ruusuja sohvalla

Myöhäisiltaa! Piti kirjoittelemani postaus jo alkuillasta, etänä kun tämän päivän olin mutta kummasti olen taas saanut illan kulumaan kaikessa muussa. Mutta parempi myöhään… Lämmin kiitos edellisen postauksen kommenteistanne – ihanaa kun joku ymmärtää mitä ajan takaa. Palaan kommentteihin huomenna kun päätä ei toivottavasti jomota yhtä paljon kuin nyt.

Huomaatteko miten kauniina tuo kukkakimppu on olohuoneen pöydällä säilynyt vaikka sen jo viime viikolla hankin. Mutta hyvä näin sillä kukkiin saa kyllä kulumaan aikamoisen omaisuuden! Ostin tänään juurikin tuosta syystä kukkasipuleita – josko ensi kesänä saisin enemmän kukkia maljakkoon myös kotipihasta. Heh, sen kun näkisi sillä eihän meillä kuki edes pionit… Ja kun nyt ihan ensin saisin ne sipulitkin istutettuakin :)

Mitä kukkiin tulee, saattavat instatiliäni seuraavat muistaa nähneensä kuvan kukallisesta kankaasta, johon ihastuin suinpäin. Yleensä en kukkakuoseista sisustuksessa juurikaan pidä (paitsi tapeteissa!) mutta tämä kuosi iski täysillä – ehkä osasyynsä myös kankaan sävyillä. Niinpä meillä on nyt kaksi ruusuista tyynynpäällistä… Saas nähdä kauanko nuo silmääni miellyttävät mutta niillä mennään nyt. Sen hokasin, että riippuu myös pöydällä olevasta kukkakimpusta, sopivatko ruusutyynyt tuohon sohvalle vaiko eivät. Onneksi ne voi aina välillä sijoittaa myös tv-nurkkauksen nojatuoleille.

Näihin kuviin ja tunnelmiin… Täällä edelleen fiilikset aikas low vaikka kuinka yritänkin piristyä. Ja enkös juuri päättänyt aloittaa ostolakonkin (damn) mutta ehkäpä junaliput Hesaan ja reissu Habitareen piristäisi! Itseasiassa minun piti mennä sinne jo tänään, olisin pahus vie päässyt Pella Hedebyn workshopiinkin Ikean messuosastolle. Mutta en vaan kehdannut sitten millään pyytää töistä vapaata. No, itseni tuntien, en kyllä olisi kehdannut mennä mihinkään workshopiinkaan :) Muta josko sitä sitten lauantaina suuntaisi Habitareen, ihan mattimeikäläisenä, ei bloggaajan ominaisuudessa kamera kaulalla.

 

 

  • H

    Harmonisen kaunis kangas. Voi syksyn tuiverruksessa unelmoida juhannuksesta noin suloinen tyyny kainalossa sohvan nurkassa.
    Välillä pitää mennä tottumusten ulkopuolelle ja yllättää itsensä, antaa fiiliksen viedä :) Varsinkin pienissä asioissa.
    Ymmärrän hyvin kokemuksesi, että haluat mennä julkisiin tilaisuuksiin anonyymina. Itsekin mieluummin katselen itse, kuin olen katseltavana. Ehkä se on introvertille luontevinta, vaikkei edes olisi erityisen ujo tai epävarma varsinaisesti.

    • marja

      Hih, totta… voi painaa takkatulen lämmittäessä päänsä tyynylle, sulkea silmänsä ja kuvitella itsensä juhannuskokolle… kelikin kun tuppaa nykyisin olemaan se yksi ja sama sekä talvella että keskikesällä :D Jäin jo miettimään oliko tuon kankaan nimi Juhannusruusut mutta ei se kai ihan se ollut.. jotkut ruusut kuitenkin.

      Just noin, katselen mieluummin. Olen aina ollut sellainen… voi kuinka kammoksuinkaan esim. esitelmiä koulussa – muistan senkin kerran kun juoksin luokasta ulos heti viimeisen sanan sanottuani :D Hassua sinänsä, että olen alkanut kirjoittaa julkista blogia. Onneksi minua ei juuri kukaan tunne, eli suht anonyymina saan kulkea – ja aah kuinka rakastankaan sitä tunnetta kun katoaa muuhun massaan :) Itse tunnustaudun kyllä varsin ujoksi ja epävarmaksikin – paitsi tutussa seurassa.

  • Amanda

    Edelliseen…olehan armollinen itsellesi. Ei se, miltä me näytämme, eikä se mitä me aikaan saamme merkitse sen rinnalla mitään, mitä me olemme toinen toisellemme! Siunaavin ajatuksin!

    • marja

      Kauniisti ja niin viisaasti sanottu ღ Mistähän tuota armoa vaan löytäisi, se meinaa minulta niin helposti unohtua.

  • Tarja

    Voi Marja! <3 Halaus täältä. Ymmärrän sinua niin hyvin, mutta olen tuossa edellä olevan Amandan mielipiteen kanssa ihan samoilla linjoilla. Olet sydämellisen ja toiset huomioon ottavan oloinen ihminen ja myös äärimmäisen rohkea, koska näin avoimesti kerrot omista ajatuksistasi. Minäkin inhoan huomiota ja esiintymistä ja jossakin vaiheessa jopa panikoin viikkoja, jos tiesin, että minun pitää esittää jossakin jotakin. Mutta kyllä siihen jossakin määrin myös tottuu, kun on pakko ja aina taputtaa jälkeenpäin itseään taputtaa olkapäähän, kun oli mukana. Joskin voin kyllä sanoa, että en tilanteesta yleensä koskaan nauti ja joka kerta se huomion kohteena oleminen vie kyllä totaalisesti voimat…

    Minulla on esiintymiskammoa poteva kuopus, joka on kyllä muutoin äärimmäisen sosiaalinen, mutta ei vain kerta kaikkiaan pidä siitä, että häntä katsotaan (kulkeeko tämäkin hitto vie geeneissä?!!). Olenkin ollut kovan paikan edessä, kun olen häntä koettanut rohkaista. Olen mm. sanonut hänelle, että jos jätät tekemättä tai menemättä, niin sinua harmittaa jälkeenpäin ja että kukaan ei ajattele sinusta pahaa, pärjäät yhtä hyvin kuin muutkin. Pakkohan siinä on sitten yrittää toteuttaa itsekin samoja oppeja :D

    Lämpimiä ajatuksia tähän päivään! <3

    • marja

      Kiitos Tarja ღ Ihanaa kun joku ymmärtää :) Tiedostan kyllä, ettei varmasti kannattaisi olla liian avoin mutta minkäs teet… miksi ihmeessä esittäisin muuta kuin mitä olen. No, ehkä välillä kyllä pitäisi :)

      Mulla niin sama, muistan kuinka aiemmin (kun toimenkuvani oli vielä eri) aloitin jännittämisen jo pari viikkoa aiemmin kun edessä oli vaikkapa asiakaskäynti tai jokin palaveri, Miten ihmeessä ihmistä voi jännittää ihan vaikka vaan itsensä esittely muutamalla sanalla jossain palaverissa?! Ja ihmiset, joita ei jännitä esiintyminen yhtään, eivät luonnollisestikaan tätä luonteenpiirrettä ymmärrä. Sitä pitäisi vain tosiaan totuttautua tuollaisiin tilanteisiin.. niin olisi mukava taputtaa itseään olalle. Ja nimenomaan, voimat tuollaisissa tilanteissa menee kokonaan, ja mulle tulee aivan hirveä hedari jälkikäteen.

      Meillä onneksi tyttäret (ainakin toinen) tuntuvat olevan äitiään rohkeampia – onneksi nykyisin koulussakin totutaan olemaan enemmän esillä. Tehdään ryhmätöitä, esitellään niitä yms. Tuokin on kyllä niin totta, että jälkikäteen sitä sitten kuitenkin harmittelee kun ei mennyt eikä tehnyt… huoh.

      Nyt ottamaan omenapiiras uunista!

  • Marja

    Ihanat tyynyt mistä tuollaisia saa ostaa tykästin välittömästi tuosta kuosista utuisen kauniit kukkatyynyt<3
    Mukavaa tulevaa viikonloppua sinulle!

    • marja

      Kangas on Eurokankaan tämän syksyn uutuuksia, näin ainakin ymmärsin :) Näin kankaan itsekin eräässä instakuvassa ja siltä istumalta oli pakko lähteä kohti Eurokangasta. Hitsit en muista kankaat nimeä, olisiko ollut Lumoavat ruusut…

      Mukavaa loppuviikkoa myös sinne :)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

Toimitus suosittelee