mitä ja milloin viimeksi

Noniin, josko siirryttäisiin meikäläisen hiuksista pikkuhiljaa jo muihin asioihin :) On jännittävää ja hämmentävääkin huomata kuinka lukijamäärät niin facebookissa kuin blogissakin nousevat ihan eri lukemiin aina kun postaa kuvan itsestään… tavallaan tosi ärsyttävääkin – mutta tavallaan myös inhimillistä ja ymmärrettävää. Mutta enpä muista milloin olisin viimeksi saanut yhtä paljon kommentteja (poislukien arvonnat) kuin edelliseen postaukseeni. Taisi olla aiempi vastaava postaus – kun viimeksi leikkautin hiukseni polkaksi kolmisen vuotta sitten :D Hiukset siis selkeästi herättävät keskustelua – hyvässä ja pahassa.

Kiitokset siis kommenteista jokaiselle. Saan myös usein kritiikkiä siitä, kuinka en osaa ottaa kehujanne vastaan. Myönnän, menen niistä aivan hämilleni enkä niitä edes odota – ehkä siksi niin hämilleni menenkin. Arvostan mielipiteitänne ja kehujanne – eikä tuo arvostus mielestäni poissulje sitä, ettenkö silti saisi itse olla eri mieltä vaikkapa nyt hiuksistani. Se, että kadun hiusten leikkausta ei tarkoita sitä, ettenkö silti olisi otettu kehuista. Mutta se siitä, todettakoon vain että kasvatusprojekti alkoi jo :) Ja samalla peruin huomiselle sovitun profiilikuvauksen (blogijuttuja varten) sillä en kertakaikkiaan osaa ainakaan vielä laittaa hiuksiani mitenkään. Ja kuka haluaisi kuvia, joista näkyy se, ettei ole ihan oma itsensä.

Löysin jostain blogista tällaisen vanhan mitä ja milloin viimeksi -haasteen ja ajattelin tuohon vastailla näin torstai-illan päätteeksi. Milloin siis viimeksi:

Ilahduin – eilen monista ihanista kommenteista! Ja tänään toisen tyttären vanhempainillassa varsin fiksulta vaikuttavasta luokanvalvojasta, ihan huipputyyppi!

Nauroin – kampaajalla, naurettiin ihan katketaksemme monellekin pöljälle jutulle. Sen jälkeen ei olekaan enää hirveästi naurattanut ;)

Itkin – eilen.

Suutuin – viime aikoina ihan liian usein, lähinnä itselleni.

Harmistuin – no eilen muutamasta kommentista kun välillä tuntuu, että minut ymmärretään aivan väärin. Myös ohimoilla jyskyttävästä päänsärystä, joka ei oikein nyt ota laantuakseen. Syytä olisi sillä minun pitäisi selvitä aamulla klo 7 junalla Helsinkiin.

Häkellyin – eilen kommenttien määrästä. Häkellyn hyvin usein, olen oikea häkeltymisen mestari enkä silloin saa mitään järkevää sanotuksikaan. Tyypillinen tällainen tilanne on se, kun blogini lukija pysäyttää minut – silloin häkellyn, punastun ja änkytän. Terkkuja vaan esim. Habitareen :)
….

Kokeilin jotain uutta – heh, ehkä tämä kysymyspatteristo ei nyt ollut se ihan toimivin postausidea sillä tähänkin on pakko vastata hiukset. Tarkemmin ajatellen tänään kokeilin ensimmäistä kertaa ikinä sokerisuihketta. Vai olisko se ollut suolasuihke…

Urheilin – eilen kävin juoksulenkillä mutta eipä lenkki oikein kulkenut. Juuri tänään harmittelin missä mun urheilumotivaatiokin oikein luuraa?! Tai lähinnä juoksumotivaatio. Kävellä kyllä viitsin vaikka joka päivä mutta juokseminen ei nyt jostain syystä nappaa sitten yhtään. Sen sijaan combatissa voisin käydä vaikka päivittäin – mutta lähisalilla ei ole tarjolla kuin pari combatia viikossa. Ja toinen niistäkin on lähes poissuljettu kiitos lasten treenikuskausten.

Luin – tänä aamuna pari sivua Vera Valan romaanista. Haluaisin lukea paljon enemmän!

Söin – päivällä lounaaksi eilisillalta jäänyttä kebabsalaattia, nam.

Herkuttelin – äsken palan mutakakkua, hullu-Minnin sekä omien nurkan takana olevien synttäreitteni kunniaksi :)

Ostin – olisikohan viimeisin ostos ollut toiselle tyttärelle ihanan pehmoinen neulepusero HM:lta – ja toiselle huppari. Tuo kuvissa näkyvä huivi on myös kohtalaisen uusi… ja niin ihana!

Tapasin – tänään vanhempainillassa paljon uusia kasvoja.

Päätin – laittaa myyntiin kaiken turhan! En tarvitse puoliakaan siitä mitä omistan. En edes tuota huivia.

Inspiroiduin – päivittäin kaikista ihanista kuvista instassa…

Ja nyt unten maille! Otin jo parit torkut tässä postauksen aikana :D