ihan pihalla & helvetinkolulla

Sunnuntain myöhäisiltaa. Voi jestas miten upea syyspäivä onkaan takana – ainakin täällä Tampereen suunnalla ja somen perusteella kaikkialla muuallakin. Tänään ei juuri sisällä ole malttanut olla sillä tällaista keliä ja lämpöä tuskin montaa päivää on enää tarjolla. Tänään ulkoillessa oli (ruskasta huolimatta) vaikeaa uskoa, että eletään lokakuun puoltaväliä!

Sain aiemmin kuluneella viikolla (säätiedotuksia katsellessani) idean tehdä tänä sunnuntaina päiväretki jonnekin kansallispuistoon. Voitteko nimittäin uskoa – perheestämme kukaan ei ole ikinä aiemmin käynyt missään kansallispuistossa. Uskomatonta mutta totta – ja vähän noloakin. Joten tänään oli varsin hyvä päivä korjata tämä virhe – upean aurinkoisessa kelissä. Päädyimme ajelemaan Ruovedelle, Helvetinjärven kansallispuiston hienoihin maisemiin. Onneksemme olimme liikkeellä heti aamusta sillä ennätimme kiertää lenkin ennen ryysistä. Päivällä takaisin kotiin päin lähtiessämme, tuli retkeilijöitä vastaan ihan tauotta… oliko tällä kelillä mikään ihmekään.

Sen verran nuo Helvetinjärven jylhät maisemat ja Helvetinkolun rotko tekivät vaikutuksen, että suunnittelimme jo uutta reissua samaan paikkaan – viimeistään jonain kauniina talvipäivänä. En saanut näemmä otettua kovin hyvää kuvaa itse rotkosta mutta kyseessä on siis 40 metriä pitkä, 38 metriä syvä ja vain pari metriä leveä sola, joka laskee jyrkästi Ison Helvetinjärven rantaan. Muu perhe kipusi järven rannalta takaisin ylös rotkon pohjaa pitkin – itse tyydyin hieman huonovointisena kipuamaan portaita. Näköalapaikaltakaan en tajunnut ottaa montaa kuvaa mutta kurkatkaahan instastoriesini puolelle – siellä videonpätkä sekä ylhäältä näköalapaikalta että alhaalta järven rannalta.

Sellaisia maisemia tänään – kyllä sielu lepää luonnon keskellä. Saman totesimme tänään myös käydessämme pitkällä kävelylenkillä ystäväni kanssa, upeissa maalaismaisemissa. Tämän päivän lenkkeilysaldo lähentelee 18 kilometriä – ei hullummin tällaiselta puolikuntoiselta! Minulla kun on ollut viime päivät enemmän tai vähemmän huono olo. En oikein tiedä mistä olotila johtuu mutta pitänee joka tapauksessa nyt ryhdistäytyä ja selvittää poikkeavat kilpirauhasarvot yms. Ei tämä itsekseen taida ohikaan mennä.

Vaikka silmäluomia jo hieman painaa, taidan vielä siirtyä hetkeksi television ääreen, yhdessä toisen syyslomalaisemme kanssa. Voi onnellisia lomalaisia! Niin mielelläni itsekin lomailisin alkavan viikon. Loppuviikolle olen pari plussavapaapäivää merkannutkin mutta en vielä uskalla niistä iloita – riippuu työtilanteesta. Toivottavasti pääsisimme ainakin perjantaina suunnitellun mukaisesti Helsinkiin ja I love me -messuille. Odotan muutenkin niin paljon syyspäivää Hesassa, päämäärätöntä kävelyä kaupungin kaduilla, istumista kahviloissa… Siinä minulle riittävästi syyslomaa, tämän päiväisen reissun lisäksi!