piristäviä pilkahduksia marraskuun pimeydessä

Tiistain myöhäisiltaa. Kylläpä tänään(kin) on ollut harmaa päivä. Painellessani neljän jälkeen kampaajalle tuntui kuin kello olisi ollut vähintään seitsemän. Ja odotellessani tanssityttöjä treeneistä yhdeksältä, tuntui suurinpiirtein keskiyöltä… Kotipihaan puoli kymmenen jälkeen kurvatessamme tuumin, että tässä me vasta tullaan työ- ja koulupäivän jälkeen ensimmäistä kertaa kotiin, monen muun vetäessä jo peittoa korvilleen tai vähintään istuessa tv:n ääressä. Ja kas, nyt kello lähentelee puolta yötä minun vasta kirjoitellessa tätä postausta… Voi tätä yökyöpelin elämää! Päätin kyllä taannoin testaavani vielä joskus miltä tuntuisi mennä klo 22 nukkumaan :D

Tänään tyttöjä treeneistä odotellessani koin ahaa-elämyksen mitä tulee kaamokseen ja siitä selviytymiseen. Ja yllättäen kyseessä on niinkin pieni juttu kuin eläminen hetkessä – nauttiminen niistä ihan pienenpienistäkin mielihyvää tuottavista asioista. Oli se sitten minuutin kestävä auringon pilkahdus harmaiden pilvien lomasta, mukillinen glögiä nautittuna kaikessa rauhassa tai iltalenkki tähtikirkkaan taivaan alla (pimeässä on oikeasti kiva lenkkeillä ihastellen samalla lisääntyvää jouluvalojen määrää ihmisten pihoissa ja ikkunoilla). Tai miten olisi joulufiilistely…

Itse rakastan kyllä joulua mutta en yleensä intoile juhlasta vielä tähän aikaan marraskuusta. Tykkään laittaa joulua kunnolla kotiinkin vasta aikaisintaan viikkoa ennen h-hetkeä – jotta en sitten jo jouluaattona kokisi tarvetta raivata kaikkia koristeita ja kuusta pois… Mutta tänään kaupungilla tajusin kuinka mukavalta tuntui ihastella jokaikistä Stockalla myynnissä olevaa joulukuusen koristetta. Hypistellä erilaisia joulukalentereita (jessus niitäkin riittää nykyään!) ja tutkia kaikkia ihania lahjapakkauksia. Katsella hetki kaupungin katujen yllä loistavia jouluvaloja. Ostaa Ikeasta iso laatikollinen joulupipareita ja ajella tyytyväisenä kotiin. Ainuttakaan uutta joulukoristetta emme tarvitse enkä todellakaan raaski ostaa suklaista kalenteria kummoisempaa mutta miksi ostaakaan jos mieli piristyy pelkästä katselemisesta.

En voi kieltää etteikö myös vaikkapa juuri kampaajalla käyminen toisi piristystä kaamoksen keskelle. Muutama sentti pois ja vaaleaa väriä hiuksiin piristää kummasti ainakin allekirjoittanutta. Yhtälailla piristää kahvihetki yhdessä ystävän kanssa tai kutsu työkaverin luo glögille ღ Itseäni piristää myös lähestyvä jouluinen Ikean tilaisuus, johon ihme ja kumma ilmottauduin – vaikka ensin ajattelinkin etten millään jaksaisi lähteä minnekään. Kieltämättä vielä enemmän piristäisi jos ennen joulua pääsisi vaikkapa Tallinnaan tai Tukholmaan (Pariisista puhumattakaan) mutta koska moisia reissuja ei ole buukattuina niin nautitaan näistä pienemmistä hetkistä ja reissuista ;)

En olekaan tainnut blogissa mainita viettäneeni taannoin illan midfulness-harjoituksessa. Tuo ilta oli ensikosketukseni mindfulnessiin ja todella hyvää harjoitusta olla läsnä juuri siinä hetkessä – sitä kun yleensä tekee sataa asiaa yhtäaikaa ja miettii miljoonaa muuta juttua, keskittymättä kunnolla mihinkään. Mikä tuosta illasta jäi eniten mieleen oli juurikin vinkki pysähtyä nauttimaan hetkestä ja olla tietoisesti läsnä. Tuota samaa voi toteuttaa myös juuri tähän kaamoksesta selviytymiseen – nauttia ihan niistä pienistäkin iloa tuottavista asioista.

Joten nyt lämmitän toisenkin mukillisen glögiä ja keskityn hetkeksi ensitreffeihin alttarilla :) Vaikka pitäisikin keskittyä nukkumattiin…

 

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*