the mondayest tuesday ever

Tiistai-iltaa, näemmä taas jo kohtalaisen myöhäistä sellaista. Ja pahoittelut heti alkuun näistä englanninkielisistä otsikoista mutta minkäs teet jos moni aforismi / ajatus sattuu kuulostamaan paremmalta englanniksi – ainakin omasta mielestäni :) Sitäpaitsi tuo otsikon teksti kyllä kuvaa tätä päivää varsin mainiosti, yhtä hyvin kuin tämä toinen quote kuvasi eilistä:

”It´s been a long week…” – me, in the middle of  Monday

Tämä viikko alkoi näet varsin työntäyteisesti johtuen niin normaaleista kuunvaihdekiireistä kuin yllättävistä tuurauskuvioista. Onneksi pääsin eilen nollaamaan maanantaipäivän fiilikset hierontaan – ja kas, olinkin kuulemma aivan jumissa. Vaan ihmekös tuo kun sitä aina stressin kasvaessa huomaa jännittävänsä myös niskojaan oikein urakalla. Tietänette tunteen kun tajuaa istuvansa työpöytänsä ääressä hartiat aivan jännittyneinä, miltei korvissa asti. Tämä päivä puolestaan tuntui iltapäivään asti pelkältä sähläämiseltä – mitä enemmän yritti saada aikaiseksi, surffailla neljän eri mailiboksin väliä, vastailla mailiin jos toiseenkin, tehdä yhden homman sieltä, toisen täältä… sitä enemmän oli sekaisin. Jopa minä, omasta mielestäni priorisoinnin mestari :) Ja kyllä, osaan priorisoida omat tekemiseni mutta kun siihen lisää vielä tuuraukset niin… it´s really been a long week already :D

Ja tiedän, olen vannonut sen sata kertaa, että priorisoin vastedes vapaa-aikani ylitöiden edelle. Mutta minkäs teet kun niihin omiin kuunvaihdehommiinsa pääsi käsiksi vasta iltapäivän päätteeksi. Ja toisaalta, voi kuinka paljon parempi mieli sitä onkaan kun on hommat edes jotenkin kuosissa! Sitä voi nukkua yönsäkin rauhassa (työasiat eivät onneksi juuri koskaan ole vieneet eivätkä häirinneet yöuniani, se auttaa nimittäin paljon!) kun tietää saaneensa paljon aikaiseksi. Ja kyllä, pyrin siihen kahdeksan tunnin työpäivään, en yhtään pidempään. Sen verran hyvin minulla on muistissa edelleen viime vuoden sairaalareissu sydänoireineen.

Mutta entäs se ajan- ja arjenhallinta noin muuten? Sitä kuvittelee pitävänsä kaikki langat käsissään ja muistavansa kaiken olennaisen kunnes toisin todistetaan. Kunnes esimerkiksi kuulee tanssitytöltä unohtaneensa tulevan viikonlopun ylimääräiset monen tunnin tanssitreenit ja vanhempainillan… Ja meidän kun piti olla viikonloppuna jossain aivan toisaalla. Heh. En oikeastaan edes ymmärrä miten voin kuvitella muistavani kaikki ylimääräiset treenit ja perheen muut menot kirjaamatta niitä kunnolla edes ylös… Onneksi olin näemmä merkannut työkalenteriini miehen tulevan kertausharjoitusviikon – senkin olin näet unohtanut jo aivan totaalisesti.

Onko teillä muilla arki hallinnassa? Menot tarkasti kalenterissa? Hetken jo mietin pitäisikö meidän palata takaisin seinällä aiemmin muutaman vuoden olleeseen viikkokalenteriin – siihen itsetehtyyn missä jokaisella perheenjäsenellä oli oma sarakkeensa. Josko siihen muistaisin merkata edes ne oleellisimmat asiat – ylimääräiset treenit, silmälääkärit, kertausharjoitukset. Ja joku vielä ihmettelee etten ennätä / muista vastata jokaikiseen kommenttiin täällä blogissa :D Hyvä kun muistan vastata tyttöjen opettajien wilma-viesteihin… instakommentteihin, sähköposteihin, whatsappeihin :D

Mutta nyt unelmien poikamiehen pariin taas vielä hetkeksi. Sitä parempaa aivojen nollausohjelmaa ei ehkä olekaan.