autumn vibes ja armoton hedari

autumn-leaves

Maanantai-iltaa ja alkanutta lokakuuta! Kuukausi vaihtui töissä kiireisissä merkeissä joten perjantai-illan perinteinen sisustusinpiskin jäi postaamatta – sen verran sippi olin muutaman pidemmän työpäivän ja combatin jäljiltä. Vain elämää ja sohvan nurkka siis kutsui aikalailla… Lauantaina suuntasimme itä-Suomeen mummiukkilaan juhlimaan eräitä valmistujaisia – istuin kyllä läppäri sylissä koko menomatkan mutta sikeästi unessa. Eilen sunnuntaina olin sitten päättänyt postailla oikein urakalla koko paluumatkan vaan kuinka kävikään. Sain seurakseni heti aamusta alkaen aivan armottoman hedarin. Päätä särki niin, etten saanut sitä kunnolla tyynystä nostettua ja sama jatkuikin kotiin ja aina nukkumaanmenoon asti. Tänä aamuna olo oli sen verran helpottanut, että pääsin raahautumaan töihin…

Vaan eipä ehkä olisi kannattanut – minusta taisi olla höttöpäisenä enemmän haittaa kuin hyötyä. Ajoin kuunvaihteeseen liittyvät raportit aivan päin mäntyä, kirjasin kateoikaisuja ihan väärille kuukausille… ja korjailin loppupäivän omia typeriä virheitäni. Sen siitä saa kun yrittää tehdä jotain pää kainalossa. Sillä siellä se tuntui vielä tänäänkin olevan – ja nyt taas meinaa alkaa särkeä ihan kunnolla.

Kertokaapa te viisaammat, kuulostaako tuollainen migreeniltä? En ole ikinä ajatellutkaan, että minulla voisi olla migreeni kun en mitään sahalaitakuvioita näe mutta entäs jos päähän koskee niin paljon, että sitä ei tosiaan saa tyynystä ylös? Tai jos saa, on pakko lähteä oksentamaan? Tai jos kaikki äänet koskee päähän? Kovin usein en onneksi noin kovasta päänsärystä kärsi mutta jokusen kerran vuodessa se iskee. Nytkin varmasti stressin, kiireen ja liian vähien yöunien laukaisemana…

autumn-leaves4

autumn-leaves3

autumn-leaves7

autumn-leaves6

autumn-leaves8

Oikein harmittaa, että menetin kauniin aurinkoisen syyspäivän viettäessäni koko eilispäivän vaakatasossa – mutta minkäs teet. Kunpa syksy jatkuisi yhtä kauniina! Ei haittaa yhtään vaikka olisi pakkastakin – kunhan on aurinkoista! Itseasiassa ihanaa jos pakastaa niin Väinönkään ei ole ihan niin helppoa syödä lenkkipolun varrelta ihan kaikkea mahdollista… ;)

Vielä kun tottuisi tähän pimeyteen… se tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta. Kunpa osaisikin tuntea kuten alla:

”I like misty autumn mornings, and cold snowy winter nights.
Rainstorms bring me inner peace, thunder sets my soul alight.

I care not for summer, days too long, the heavy heat.
Give me candlelight evenings, early darkness, a silent street.”
Natalia Crow

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*