summertime sadness

Summertime sadness – tuo tuttu, joka vuotinen haikeus meinaa jälleen saada otettaan minusta. Se haikea fiilis kun suurin osa kesästä on auttamatta ohitse – kun illat pimenevät ja ilmassa on jo pieni aavistus syksystä… Kun tuohon vielä lisää pitkän, ihanan kesäloman loppumisen juurikin näillä hetkillä, ei tuota haikeutta vaan voi välttää. Ainakaan minä en voi.

August is like the Sunday of summer.

Moni rakastaa syksyä – ja sitä tiettyä puhtaalta pöydältä aloittamista mikä syksyyn oleellisesti liittyy. Itse en ole ollenkaan syysihminen – johtuen pitkälti siitä, etten kertakaikkiaan enää vanhemmiten kestä pimeitä syysiltoja, märästä ja synkästä marraskuusta puhumattakaan. Ilman kynttilöitä, takkatulta ja Sir Elwoodia tuskin selviäisin syksystä. Toki rakastan omenan tuoksua, ruskaa, kirpeitä pakkasaamuja, lämpimiä neuletakkeja ja kaulahuiveja – mutta pimeys meinaa jyrätä tuon kaiken yli.

Can we restart summer?

Siksi yritänkin näin kesäisin elää täysillä, nauttia valoisista kesäöistä ja ladata akkuja sen minkä pystyy. Tänä kesänä on akkuja todellakin saanut ladattua, tällä aurinko- ja lämpöenergian määrällä ainakin luulisi pärjäävänsä vähintään jouluun asti. Ja sitten voikin jo pikkuhiljaa alkaa odottaa piteneviä päiviä :) Hieman pelottaa miten kunnon talvien tulevaisuudessa käy – missä vaiheessa joudumme luopumaan lumesta ja pakkasesta… rakastanhan kunnon talvea lähes yhtä paljon kuin kesää. Lähes… tosin näitä viime viikkojen hellepäiviä ei kyllä mikään voita ღ

Summer is almost over. But another one is almost around the corner.

Tavallaan on hassuakin kokea tällaista suurta luopumisen tuskaa kesästä ja lomasta – tuleehan niitä kesiä ja lomia toivottavasti vielä monta tämänkin jälkeen. Ehkä mennyt heinäkuu helteineen oli vain jotenkin niin ennenkuulumaton ja mieletön, että luopuminen tuntuu tavallistakin vaikeammalta. En vain millään haluaisi vieläkään sanoa hei helteille enkä lomalle. Ehkä tunnetta kesän loppumisesta lisää myös tänään vietetyt viimeisetkin kesän rippijuhlista (kuudennet sellaiset) – kesä kun alkoi ensimmäisistä rippijuhlista ja nämä viimeiset osuivat viimeiselle päivälle ennen töihin paluuta… Mutta onneksi on tämä elokuu! Elokuun illoista ja viikonlopuista pitää ottaa kaikki ilo vielä irti. Eihän kesä oikeasti lopu vielä, ei koulujen alkamiseen eikä töihin paluuseen.

Summer never ends…

Mutta nyt vielä jakso (tai ehkä muutama) uutta lempisarjaani The Handmaid´s Talea. Vaikka järki käskee mennä ajoissa nukkumaan ennenkuin kello herättää huomisaamuna klo 6, tekee kuitenkin mieli pitkittää tätä viimeistä iltaa ennen töihinpaluuta vielä vaikka kuinka pitkään. Toisaalta, miksi edes yrittää nukkua, onhan kyseessä se liskojen yö – yö, jolloin tulee vahdittua kelloa ja laskettua minuutteja milloin pitää herätä ettei vain myöhästyisi töistä… huoh.