moni (marenki)kakku päältä kaunis

Maanantain myöhäisiltaa! Taas eletään sitä aikaa vuodesta kun minua ei meinaa saada nukkumaan sitten millään. En vain kertakaikkiaan halua missata hetkeäkään tästä ihanasta keväästä – tästä valosta, lintujen laulusta, kukkaan puhkeavasta luonnosta. Ja kun tähän muutenkin ihanaan vuodenaikaan lisätään vielä aurinko ja helle niin aah, ihan täydellistä! Olen ääripäiden ihminen – rakastan talven paukkupakkasia ja lumikinoksia, ja vähintään yhtä paljon rakastan aurinkoisia hellepäiviä. Voi miksi niitä on vain niin vähän… Siksi tuntuukin, että näistä hetkistä pitäisi pystyä ottamaan kaikki irti. Voi kuinka monesti olenkaan haaveillut, että hellepäivinä pitäisi Suomessa viettää kansallista juhlapäivää! Päivinä, jolloin koko Suomi herää eloon – kaupungin puistot ja terassit ovat täynnä väkeä, (ainakin meidän) teinit lojuvat bikineissään uimarannalla… kaikki on niin paljon kepeämpää kuin syksyn pimeydessä. Kevät, mun lempivuodenaika  ღ

Kuvissa sen sijaan uusi lempikakkuni, marenkijäädyke. Britakakkua olenkin viime kesinä tehnyt suht ahkeraan, ja tainnut ehkä muutaman pavlovankin leipoa… mutta tässä itselleni uusi versio marenkikakusta – sellainen missä marenkipohjaan tulee reilusti pähkinärouhetta ja koko kakku pakastetaan ennen tarjoilua. Maistoin tätä ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten eräillä synttäreillä ja pakkohan resepti oli saada samantien.

Vaan hohhoijaa, olen aiemminkin todennut, että jostain syystä minulla ja marengilla on melkoisen vaikea suhde – tai vähintäänkin haastava. Vaikka kuinka noudatan ohjeita, saan marengin harvoin onnistumaan. Monen mielestä helppoa kuin heinänteko – mulle ihan tolkuttoman vaikeaa. Tälläkin kertaa leivoin neljä marenkipohjaa eikä yksikään niistä onnistunut kunnolla :D Ensimmäisen tein ohjeen mukaan (paistoaika 45 min 150 asteisessa uunissa) ja siitä tuli muuten hyvä mutta marenki ei irronnut leivinpaperista ollenkaan – hajosi vain murskaksi. Toista paistoin (tai kuivatin kuten oikeampi termi ilmeisesti kuuluu) matalammassa lämmössä pari tuntia – kunnes kuulin että kyseisen kakun marengin idea onkin jäädä hieman kosteammaksi sisältä… Loppupeleissä tuo pohja jäikin hieman kosteaksi ja kakku olisi ollut täydellinen ellen olisi onnistunut vatkaamaan kermaa liian kauan. Kaukana ihanan kuohkeasta kermavaahtopäällisestä siis…

Kolmannen kakun tein toissailtana. En vain tarkasta valkuaisten ja keltuaisten erottelusta huolimatta saanut valkuaisia vaahtoamaan sitten millään… kenties siitä johtuikin, että marenki jäi aivan täysin raa´aksi sisältä. Tosin mikäs siinä… nostaessani marenkia leivinpaperilta, irtosi siitä vain kuoret – loppu taikinasta jäi kiinni leivinpaperiin :D Tämän jälkeen sainkin vinkin, ettei marenkipohjaa kuuluisi edes irrottaa leivinpaperista tässä vaiheessa vaan vasta pakastuksen jälkeen. Ontosta pohjasta huolimatta kakusta tuli aivan harvinaisen hyvä! Mansikoita vain päälle ja eikun parempiin suihin! Onneksi mulla on vielä neljäs kakku pakastimessa… josko siitä tulisi se täydellinen versio. Tosin mitä tästä opimme – kaunis kakku saattaa ollakin pelkkää silmänlumetta ja aivan ontto sisältä :D

Siinäpä se, periaatteessa ehkä maailman helpoin kakku – ellei valkuaisten erottelua ja valmistusta lasketa :D Sain tänään töissä vinkin kaupassa myytävistä valmiiksi erotelluista valkuaisista. Ehkä niillä minunkin marenkipohjani voisivat onnistua?!

EDIT. Tänään opin ettei valkuaisvaahtoa saa vatkata liian pitkään… minähän vatkasin pariakin vaahtoa varmaan 15 minuuttia kun eivät kovettuneet sitten millään :D Opin myös, että valkuaiset pitää jo yksinään vatkata kovaksi vaahdoksi ja sitten sokerin lisäyksen jälkeen ei enää vatkata kuin niin kauan, että vaahdosta tulee kiinteää. Heh – kuulostaahan tuo NYT helpolta kuin heinänteko! Kun tietää kaikki kommervenkit :D

 

Nyt on pakko luovuttaa, ulkonakin tuli jo pimeää… Silmäni eivät meinaa pysyä auki enää millään joten kauniita unia ja helletiistaita! Meillä pakollinen toimistopäivä, ehkä hieman harmittaa missata kahvi- ja lounastauot kotipihalla… mutta no can do. Sitä kansallista vapaapäivää odotellessa…