mielipiteistä ja niiden ilmaisemisesta

Keskiviikon myöhäisiltaa. Piti jälleen kirjoittamani jo reilusti aiemmin mutta ilta mennä vierähti taas miltei huomaamatta. Ensin lenkillä, sitten ihan vain tässä koneella istuen ja ajatuksia jäsennellen. Ajatuksia mielipiteistä ja niiden ilmaisemisesta. Ajatuksia fanittamisesta ja mitä se minulle merkitsee.

Kiitokset tähän alkuun kommenteista edelliseen postaukseen. Tuo Cheekend-postaus kirvoittikin näemmä yllättävän paljon kommentteja. Ja kyllä, postaus oli ihan tosissaan kirjoitettu, ei vitsinä. Paitsi sen viimeisin lause. Näemmä esiintymislavat taakseen jättänyt Cheek herättää jos ei muuta, niin ainakin paljon tunteita ja mielipiteitä – puolesta ja vastaan. Aiheesta on käyty tällä viikolla paljon keskustelua myös facebookissa ja varmasti monessa muussakin paikassa. Kahvipöydissä ja kotisohvilla. Minä en edellisessä postauksessani oikeastaan edes kirjoittanut Cheekin fanittamisesta vaan tuosta huikeasta keikkaelämyksestä – sekä arvostavani Jare Tiihosen tinkimätöntä tekemistä, määrätietoisuutta, uskallusta toteuttaa unelmiaan. Sille mun mielestä ei edelleenkään voi kuin nostaa hattua. Oikeasti, ei vitsinä.

Onneksi meillä on vapaus valita kiinnostuksemme kohteet, vapaus kuunnella sitä musiikkia mitä haluamme, vapaus ilmaista mielipiteemme. Mutta sillä on melkoisen paljon väliä missä hengessä ja millä tavalla sen mielipiteensä ilmaisee. Sillä, ilmaiseeko sen rakentavassa hengessä, kettuillakseen vai ihanko vain lytätäkseen toisen. Kuten eräs kommentoija hienosti totesikin – asioista saa ja voi olla eri mieltä, mutta sen voi tehdä myös kohteliaasti ja hyvällä maulla ilman ivaamista tai dissaamista. Ja tuossa juurikin se pointti mitä peräänkuulutan blogeissa ja ylipäätään somessa.

Otetaanpa jälleen esimerkiksi Cheek. Minulle bloggaajana (ja ihmisenä) on aivan ok jos te lukijat tuumitte hänen musiikkinsa olevan aivan hirveää paskaa – mutta se ei silti oikeuta arvostelemaan minua tai niitä, jotka kyseisestä esiintyjästä tai musiikkilajista pitävät. Mielipiteensä saa toki ilmaista mutta kommentoinnin tyyli ratkaisee sen miten vastapuoli kommentin tulkitsee. Ja mikäli olisin vaikkapa kysynyt mitä porukka Cheekista tuumii, olisi varsin ok vastata ettei välttämättä voi sietää ko. tyyppiä. Mutta mielestäni ei ole korrektia ihmetellä (ivalliseen sävyyn) sitä miten joku aikuinen nainen voikaan fanittaa Cheekia tai miten noloa moinen on. Toki, ihmetellä tuota saa mutta sen voi tehdä hiljaa mielessään – tai esittää asian ystävällisesti.

Mitä taas fanitukseen tulee niin minusta moinen on ihanaa :) Mielestäni fanittaminen tarkoittaa sitä, että nauttii ja fiilistelee jotain todella paljon. Minusta on ihanaa tuntea suuria tunteita ja tuntea eläväni täysillä – oli se sitten noloa tai ei. Ja oli kyse musiikista tai vaikkapa jääkiekosta. Minusta on ihanaa olla ihan fiiliksissä – ja jakaa nuo tunteet muiden samoin kokevien kanssa. Siksikin tämä Cheekin ”fanitus” on ollut niin mukavaa – yhdessä ystävieni ja tyttäreni kanssa. Mutta pakko myöntää, että juuri tuo kommenteissakin esiintullut ajatusmaailma siitä voiko aikuinen nainen ylipäätään fanittaa yhtään mitään, on estänyt minua painelemasta sinne eturiviin. Mutta miksi ihmeessä antaisin moisen estää itseäni? Onko vähemmän noloa fanittaa Lauri Tähkää tai Antti Tuiskua? Eikö jokainen (myös aikuinen nainen) saa pitää mistä musiikista (tai tv-ohjelmista tai whatever) haluaa? Eikö musiikki ole kaikkia varten ikään katsomatta? Eikö tärkeintä ole kuitenkin juuri se tunne mikä musiikista tulee tai ne elämykset, mitä sen kautta saa? Jos musiikki herättää tunteita niin onko iällä mitään väliä?

Itse olen varsin kaikkiruokainen musiikin suhteen – kuuntelen niin Nightwishia, Volbeatia, Metallicaa, Eppu Normaalia, Juha Tapiota, Haloo Helsinkiä, Jenni Vartiaista kuin Cheekiakin. Mutta vaikka en hirvittävästi esim. jazzista piittaakaan, ei mieleeni tulisi arvostella ystävääni, joka rakastaa jazzia. Entäpä arvostelisitko pikkutyttöä, joka kuuntelee mieluummin iskelmää kuin Karri Koiraa? Minä nimittäin rakastin pienenä Kake Randelinia ja Tarja Ylitaloa. Kop kop kop avaa hakas soi meillä vähintään yhtä usein kuin Valot sammuu viime päivinä. Ehkä tämä mun musiikkimaku menee hieman käänteisessä järjestyksessä ikävuosiini nähden :D

Äh, postauksesta taisi tulla aikamoista ajatusten virtaa mutta jospa joku sai kiinnikin jostain lauseesta ja siitä mitä yritin sanoa :) Kellon näyttäessä yli puoltayötä ei tämän järkevämpää tekstiä enää valitettavasti saa aikaiseksi. Nyt siis nukkumaan sillä aamulla kello herättää klo 6 jotta olisin ajoissa toimistolla ja ennättäisin ajoissa hierojalle iltapäivällä. Niskani ovat edelleen aivan jumissa joten hieronta ja muutama akupunktioneula tulevat enemmän kuin tarpeeseen!