kisakankkunen

Kisoissa ja kisojen seuraamisessa toistuu aina yksi ja sama ilmiö (aivan sama onko kyseessä maraton, lätkäfinaalit vai tyttären tanssikisat) – kisoja nimittäin seuraa aina kisakrapula. Myös maratonmasennuksena perheessämme tunnettu. Se iskee aina kisoja seuraavana päivänä, kestäen päivästä pariin viikkoon – hieman tapauksesta riippuen.

Tälläkään kertaa ei taidettu discon sm-kisoista selvitä ilman tuota tuttua vaivaa. Ajatusta että mitäs ihmettä sitten?! Kun kaiken sen treenaamisen ja valmistautumisen jälkeen tilalla onkin tyhjiö. Treenit toki vielä jatkuvat, ja onneksi kalenteria täyttävät myös muutamat pienemmät kisat sekä kevään toiset sm-kisat toukokuussa. Mutta silti, taas on yhdet kisat takana. Ja mietintä mitäs ensi vuonna edessä.

Discokisat aiheuttivat kankkusen ohella myös hyvin toisenlaisenkin fiiliksen – ihan mielettömän innostuksen lajia kohtaan. Tuo sama ilmiö on tapahtunut jo kahtena keväänä aiemminkin, sekä tyttären että äidin osalta. Hieman nimittäin jo mietin pitäisikö ensi vuotta miettiä ilman discotreenejä mutta juuei, pakkohan tuota on jatkaa. Niin hurjan hauska, kiehtova ja omanlaisensa laji! Menneen viikonlopun energialatauksen voimin olisin jaksanut viime yönä strassata parikin tulevaa kisa-asua valmiiksi :D

Takana siis jälleen yksi huippukiva viikonloppu tanssin maailmassa – tytöillä kaulassaan hopeamitalit muodostelmaryhmällä (okei, ei kyllä ollut kuin kaksi muokkaa mutta sm-hopea on silti sm-hopea  :) Eivätkä nuo enää mummoina muista montako ryhmää oli kisaamassa…) ) ja 6. sija pienryhmällä. Treenimäärään nähden esitykset sujuivat todella hyvin – toki eron reilusti enemmän treenaaviin ryhmiin huomasi kyllä. Samoin eron strassien yms. koristeiden määrässä :D Kyllä näillä meidänkin discopirkoilla intoa treenaamiseen riittäisi joten saa nähdä mitä tuleva kausi tuo tullessaan – innostuksen puutteesta kun homma ei ainakaan jää kiinni.

Toisin kuin olisi jäänyt se strassaaminen viime yönä sillä heräsin nojatuolista klo 4.30 istuma-asennosta läppäri sylissä… :D En ihan tainnut ehtiä käydä kaikkia 700 ottamaani kuvaa läpi ennen nukkumatin tuloa… Tämä aamu ei siis ollutkaan se kaikista ihanin maanantai. Päinvastoin – pyykkikone ei toiminut, yksi lempiastioistani oli hajonnut tiskikoneessa, koira käveli matolla kuraisilla tassuilla, kuivausrummusta löytyi kolme päivää siellä märkinä maanneet pyyhkeet… voihan maanantai! Josta nyt sentään selvitty!

Huomenna alkaakin sitten blogikirppiskamojen setviminen. Saas nähdä löydänkö mitään myytävää – kaapit ovat sen verran täynnä että luulisin löytäväni… Jos illat vain riittävät hinnoitteluun ennen tulevaa sunnuntain kirppistä.

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*