same same but different

Myöhäisiltaa, varsin lumista sellaista! Enpä muista milloin meillä olisi ollut yhtä paljon lunta kuin mitä sitä tällä hetkellä on! Käytiin vielä äsken Väinön kanssa lenkillä ja eihän tuolla voinut muuta kuin huokailla ihanaa lumista maisemaa – olkoonkin jo maaliskuun puoliväli. Olkoonkin etten edes minä olisi enää tuota lunta ainakaan lisää kaivannut :) Tosin koiran kanssa elellessä koen lumisen pakkastalven ehdottomasti parhaimmaksi vuodenajaksi – ei kuraa, ei hiekkaa, ei punkkeja…

Nämä maisemakuvat Rukalta jäivät aiemmissa postauksissa julkaisematta joten mennäänpä tämä postaus näillä kuvilla. Sopivat lumiseen nykyhetkeenkin varsin mainiosti.

Itseasiassa minulla on postausluonnoksissa niin postaus viimeisimmästä jäätelökakusta kuin postaus Väinönkin kuulumisista mutta tiedättekö, en taida haluta kirjoittaa kummastakaan aiheesta. Satuin nimittäin aivan vahingossa klikkaamaan itseni äsken paikkaan missä en ikinä käy, nimittäin keskustelupalstoille. Suoraan keskusteluun omasta blogistani. Kovin vilkas tuo keskustelu ei sentään ollut mutta osuipa sieltä silmiini toteamus siitä kuinka blogini toistaa itseään – vain kakkukuvia, siipiä, combatia ja toisen tyttären harrastuksia. Jäin pohtimaan asiaa todeten, että juuri tuollaistahan elämä on, samojen asioiden toistumista viikosta toiseen. Noin pääsääntöisesti. Blogia varten ei ainakaan minulla ole valitettavasti saumaa keksiä mitään uutta ja ihmeellistä – ei reissuja joka kuukaudelle, ei juhlia, ei remontointia, ei uusia ostoksia. Aiemmin nimittäin tuhlasin aivan järjettömästi rahaa blogiini – jotta saisin kuvia uusista sisustusjutuista tai vaikkapa vaatteista. Sittemmin onneksi tajusin etteihän tuossa ole niin mitään järkeä! En myöskään ole se maailman kekseliäin tai idearikkain tyyppi eli diy-tyyppisiä ideoitakaan ei juuri synny. Joten ihan sillä tavallisella arjella mennään.

Olen aiemminkin törmännyt kritiikkiin myös siitä, miksi kirjoitan ainoastaan toisen tyttäreni harrastuksesta – ikäänkuin minulla ei toista tytärtä edes olisi. Ja olen aiemminkin tähän vastannut samoin kuin nyt – toinen tyttäristä ei harrasta mitään, eikä ole halunnut esiintyä blogissani muutenkaan. Kun taas tämä toinen tanssiharrastuksineen haluaa. Siinä missä me tanssitytön kanssa rakastamme kahviloissa istumista ja kaupungilla päämäärättömästi kuljeskelemista, rakastaa toinen tytär omaa rauhaa sekä hääräämistä koiran ja koirakaveriensa kanssa. Ja entäs se mies sitten? Hänelläkään ei ole ikinä ollut halua eikä tarvetta päätyä blogiini sen enempää tekstin kuin kuvienkaan muodossa joten miksi ihmeessä hänet tänne toisin. Blogi on minun oma paikkani, pintapuolinen päiväkirjani ja valokuvieni tallennuspaikka – ei perheblogi, eikä syvällisten pohdintojenkaan paikka. Niitäkin nimittäin kaivattiin. Olen kuitenkin päättänyt, etten jaa täällä blogissa mitään liian syvällistä tai henkilökohtaista – sellaiset asiat eivät kuulu tänne. Eivätkä keskustelupalstoille. Julkista blogia pitävien ikuinen dilemma – olet myös julkista riistaa.

Ottamatta kantaa keskusteluun itseluottamukseni puutteesta (siitä aiheesta en enää jaksa enkä halua täällä keskustella, yritän opetella hyväksymään itseni sellaisena kuin olen), on vielä pakko pahoitella niille, jotka kokevat etten vastaa ikinä kommentteihin. Yritän nimittäin vastata niihin parhaani mukaan, ja mielestäni niin olenkin tehnyt. En välttämättä heti kun kommentti on tullut vaan kenties vasta parin päivän, jopa viikonkin viiveellä. Ihan jokaikiseen kommenttiin en välttämättä vastaa sillä jostain on aikaraamien puitteissa välillä valitettavasti tingittävä. Mutta ettäkö olisin ylimielinen enkä haluaisi vastata… siitä olen eri mieltä.

Ja vielä viimeisenä aiheena Väinö. Keskusteluissa kun pohdittiin myös sitä, mitä ruokaa Väinö oikein syö kun jätöksetkin haisevat kauheilta. Lapsiinsa kohdistuvasta kritiikistä jokainen äiti pahoittaa mielensä ja osittain myös siitä syystä perheeni ei blogissa juurikaan näy. Näemmä sama koskee myös perheen lemmikkejä sillä tulipa moisista kommenteista paha mieli. Kyllä, Väinön kakka haisee siltä itseltään, no can do :D Hirvittävästi en muiden koirien kakkoja ole haistellut joten vertailupohjaa ei itselläni siis ole. Mutta siitä olen ihmeissäni, mistä kommentoija tietää mikä kakka tuolla ulkona on juuri Väinöstä lähtöisin? Itse kun kerään jokaikisen kakan minkä Väinö tekee lenkkireittiemme varrelle – paitsi jos koira tekee sen kauemmas metsään, pusikkoon tai ojan pohjalle. Itseasiassa juuri viime viikonloppuna uhkasin ottaa jätesäkin ja lapion lähteäkseni keräämään kaikki mahdolliset koirien jätökset läheisiltä kävelyteiltä ja poluilta – niin paljon ihmiset jättävät niitä keräämättä! Ja meidän Väpe kun tunnetusti haluaisi syödä jokaikisen kikkareen mitä ulkoa löytää niin… tekisi tosiaan mieli käydä keräämässä ne kaikki sieltä pois! Siinä seuraava aihe keskustelupalstoille – jätesäkin ja lapion kera paskoja keräävä bloggaaja :D

Eipä minulla tällä kertaa mitään tämän ihmeellisempää. Tiedän ettei näistä asioista pitäisi loukkaantua eikä ainakaan kirjoittaa postausta mutta menköönsä. Toisaalta – kai jokainen saa myös puolustautua jos kokee siihen tarvetta? Pakko myös myöntää, että nyt jos koskaan tekisi mieleni pistää pillit pussiin. Tai jatkaa tätä blogia pelkästään kuvallisessa muodossa. Mutta nukunpa ensin yön yli kuitenkin :) Melkein meinasin myös luvata etten ainakaan hetkeen aio mainita combatia tai siipiä, mutta hemmetti vie, ne on sitä mun arkea. Mutta ehkä yllätän teidät vielä joskus bodypumpilla ja jollain aivan uudella perjantairuoalla.

 

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*