukkuu siellä niin ihanan sikeästi.

Sikeitä unia myös kaikille muille!