>ensimmäiseni

>

… vaan ei viimeinen!
Nyt tämäkin tyttö osaa kutoa – oikeaa, nurjaa, palmikkoa!
Osaan luoda silmukat ja päätellä työn. Osaan jopa kaventaa :)
Kaunis kiitos tästä kuuluu anopilleni, joka jaksoi menneellä viikolla opettaa minua.
Nyt mulla vaan on pienoinen ongelma – jäin tähän(kin) koukkuun. Ja kun tietää mihin kaikkeen
muuhunkin olen koukussa niin tuntuu, ettei aika riitä enää mihinkään! Viime yönäkin kudoin
kahteen saakka – siinä vaiheessa nukahdin kutimeni ääreen… :)

Ja mitä sitten olen kutonut… Johannan innoittamana kauluria, mitäpäs muutakaan :D
Ensimmäisestä luomuksestani tuli hieman liian pieni joten tytöt saivat tämän yksilön.
Seuraava on jo miltei valmiina, se mahtunee minulle itsellenikin…
Uudesta kamerasta (on se  h y v ä) innostuneena innostuin myös räpsimään kuvia :)
Meillä onkin sitten talvilomat vietetty.. edessä pelkkää arkea kesälomaan saakka.
Tosin epätavallisen paljon ohjelmaa tiedossa – kyläilyä, synttäreitten juhlintaa, Pirkan hiihto,
teatterireissu lasten kanssa Lahteen, Tukholman reissu työkavereiden kanssa, Hampurin maraton,
oma koitokseni Tukholman maraton… ihan hengästyttää – meillä nimittäin kalenteri on normaalisti
paljon väljempi.
Kirpeää pakkaspäivää (meillä oli aamulla -28 astetta, hrrrr) kaikille!
Illalla sentään viimeistään tulee lämmin kun on jälleen zumban vuoro :)