vaaleanpunaisia seiniä (ja hellelukemia)

Voi elämä tätä kesää ღ Enpä muista tällaista kesää kokeneeni miesmuistiin.. siis näitä kelejä! Kun jo toukokuun alusta asti on tuntunut tältä samalta… ja kun kesä vain jatkuu ja jatkuu. Tämä kesä tuntuu niiltä ihanilta, pitkiltä, aurinkoisilta lapsuuden kesiltä – aika lienee kullannut muistot mutta eikös silloin ollut aina tällaista? Tämän voimalla on syytä jaksaa koko pimeä syksy – tai montakin syksyä!

Ehkä juuri näiden kelien vuoksi tuntuu kuin olisi ollut lomalla jo pidempäänkin kuin viikon – ja voi tätä ihanaa fiilistä kun päivät menettävät merkityksensä. Kun joka toinen päivä on perjantai ja joka toinen sunnuntai. Ja tänään olen jostain syystä kuvitellut eläväni tiistaipäivää…

Viime viikon lopulla vietimme toisen tyttären kanssa kaksi ihanan kesäistä päivää Helsingissä – helteessä silloinkin. Kiertelimme niin Suomenlinnassa kuin kantakaupungin kaduilla… löysimme tiemme myös Löylyyn ja kaupoille. Sopivassa mittasuhteessa siis kaikkea mahdollista. Nämä kuvat ovat kaikki Suomenlinnasta. Tuo paikka ihastuttaa ja kiehtoo minua vuosi vuodelta enemmän – kuin astuisi eri vuosisadalle (kunhan sulkee kaikki turistit mielikuvan ulkopuolelle). Ja ne kaikki kauniit rakennukset – ja kaikki upeat vanhat seinät! Niiden ihastelemiseen taisinkin kuluttaa melko pitkän ajan. Ja pitihän sitä ottaa myös kuvia vaaleanpunaista seinää vasten :)

Mutta se pääkaupungista sillä tällä hetkellä loma jatkuu mökkimaisemissa – neljän teinitytön kera. Mies paistaa koko porukalle juuri muurinpohjalettuja ja sitten ajattelimme (uhkarohkeasti ;) ) jättää tytöt saunomaan keskenään ja karata hetkeksi soutelemaan kuohuviinipullo mukanamme… taivaan ollessa pilvetön ja mittarin näyttäessä edelleen (puoli yhdeksän illalla) hellelukemia. Kesäillat ღ