sentti latvoista

Taas se aika kuukaudesta. Kun tekisi mieli pätkäistä hiukset mahdollisimman lyhyiksi. Miksi ihmeessä hiukset välillä menevät ihan ok, kerran viikossa ehkä jopa hyvin kun sitten taas muina päivinä – eivät mitenkään. Mitä todennäköisemmin muut ihmiset eivät edes huomaa eroa good and bad hair dayn välillä mutta itse huomaa kyllä. Tai ainakin minä huomaan. Kaikista ärsyttävintä on se, että peilistä katsottuna hiukset näyttävät vielä ihan siedettäviltä mutta sitten kun ne näkee valokuvasta… tai tarkemmin ottaen kun niitä ei näe kuvasta juuri ollenkaan. Ohuiden hiusten ongelma oletan.

Koska olen viime päivät ollut kohtalaisen tyytymätön ja ärsyyntynyt moneenkin asiaan, tekisi mieli huomisella kampaajareissulla vihdoinkin pätkäistä hiuksensa. Miksi ihmeessä edes yritän pitää tätä hiirenhäntääni yhtään pidempänä – ja aina kiinni? Miksi edes kuvittelen, että pidemmillä hiuksilla oloni olisi jotenkin parempi? Tai oikea sana lienee kotoisampi, tutumpi. Olen jo ties kuinka monta kertaa sanonut kampaajalleni, että leikkautan hiukseni heti kun oloni on muuten itsevarmempi, niin omassa kropassani kuin pääkopassanikin. Mutta entäs jos sitä aikaa ei tulekaan. Silloin ei ilmeisesti tule myös lyhyempiä hiuksia…

Silti huomaan yhä enemmän ja enemmän ihastelevani lyhyitä hiusmalleja. Kuinka paljon pirteämmältä ja sporttisemmalta moni näyttääkään lyhyillä hiuksilla! Voi kunpa sitä tietäisi miltä itsestä tuntuisi olla lyhyillä hiuksilla. Tai tiedänhän minä – onhan minulla ollut lyhyet hiukset viimeksi parikymmentä vuotta sitten. Mutta kun en enää muista… Ja tiedän, hiukset kasvavat kyllä. Toisilla nopeammin, minulla aivan tur-ka-sen hitaasti. Muutama vuosi on pitkä aika odotella jos ei se lyhyt malli yhtään sovikaan… Tietysti jos kokeilisikin ensin tuollaista kollaasissa ylärivissä vasemmalla olevaa hieman pidempää mallia? Itseasiassa juuri tuollaiset hiukset mulla taisi olla silloin parikymmentä vuotta sitten. Miksiköhän eivät vain näyttäneet tuollaisilta… Entäs nuo Sharon Stonen ja Mari Turusen hiukset – ihan mielettömän seksikkäät molemmat. Ja ihan lyhyttä hiusta voisi vaalentaakin reilummin.

Mutta huomenna sitten taas näenkin pelkästään niitä ihania long bobeja… ja pyydän kampaajaa leikkaamaan vain sen sentin.


Ps. Tiedän myös, etteivät hiukset ole se elämän tärkein asia. Sitä saa olla kiitollinen, että on terve ja edes tällaiset ohuet hiukset päässä. Jos minulla olisi hieman enemmän hiuksia, menisin samantien ja lahjoittaisin niistä osan sairaiden lasten hyväksi