lentolaukusta lentopelkoon

Sunnuntain myöhäisiltaa. Tarkoitus oli kirjoittaa postaus jo aiemmin mutta en malttanutkaan olla katselematta ensin jääkiekkofinaalia (ja kannustamatta Sveitsiä)… Takana ihana viikonloppu – sekä kelin että tekemisten puolesta. Jotenkin viikonloppu on tuntunut tosi pitkältä – liekö syynä perjantainen vapaapäivä vaiko pe-la reissu Helsinkiin. Ja tänään on vielä kerennyt häärätä kotipihassa vaikka kuinka. Hesan reissu meni kivasti vaikka tyttöjen muodostelmaryhmä ei harmillisesti päässytkään SM-kisafinaaliin. Kisat toki olivat reissun päätarkoitus mutta itselleni kohokohta taisi olla se hetki, kun olin saanut autoni perjantai-iltana parkkeerattua Töölössä kadun varteen ja nousimme autosta huumaavaan tuomen tuoksuun. Yhdenyhtä tuomea en missään nähnyt mutta voi mikä tuoksu ღ Kunpa tuota tuoksua saisi pullotettua, syreenin tuoksun ohella!

Edellisessä postauksessani pohdin kuinka ihanaa olisi omistaa joku kaunis lentolaukku… Itseasiassa minua on jäänyt vaivaamaan etten pari vuotta sitten ostanut Stockan Hulluilta Päiviltä ihanaa, vaaleanbeigeä lentolaukkua – en muka raaskinut vaikka laukku taisi maksaa reilusti alle satasen. Siitä lähtien vaalea laukku on kummitellut mielessäni… Perjantaina poikkesin paikallisessa laukkukaupassa ”ihan vain kurkkaamassa” millaisia lentolaukkuja nykyään on tarjolla. Ja kuinkas sitten kävikään… kävelin kaupasta ulos tämän kuvien laukun kanssa :D Ensin bongasin laukun, sitten tarjouskyltin… enkä siinä vaiheessa enää pystynyt ajattelemaan järkevästi vaan kiikutin laukun samantien kassalle. Vaikka oikeasti sillä mustalla vanhalla Samsonitella pärjäisi aivan yhtä hyvin. Toisaalta, kuinka kätevää onkaan, että talosta löytyy nyt kolme lentolaukkua – koko perheen reissuja ajatellen. Meillä reissataan lentolaukuilla näet kaikki mahdolliset kotimaankin reissut.

Laukku pääsi käymään jo Helsingissä ja tänään testailin paljonko tavaraa saan kilorajojen puitteissa pakattua tulevan viikon Italian reissuun… Yllättävänkin paljon tuohon 8 kiloon saa onneksi menemään! Edelleen suurin ongelma on saada kaikki kosmetiikka mahtumaan litran minigrip-pussiin… vaikka löysinkin Tigerista aivan loistavia matkakoon täyttöpulloja ja käteviä täyttöpusseja.

Tai no, kaikista suurin ongelma reissuun lähtemisessä lienee vuosi vuodelta paheneva lentopelkoni. En oikeastaan osaa edes sanoa mistä ja milloin tuo pelko on saanut alkunsa. Ennen lapsia en juurikaan ole lentämistä pelännyt – silloin lentäminen merkitsi ainoastaan lupausta lomasta. Mutta sittemmin lentämisestä on tullut vähemmän houkuttelevaa. Vaikka rakastankin sitä ihanaa lähdön tunnelmaa lentokentillä, matkustaisin silti mieluummin jotenkin muuten kuin lentäen. Pelkään lentää itse ja pelkään yhtälailla jos joku muu perheestä lentää – vähiten pelkään kun lennämme koko perheen voimin.

Olen vuosien saatossa todennut, että lentopelkoa ei pysty järjellä selittämään – varsinkaan sellaisille ihmisille, jotka eivät itse pelkää. Mies ja tyttäret kuuluvat viimeksimainittuihin eivätkä ymmärrä miten minua niin voikin pelottaa. Kukaan heistä ei vapaaehtoisesti halua istua vieressäni koneessa pitäen minua kädestä niin nousut kuin laskutkin :) Hermoilen erilaisista lentokoneen äänistä ja erityisesti nousut ovat mielestäni ihan järjenvastaisia. Jokaikinen kerta koneen lähtiessä rullaamaan kohti kiitorataa, vannon kyseisen nousun ja lennon jäävän viimeiseksi (jos hengissä siitä selviäisin) – ja silti sitä huomaa olevansa taas uuteen reissuun lähdössä. Jokaikinen kerta tarkkailen lennon ajan lentoemäntien ilmeitä ja eleitä – näyttävätkö he kenties huolestuneilta vai hymyilevätkö rennosti. Samoin haluaisin aina päästä tarkistamaan näyttääkö lentokapteeni luotettavalta tapaukselta – entäs jos ei näytäkään, siinä pulma :D

Ennen reissuja näen yleensä aina lentokoneunia – lentokoneita tippuu mitä ihmeellisemmillä tavoilla, välillä katselen putoamista maasta käsin, välillä istun itse koneessa. Muistanpa eräänkin unen missä lentokone teki unessani hätälaskun Satamakadulle (Tampereella) – onnistuneen laskeutumisen jälkeen kaikille matkustajille tarjottiin isot lasilliset shampanjaa :) Vaikka unet välillä ovatkin varsin huvittavia, ei lentopelkoni silti sitä ole. Yritän pitää pelon kurissa järkeilemällä kuinka paljon koneita ilmassa koko ajan lentää ja ajatellen reissukohdetta enemmän kuin itse lentoa sinne. Nähtäväksi jää millaisin fiiliksin tiistaiaamun lennolle lähden… molempiin suuntiin on pahus vielä välilaskutkin. Pitänee ottaa lasi (tai pari) jotain alkoholipitoista juomaa ennen koneeseen menoa, se yleensä hieman helpottaa. Tosin vain hieman.

 

Mutta nyt nukkumaan, seuraavana yönä kun en taida saada nukuttua silmäystäkään! Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!