pitkä viikko (ja kuvia viikkojen takaa)

Torstain myöhäisiltaa täältä mummiukkilan rauhasta. Tehtyäni kävelylenkin jälkeen hetken välikuolemaa, päätin vielä avata koneen ja kirjoitella postauksen – sen verran huono omatunto minulla on hitahanlaisesta postaustahdistani. Vaikka yritänkin olla potematta huonoa omatuntoa siitä, että minulla on muutakin elämää.

Sitä muuta elämää on nimittäin tällä viikolla riittänyt… En tiedä miten viikko onkin tuntunut niin kovin pitkältä – sitä tuntui jo tiistaina jatkuneen pienen ikuisuuden. Osasyynä fiilikseen varmastikin se kokonaan valvottu viime lauantain ja sunnuntain välinen yö – kun kuskasin kahden jälkeen yöllä tyttären ja koiran rautatieasemalle enkä enää sen jälkeen osannut nukkua. Vaikka olenkin aina pärjännyt todella vähällä yöunella niin pakko kai se on myöntää, ettei moisesta läpiyön valvomisesta enää selviäkään ihan tuosta noin vaan. Varsinkaan kun edellisestä vastaavasta yöstä on vain vähän aikaa. Valvoin siis myös Italian reissua edeltäneen yön… Ehkä muutamat normaalia pidemmät yöunet olisivat saattaneet korjata tilannetta mutta äh, kuka malttaisi kesällä mennä nukkumaan ennen yhtä yöllä… en minä ainakaan!

Viikko on mennyt paitsi töissä, myös säätäessä pohjoiseen lähteneen tyttären kotiinpaluuta. Tytön kun piti palata vasta tulevana sunnuntaina mutta kuinkas lopulta kävikään… palasivat Väinön kanssa juuri hetki sitten Tampereelle. Pohjoisessa kun sattui olemaan myös eräs tyttökoira, joka sai lähestyvine juoksuineen meidän pojan sukat pyörimään jaloissa… Veikkaankin, että kotiin saapuu suht väsynyt parivaljakko :D

Muuttuneet suunnitelmat vaikuttivat toki meidän muidenkin suunnitelmiin ja reissukuviot menivät uusiksi muutamaankin kertaan. Nyt me muut olemme kuitenkin Kuopiossa – tanssityttö hotellissa muun tanssiporukan kanssa (koska Kuopio tanssii ja soi) ja me vanhemmat täällä mummiukkilan rauhassa. Sinällään jees, että nyt saamme toisenkin tytön mukaamme tulevan sunnuntain rippijuhliin – tarkoittaa tosin  ajelemista kotiin tyttöä hakemaan…

Tähän yhtälöön kun vielä lisää tiistaina sairaalaan joutuneen äitini ja huolen hänestä, ei ihmetytäkään enää yhtään miten olen jotenkin aivan poikki. Sitäpaitsi huoli tuplaantuu aina kertaheitolla miettiessäni miten isä pärjää yksinään kotona. Hyvinhän tuo onneksi pärjää ja sai nyt seuraakin kun tytär koirineen viettää pari yötä mummivaarilassa :) Ja eiköhän tuo äitikin pärjää sairaalassa, munuaisaltaan tulehduksensa kanssa. Sinällään kai harmiton tulehdus mutta äitini ms-taudille eivät mitkään tulehdukset tee hyvää – eikä kyllä vielä tietoa kuinka paljon moinen tulehdus rasittaa äidin ainoaa toimivaa munuaista. Huoh.

Että sellainen viikko täällä suunnalla. Ei liene ihme, että hieman väsyttää… Siksi huominen plussavapaa perjantai tuleekin enemmän kuin tarpeeseen! Mikä ihana ajatus ettei tarvitse laittaa kelloa herättämään eikä ole kiirettä mihinkään! Paitsi Kuopioon katselemaan tyttären tanssiesitystä… Onneksi luvataan kaunista ilmaa sillä aion nauttia kiireettömästä haahuilusta ympäri kaupunkia!

Aurinkoista loppuviikkoa kaikille! Nyt on pakko lopettaa sillä silmät painuvat koko ajan kiinni – pahoittelut siis mahdollisista kirjoitusvirheistä :)

EDIT. ainiin, nämä kuvat otin meidän Italian reissua edeltäneenä iltana… kun olisi ollut kiire jo pakkaamaan mutta en voinut olla painelematta kuvaamaan tuota vanhaa, järjettömän upeasti kukkinutta omenapuuta. Kohtasin siellä omenapuun alla myös nuoren hevaripojan – hänkin oli kuvaamassa samaista puuta, oli kuulemma käynyt jo monena päivänä :) Tuonne puun alle kun pääsisi taas hetkeksi unohtamaan koko ympäröivän maailman ja vain tuijottamaan noita oksia…