isänpäivämietteitä & liiankin tuhtia kakkua

A father is someone who wants to catch you before you fall,
but instead picks you up, brushes you off and lets you try again.

Hyvää isänpäivän iltaa! Niin piti kirjoitella postauskin jo aamupäivän aikana mutta mitään ennättänyt… Sen siitä saa kun haahuilee kaupungilla koko lauantaipäivän ja painelee vielä kuntosalillekin – sen sijaan, että olisi siivonnut ja leiponut kerrankin ajoissa. Eikä vasta isänpäivänä. Toisaalta, jospa koti pysyisi nyt siistinä edes alkuviikon ajan kun raivasin ja puunasin sen vasta tänä aamuna…

Siinä missä muilla iskä sai aamupalan sänkyyn, paistoi iskä meillä itse munat ja pekonit :D Kahvin sentään laitoin tippumaan ennen aamulenkkiä Väinön kanssa. Mies joutui itse myös kokkaamaan – sen siitä saa kun tekee niin hurjan hyvää moskovanpataa. Saimme tänään ruokapöydän ääreen vanhempani – ja kummasti tuo pata maistui myös vaarille, joka normaalisti inhoaa niin valkosipulia kuin aurajuustoakin.

Nämä hetket kun kolme sukupolvea istuu saman pöydän ääressä ovat vuosi vuodelta tärkeämpiä ja merkittävämpiä. Oman isäni viettäessä ensi kesänä 8-kymppisiään ja miehen isän lähestyessä jo kunnioitettavaa 90 ikävuotta, on jokainen saman pöydän ääressä vietetty hetki niin kovin tärkeä ღ

A father holds his daughter´s hand for a while, but her heart forever.

A father is someone you look up to, no matter how tall you grow.

Aivan sama onko sitä itse 10- vai 40-vuotias – aivan yhtälailla sitä on isintyttö. Ainakin minä olen. Aivan yhtälailla soitan edelleen ja kysyn neuvoa isältäni – oli kyseessä vika autossa tai neuvo ruoanlaitossa. Voi kuinka monesti olenkaan soittanut isälleni kysyäkseni miten se jauhelihakastike nyt oikeaoppisesti tehtiinkään tai miten isä tekee sen parhaan omenapiirakan :) Ja veikkaanpa, että noin se menee myös omilla tyttärillä. Että oma iskä on se, jolta aina voi kysyä apua. Miltei kaikessa. Kunnes jossain vaiheessa roolit vaihtuvat – ainakin joissain asioissa.

Näissä kiitollisissa tunnelmissa tänään ღ

EDIT. Ai niin tuo kakku. Olin niin päättänyt leipoa viime isänpäivän tapaan guinness-suklaakakkua mutta viime hetkellä päädyimmekin tyttärien kanssa juustokakkuun. Samaan mitä leivoin aiemmin syksyllä vadelmien kera. Ja kieltämättä vadelmia olisi tarvittu nytkin keventämään kakkua edes hieman. Sen verran tuhtia tavaraa tuo kakku on, etten pystynyt syömään kuin puolitoista palaa. Ja silloin kakun on kyllä oltava todella tuhtia :D