camel coat – ainakin melkein

Sateista tiistai-iltaa! Otsikko kuului tosin ensin päiväni kamelina mutta päätin vaihtaa sen astetta fiksumpaan… Tänään ei tosin olla vietetty päivää kamelina vaan päivää etätöissä kotivaatteissa eli vanhassa kulahtaneessa neulemekossa. Ja välillä ulkona Väinön kanssa, sadetakissa ja kumisaappaissa. Aamulenkille vetäisin tosin päälleni toppatakin, pipon ja huivin – vain todetakseni kelin lämmenneen eilisaamun -4 pakkasasteesta reilut 14 astetta…

Poden nykyään hieman huonoa omatuntoa kirjoitellessani tällaisia yhdentekeviä päivän asu -postauksia – tuntuu että sitä pitäisi välillä olla jotain tärkeämpääkin sanottavaa. Jotain oikeaa asiaa. Luin juuri Lauran hienon postauksen ilmastotalkoista ja niihin osallistumisesta jääden miettimään miten toisilla onkaan taito kirjoittaa tuollaisista tärkeistä asioista. Sopivasti muita valistaen ja tietoa jakaen. Pakko myöntää, etten itse edes ole läheskään yhtä valveutunut monenkaan asian suhteen – vaikka haluaisinkin olla. Onko siis ihme, että villakangastakista kirjoittaminen tuntuu lähinnä nololta – tai rikokselta maapalloa kohtaan. Varsinkin kun löytämäni takki tuskin on se eettisimmin valmistettu vaihtoehto.

Ehkä vielä joskus itsekin kirjoitan valveutuneempia tekstejä mutta niin pitkään kun sitä on työpäivän jälkeen kuin kuiviin puristettu märkä rätti, ei kovin fiksua tekstiä kyllä pääse syntymään. Ainakaan kovin usein. Mennään siis kevyemmällä aiheella eli päivän asulla. Kuten tiedättekin, olen viimeiset pari viikkoa katsellut kaikkia mahdollisia ruskeita villakangastakkeja sillä silmällä – sitä täydellistä yksilöä etsien. Kunnes tajusin, ettei kukkaroni kestäisi hankkia mitään kovinkaan kummoista takkia – ei vaikka kuinka olisikin ehkä järkevää sijoittaa (satoja euroja) kunnolliseen villakankaaseen ja kunnolliseen takkiin. Niinpä päädyin valitsemaan yhden edullisimmista vaihtoehdoista, varsinkin kun satuin saamaan sen puoleen hintaan. Takki tosin näyttää ja tuntuu mielestäni siihen sijoittamaani 50 euroa huomattavasti laadukkaammalta.

Mikä takin sävy sitten on? Itse pidän tätä riittäävän lähellä kamelinruskeaa mutta ehkä sävy on lähempänä beigeä – tai puuteria kuten instassa kommentoitiin :) Niin tai näin, ainakin sellainen sävy mikä ihooni ja hiuksiini (ainakin omasta mielestäni) varsin kivasti passaa. On yllättävänkin vaikeaa löytää se itselle sopiva sävy kaikista ruskean eri vaihtoehdoista. Ainoa asia mikä minua tässä takissa mietityttää on tuo vyö – en sitten millään osaa kulkea vyö kiinni sidottuna. Olo on heti kuin olisi lähtenyt epähuomiossa liikkeelle kylpytakissa. Minusta kyllä taitaa tuntua villakangastakeissa aina samalta… Vietänköhän siis kotioloissa liikaa aikaa kylpytakissa? :D Tai on oikeastaan toinenkin asia – mitä ei juuri näistä kuvista näe (koska valitsin tänne toki ne onnistuneimmat otokset). Nimittäin about yhdeksässäkymmenessä kuvassa sadasta näytän varsin tantalta.. ehkä se on juurikin tuo vyö :D En siis ole loppupeleissä varma onko koko camel coat sittenkään se minun juttuni. Se mikä näyttää hyvältä muilla (ja muotikuvissa) ei välttämättä näytäkään sitä itsellä.

Mutta passaa takki tai ei, ainakin meillä näyttää olleen hauskaa näitä kuvia ottaessa… vaikka homma ei kovin helppoa yleensä olekaan kun sekä minä että molemmat tyttäret vaivaannumme heti jos joku vain kävelee kuvaustilanteen ohi – saati että joku tulisi yhtään lähemmäs. Siksi etsimmekin epätoivoisesti paikkoja missä ei olisi ketään muita. Ja lähdemme karkuun heti jos joitain muita ihmisiä on näköpiirissä. Että onkohan tässäkään mitään järkeä :D Ehkä kannattaisikin panostaa niihin vakavampiin, maailmaa parantaviin aiheisiin.

 

takki | H&M
laukku | Zara
kengät | &Other Stories

Tällaisiin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa. Päätin yrittää kerrankin mennä tooosi aikaisin nukkumaan joten seuraavaksi vuorossa Ensitreffit alttarilla ja sitten treffit nukkumatin kanssa. Rentoa loppuiltaa kaikille!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*