love is… being owned by a chocolate lab

Tiistai-iltaa! Meinasin toivotella jo keskiviikkoa, mutta ei nyt vielä sentään… Käväistiin eilisiltana hieman kuvaamassa Väinöä ja satuinpa minäkin kameran eteen aina välillä :) Voi miten ihanilta nämä valoisat ja suht lämpimät elokuiset illat ovatkaan tuntuneet! Kun vielä tarkenee kesämekossa mutta tekee kuitenkin mieli jo kääriytyä lämpimämpään neuletakkiin. Kun ilmassa on auttamatta jo syksyn tuntua vaikka kuinka yrittää pitää kiinni kesästä. Toisaalta – kunhan syksy olisi kuiva niin mikäs siinä. Vastaankaan ei voi pyristellä, ei vaikka kuinka toivoisi tämän valoisuuden vain jatkuvan ja jatkuvan. Neuleita en edes yritä vastustaa, niihin kietoudun jo varsin mielelläni.

Syksyn tuntua lisää täydellä tohinalla alkanut arki. Myös Väinöllä, kun yhtäkkiä tytötkin ovat poissa kotoa (koulussa) monta pitkää tuntia… Ilmankos koiraherra on kohtalaisen täynnä energiaa näin iltaisin. Tuppaa pahus minua komentamaan kaikki illat.. tulee tuohon ihan viereen ja haukkuu haukkumistaan. Väinö on ottanut elämäntehtäväkseen hoitaa myös minun (ja siis nimenomaan vain minun) aamuherätykseni. Siinä tuo seisoo sängyn vieressä ja tuijottaa minua viiden sentin etäisyydeltä suoraan silmiin, haukahdellen kovin iloisesti. Aloittaisi pahus vasta sen jälkeen, kun kännykkä on herätyksensä piipannut mutta kun ei… kuudelta pitäisi Väinön mielestä jo nousta.

Mutta pienistä teinioikuistaan huolimatta ihanahan tuo poika on ღ Pikkuhiljaa sitä on alkanut ymmärtää monia koiriin liittyviä sanontoja, ja tippa silmässä niitä usein lueskelenkin. Ja kieltämättä kotiin on ihan erilaista tulla ellei Väinö satu olemaan ovella häntä heiluen vastassa. Love is… being owned by a chocolate lab.

 

Some things just fill your heart without trying.

 

  • Hanna

    Voi miten tyytyväisen näköisiä olette molemmat!

    • marja

      Jaahas, olen näemmä autuaasti unohtanut vastata tämän postauksen kommentteihin… parempi myöhään :)

      Kiitos, tuona iltana oli jotenkin hyvä fiilis. Ja Väinökin totteli niin nätisti :)

  • Merja

    Ihana mekko Sinulla. Ja Väinö, maassa rentona silmät kiinni, nokoset voi ottaa koska vain, yhdessä kuvassa. Todellinen poseeraus pää kallellaan toisessa.

    • marja

      Tuo mekko on kyllä kiva, alelöytö Mangosta! Harmi kun löysin vasta etelän reissun jälkeen. No, ensi kesänä sitten taas :)

      Ja Väpe nyt ottaa rennosti melkein missä ja milloin vaan – jos sille päälle sattuu ;) Tuo poseerauskuva olisi niiiiin ihana mutta pahus hieman epätarkka. Mutta ihana kyllä sellaisenaankin!

  • aune-marie

    Hei vaan, pakko kehua (myös noutajan omistaja, tosin kultainen) Väinön paino on tosi YES. Tosi mukavaa katsoa ihannepainoista noutajaa ja tiedän kuinka vaikeaa on painon ihannepainossa pito, etenkin kun noutajilla, ei kylläisyyden tunnetta ole.
    Kaunis, (miehistä kai sanotaan, komea) tasa-painoisen näköinen koira.
    Voikaa Hyvin ja nauttikaa syksystä ja sen huumaavista tuoksuista

    • marja

      Hih kiitos! Oli pakko lukea tuolle meidän “ruokanatsille” (tyttärelle, joka siis omistaa Väinön) tämä sinun kommenttisi. Tyttö kun on aikas tarkka ja huolellinen siitä kuinka paljon ruokaa Väpelle annetaan jotta ei lihoisi turhaan, ja jotta pystyisi harrastamaan koiran kanssa esim. agilitya.

      Pakko myöntää, että mä itse sorrun välillä antamaan Väinölle vaikkapa siivun juustoa. Todella pitkään pysyin tiukkana kuten muutkin mutta aina välillä on pakko lipsua sen yhden juustosiivun verran…

      Mutta siis kiitos Väinön puolesta ღ Ja oikein kauniita syyspäiviä myös sinne sekä sinulle että kultaiselle noutajallesi!

      • aune-marie

        Minä tunnustaudun koiran suhteen ruokanatsiksi ja koira keksinyt että hedelmät, marjat, juurekset, kaikki käy.
        Viime kesänä luulimme että supikoira oli käynyt juurespenkissä kun porkkanat ja punajuurikkaat oli kaivettu maasta ja syöty.
        No lenkillä ensisäikähdyksestä selvittyäni (punajuuri värjää kakan tummanpunaiseksi), siis koirallani sisäinen verenvuoto, tajusin ettei supikoiramme ole ihan luonnon supi.
        Kaikki marjapuskat. vadelmat, karviaiset, mansikat, kaikki koluttu pari kertaa päivässä läpi ja harvoin kypsiä marjoja koiran jälkeen löytää. Jopa tomaatit kasvihuoneesta, tosin varsi löytyy ruohikolta.

  • Muuttuva kotini Päivi S

    Voihan Väinö, ko oot niin suloinen :)

    Ihana asu sulla. Täälläkin olleet kivat kelit, mutta tänään lähin töihin mokoma capreilla ja ohuella puserolla. Piti puolen päivän aikaan huristaa kotia ja hakea lämpimämpää ylle, kun ei meinannut haarukkaakaan pysyä kädessä kun paleli niin töissä. Vko lopuksi Helsinkiin ja toivottavasti saa pakata vielä kesäisempiä vaatteitakin :)

    • marja

      Niin oonkin! t. Väinö :D

      Nyt tuntuu ihan oudolta, että vielä viikko sitten tarkeni kulkea kesämekossa… tänään varsinkin oli niin kolea tuuli, että kaipasin äsken iltalenkillä hanskoja!

  • Minttu Lahtinen

    Voi kuinka ihana<3 Meillä juuri hoidossa pari vkoa ihana labbis, itsellä 3 pientä koiraa ja labbis leikkii todella söpösti heidän kanssaan, varsinkin nuoremman ja pienimmän. Aivan mahtava rotu, niin ystävällinen.

    • marja

      Labbikset taitavat kyllä tosiaan tulla toimeen lähes kaikkien kanssa – toisten koirien (jos ne vain antavat labbikselle mahdollisuuden :) ), kissojen, ihmisten… Itse olen aina aiemmin vähän jopa pelännyt koiria mutta Väinöä en kyllä osaa pelätä yhtään… niin lupsakka kaveri tuo on ღ

  • Nanna

    Onpas Väinöstä kasvanut kome nuorimies ja rouvakin oikein näpsäkkä:)

    • marja

      Pikkuhiljaa alkaa tosiaan Väinökin näyttää täysikasvuiselta, tosin pienikokoinen kaveri tuo on. Onneksi kun on tuossakin jo voimaa ihan riittävästi :)

  • Ulpu

    Kivat kuvat! Hieno poika ja kaunis emäntä. :)

    • marja

      Kiitos sekä poitsun että emännän puolesta :)

  • T.Rva46

    Kyllä olet tyylikäs ja kaunis, ja mitkä “kintut”!! Melkein itkettää kun omat sääret ei ikinä salli mekkoja joiden perään tietysti kaihoan! Jos saisin molemmissa jaloissa olevat kohjut pois ja vielä solakoitua niitä jotenkin, en muuta pitäisikään kuin hameita? Jalkoja on niin hitsin vaikea muuksi muokata, olen hoikka mutta rumakoipinen? Sinun ja valkoisen talon Reetan tyylissä on paljon samaa, kaikkea muuta olen tvistillä kopioinut paitsi helmojanne joita tietty kesällä on runsaasti, joten näin vinkkien odottavan kannalta syksy ja talvi ovat odotettuja myös!?

    • marja

      Voi kiitos ღ Olenkin aina sanonut, että oikeastaan ainoa kohta mihin itsessäni olen aina ollut tyytyväinen, ovat nuo mun sääret. Vaan hemmetti vie, nyt olen ollut näkevinäni niissä pieniä suonikohjujen alkuja… että se siitäkin ilosta! Mähän en esim. ikinä ole kehdannut käyttää lyhyitä hameita tai shortseja koska inhoan polviani ja isoja perintökalleusreisilihaksiani… että kuule ongelmansa kullakin ;)

      Ja hei, syksyllä ja talvellahan hameita / mekkoja voi käyttää kuka vaan – mustat sukkahousut vain jalkaan niin johan koivet solakoituu ja suonikohjutkin menee piiloon!

      Aloin oikein itsekin miettiä tuota yhtäläisyyttä Reetan kanssa ja taidat olla oikeassa. Itse kutsuisin itseäni ehkä tällaiseksi Reetan maalaisserkuksi :D

  • T.Rva46

    Ps. Sanomattakin selvää että Väinö on suklaaholistin ja koiraentusiastin unelma, täydellinen mies!!??

    • marja

      :D :D :D Nyt muuten tajusin miksi me päädyttiin ruskeaan labbikseen! Koska kaikki perheestä rakastaa suklaata :D Ja onhan nuo labbikset nyt muutenkin tuollaisia koiran näköisiä koiria ღ

  • Tuuli - Lumo Lifestyle

    Ihana Väinö ? – ja vau, onpas sulla pitkät sääret!

    • marja

      Väinö on ღ ja mun sääret juurikin se kohta mihin olen kropassani tyytyväinen :) Tai olin kunnes huomasin jokin aikaa sitten suonikohjujen alkuja.. ainakin oletan niitä suonikohjuiksi. Huoh!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*

Toimitus suosittelee