pala Pariisia & muutama Turkua

Päivien kiitäessä meinasivat nämä(kin) kuvat unohtua kameran muistitikulle. Tästäkin päiväreissusta Turkuun on jo näemmä reilut kaksi viikkoa – vaikka ihan juurihan me ystäväni kanssa tuolla museossa kiersimme ja jokirannan kahviloissa istuimme. Tuon reissun jälkeen vannoin tekeväni vielä monta reissua sinne tänne mutta Tamperetta pidemmälle en näemmä ole päässyt. Että jälleen kerran harmittaa tämä oma saamattomuuteni! Toisaalta, pitäisi opetella nauttimaan ihan niistä kotimaisemistakin eikä aina haaveilla pääsevänsä merta edemmäs kalaan… Senhän jo tämä aikaisempi postaus omilta kotikulmilta osoitti.

Tai ehkä pitäisi kirjata oikeasti ihan paperille asti ne kaikki kesälomahaaveet kuten moni (bloggari ainakin) tuntuu tehneenkin. Vieläkään ei toki ole liian myöhäistä tehdä bucket listia vaikkapa elokuulle. Siitä sitten ruksisi juttuja sitä mukaa kun ne on toteutettuna. Ehkä sitä paremmin myös huomaisi mitä kaikkea oikeasti onkaan tehnyt vaikka tuntuisikin siltä, ettei koko kesänä tapahtunut yhtikäs mitään.

No mutta, Turussa tuli siis käytyä – pitkästä, pitkästä aikaa. En itseasiassa edes muista olenko ikinä käynyt Turussa ihan vain huvin vuoksi. Työreissuilla olen kaupungissa aikoinaan käynyt mutta mitään kovin tarkkaa muistikuvaa minulla ei kyllä paikasta ollut. Toisaalta ihan hauskaakin niin.

Aloitimme oman Turku-päivämme taidemuseossa, Robert Doisneaun valokuvista kootussa Minun Pariisini -näyttelyssä. Tuon Doisneaun tunnetuimman (alemmassa kuvassakin näkyvän) valokuvan ajattelin tilata itselleni julisteena, sen verran siihen ihastuin.

Päivä jatkui suuntaamalla Ruissalon telakka-alueelle sisustusliike Aveliaan sekä pizzalle entisessä mastovajassa toimivaan Sergio´s al Mare -pizzeriaan. Olimme valinneet reissupäiväksi kyseisen viikon ainoan aurinkoisen päivän – tai niin lupasi säätiedotus… mutta saadessamme pizzalautaset eteemme, katsoimme parhaaksi siirtyä terassilta sisätiloihin tummien pilvien peittäessä taivaan. Itseäni taisi harmittaa tuo keli sen verran, ettei sen kummemmin pizza kuin Aveliakaan tehnyt niin suurta vaikutusta kuin olin odottanut. Tai ehkä odotukseni vain olivat aivan hurjan korkealla. Toki sitä en kiellä, etteikö Avelia olisi ollut paikkana tosi upea.

Ruissalosta siirryimme takaisin Turun keskustaan, keskittyen lähinnä jokirannan maisemiin ja kahviloihin – Sisustuksen koodia ja muutamaa muuta liikettä unohtamatta. Saamieni suositusten ja vinkkien perusteella päädyimme kahville Café Artiin. Kiitokset vinkistä, sekä kahvi että kakunpalat olivat erittäin hyviä. Ja kuin tilauksesta myös aurinko löysi tiensä pilvien raosta niin että pääsimme istumaan ulkopöytiin.

Monta paikkaa jäi vielä käymättä ja ravintolaa testaamatta. Voi kunpa sitä olisi viitsinyt / raaskinut istahtaa hetkeksi jokaikiseen jokirannan kahvilaan! Onneksi piipahdimme kuitenkin ennen kotimatkaa vielä Anniskeluravintola Tiirikkalassa sillä tuo paikka hurmasi minut aivan täysin. Niin ihana!

Mitä sitten pidin Turusta? Ainakin jokiranta upeine vanhoine rakennuksineen ja kahviloineen oli ihana, sellainen elementti mikä Tampereelta puuttuu kokonaan. Vaikka onhan meilläkin toki kauniita rakennuksia sekä Tammerkoski – ja kivoja kahviloita kaupunki täynnä. Tampereen rautatieasemalta kohti Hämeensiltaa kävellessämme totesimme anyway ystävämme kanssa kuin yhdestä suusta kuinka Tampere tuntui niin kotoisalta ja mukavalta :) Muu maa mustikka, oma maa mansikka vai mitenkäs se sanonta menikään…

Näihin kuviin ja tunnelmiin lienee hyvä päättää tämä viikko. Alkavalla viikolla alkaakin sitten se ihan oikea arki ja tyttärillä yläaste. Jotenkin tuntuu kuin en vielä olisi edes tajunnut noiden neitien olevan jo yläasteikäisiä!

:::