totaalijumissa

Keskiviikkoiltaa! Siis onko nyt oikeasti jo keskiviikkoilta… ilmeisesti on! Viikot kiitävät taas hurjaa vauhtia. Kesälomalla tuntui hetkittäin siltä kuin aika olisi likipitäen pysähtynyt – niin ihania nuo helteiset kesäpäivät olivat. Ja nyt aika taas kiitää.

Töihin paluu loman jälkeen sai niskani näemmä jälleen totaalijumiin. Siitä seurauksena olenkin herännyt lähes joka aamu päänsärkyyn. Asia, mitä ei tapahtunut kertaakaan koko loman aikana. Ainakin kuvittelisin päänsäryn johtuvan niskajumista ja niskajumin joko ilmastoinnista töissä tai muuten vain tästä koneella istumisesta. Mene ja tiedä mutta jumissa ollaan.

Huomaan olevani hieman jumissa myös kirjoittamisen ja valokuvaamisen suhteen. Valokuvajumi johtuu suurimmaksi osaksi huoltoa odottavasta kamerasta mutta muuten en oikein tiedä jumituksen syytä. Olen ehkä pitänyt kesän aikana liian pitkiä taukoja blogin kirjoittamisessa – ehkä siinä on syy sille, että tuntuu kuin enää ei olisi mitään sanottavaa eikä mitään annettavaa. Kuin kaikki olisi jo sanottu. Välillä postausideoita on vaikka ja kuinka mutta kun en kirjaa niitä ylös, unohdan ne. Tai aika ajaa muuten vain niiden yli. Teepä enää postausta mansikkabritakakusta (piti tehdä parhaimpaan satoaikaan) tai asuntomessuista (kyllä, monta sataa kuvaa jäi selaamatta ja postaukset tekemättä)… Olisi minulla näemmä vielä pari postausta edelliskesän Mallorcan reissustakin tekemättä :D

Mistä tämä ihme jumitus sitten pohjimmiltaan johtuu? Sen kun tietäisikin! Siinä missä blogini oli aiemmin päiväkirjamainen kuvaus elämästäni, on se nykyään kaikkea muuta. Haluaisin palata tuohon vanhaan päiväkirjatyyliin mutta sitten en toisaalta kuitenkaan halua. En halua lukea arvosteluja blogini sisällöstä tai itsestäni miltään keskustelupalstoilta, en halua pahoittaa mieltäni aivan turhan päiten, en halua asettaa itseäni saati perhettäni julkisen arvostelun kohteeksi. En edes Väinöä. Ehkä siksi mietin entistäkin tarkemmin mitä haluan muille jakaa – ja ehkä siksi tämä jumitus. Ja ei, mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut viime aikoina, tämä on pidemmän ajanjakson kertymää.

Tiedän myös, että bloggaajien tulisi olla kehityksessä mukana, kehittyä itse ja kehittää blogiaan. Paikallaan ei saisi junnata. Mutta hemmetti vie kun ne on nämä samat nurkat ja samat sohvatyynyt. Sama työpaikka ja sama harrastus. Joka toinen päivä kaipaan vaihtelua – haluan uuden kodin, työpaikan ja blogillekin uuden nimen sekä ulkoasun. Joka toinen päivä mietin että miksi ihmeessä en olisi tyytyväinen siihen mitä on nyt. Jos siitä ei riitä blogiin kerrottavaa niin sitten ei.

Ensitöikseni yritän kuitenkin muistaa kirjata ylös ne postausaiheet mitä mieleeni kävelylenkeillä juolahtaa. Kirjoittaa niistä aiheista mitkä itselleni tuntuvat tällä hetkellä luontevimmilta. Saada jumit auki niin niskasta kuin kirjoittamisenkin suhteen. Olla miettimättä liikoja. Kirjoittaa kun siltä tuntuu ja olla kirjoittamatta jos Netflix houkuttelee enemmän :)

Onko teillä muilla samanlaisia jumeja? Blogin tai esim. instan suhteen? Siinä nimittäin toinen murheenkryynini :D Haluaisin palata instassakin tuohon samaan alkuaikojen päiväkirjamaisuuteen – aikaan jolloin instagramiin ladattiin kuvia sen kummemmin pohtimatta sopiko kulloinenkin kuva feediin vai ei. Mutta entäs kun oma perfektionistiluonteeni ja esteettinen silmäni haluaisi instatilini olevan seesteisen, harmonisen kaunis? Niin että jokainen kuva sopisi saumattomasti yhteen ja katsoja voisi soljua kauniin kuvavirran mukana… Toisaalta huomaan itse viihtyväni paremmin sellaisilla instatileillä, joissa kaunista harmoniaa ja stailattua feediä rikkovat kuvat arkitodellisuudesta. Ja joiden kuvateksteissä puhutaan muutakin kuin toivotetaan hyvää yötä tai aurinkoista aamua.

Voihan somemaailma ja sen asettamat vaatimukset! Voihan minä itse ja jumini :) Nyt siirryn tuohon sohvalle ja jumiudun hetkeksi joko The Handmaid´s Talen viimeisten jaksojen tai The Affairin uuden tuotantokauden (woop woop!) pariin. Kiitos vielä Maria kun vinkkasit, että Affairista on tehty uusi, neljäskin kausi – olkoon se huonoa kolmatta kautta huomattavasti parempi!