100-vuotias Suomi

”Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin…”. Mielessäni on viime päivät soinut tuo Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen. Se mitä Suomesta kertoisi ja mikä täällä onkaan parasta. Suomen 100-vuotisjuhla ja sadan vuoden taival itsenäisenä valtiona herkistää mielen jotenkin aivan erityisellä tavalla. Tiedän jo nyt kyynelten valuvan illalla valtoimeen katsellessani veteraaneja linnanjuhlissa ja ajatellessani mitä he tämän maan vuoksi ovat tehneet. Onneksi myös kaikissa kouluissa on vietetty 100-vuotisjuhlia – jospa nuoretkin ymmärtäisivät mitä tämä vapaus merkitsee.

Eilisiltaisella juoksulenkilläni mietin tuota kysymystä – sitä, mikä Suomessa on parasta. Sillä hetkellä, juostessani lumisateessa, lenkkarit nilkkoja myöten lumessa, oli parasta juuri se hetki. Saada juosta kaikessa rauhassa kauniin luonnon keskellä. Luontokin tiesi pukeutua juhlapukuun juuri oikealla hetkellä, Itsenäisyyspäivän aattona ღ

ღ Minulle parasta Suomessa ovat vuodenajat, erityisesti kesä ja talvi. Sininen ja pilvetön taivas. Auringossa kimaltava hanki ja puisten lumiset oksat. Kirpeä pakkassää. Kenkien alla hiljaisuuden keskellä narskuva lumi ja taivaalla loistavat tähdet. Tyyni järven pinta kesäillassa. Saunan löylyt ja koivuista tehty vihta. Yötön kesäyö. Puhdas ja raikas luonto. Ja ne tuhannet järvet.

ღ Suomessa parasta on turvallisuuden tunne. Vaikka kauheita asioita tapahtuukin, saamme silti elää ja liikkua vapaasti. Lapset saavat käydä koulua ja opiskella huippuluokan korkeakouluissa ja yliopistoissa. Täällä naisestakin voi tulla presidentti ja jokaisella on oikeus vaikuttaa tuohon valintaan.

ღ Suomessa parasta ovat ihmiset, tämä ”katajainen kansa”, jonka sitkeydestä ja periksiantamattomuudesta niin Finlandia, Evakon laulu kuin Tuntematon sotilaskin kertovat omaa karua kieltään. Onko ihme, että syksyn pimeys saa meidät suomalaiset käpertymään melankolisuuteen ja omiin oloihimme – ja kevät heräämään luonnon tavoin eloon.

 

 

 

Nyt suunta kohti kaupunkia. Äitiä katsomaan sairaalaan (on neste- ja veritankkauksessa, kaikki muuten toivottavasti hyvin ღ) ja siitä sitten elokuviin Tuntematonta sotilasta katsomaan. Veikkaan tuon elokuvan olevan tässä herkässä mielentilassani minulle hieman liikaa mutta en jättäisi sitä silti mistään hinnasta katsomatta. Sitten Keskustorille katsomaan 100-vuotiaan Suomen kunniaksi järjestettyä ilotulitusta. Ja kiireen vilkkaa kotiin ennen linnanjuhlia.

Onnea 100-vuotiaalle Suomelle ja rauhallista Itsenäisyyspäivää meille kaikille ღ

 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*