kiitollinen perusperjantaista

Perusperjantai. Aamulenkki koiran kanssa, yhtämatkaa kouluun suuntaavan tyttären kanssa. Kodin imurointi, lattioiden pesu, lakanoiden vaihto. Kynttilöiden sytytys, tuoretta kahvia. Etätöitä, kohtalaisen kiireinen päivä. Alkuillan huippukiva (aivojen nollaus) combat. Saunaan jääkylmän green apple lightin kera. Pakastepizzaa uuniin (koska mies pikkujouluissaan). Kohta Idolsia yhdessä treeneistä palaavan tyttären kanssa.

Perjantai, joka välillä ärsyttää. Koska ne mun perjantait on lähes aina samanlaisia. Pakastepizzan tilalla yleensä siipiä. Idolsin tilalla Vain elämää tai joku muu ohjelma. Eikä ikinä mitään sen erikoisempaa. Perusperjantai. Mutta entäs jos asian kääntääkin näin:

”Ajattele kuinka onnellinen olisit,
jos juuri nyt menettäisit kaiken
mitä sinulla on – ja sen jälkeen
saisit sen kaiken takaisin.”

Frances Rodman

Tuo ajatus osui menneellä viikolla silmiini ystäväni Facebookista ja kolahti lujaa. Niin lujaa, että oli pakko jakaa tuo itsekin – ja pysähtyä oikein ajattelemaan asiaa. Tuo lause on tullut itseasiassa mieleeni monta kertaa kuluvan viikon aikana. Voiko tuota paremmin kiteyttää sitä mikä elämässä on tärkeintä… tämä hetki  ღ Kiitollisuus siitä, mitä tällä hetkellä on. Sen kaiken unohtaa niin kovin helposti haaveillessaan kaikesta muusta. Eläessään sitten kun -elämää.

 

 

Voi kunpa sitä muistaisikin aina olla kiitollinen! Kiitollisuus ei minusta kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö saisi haaveilla – uudesta kodista, työpaikasta, pikkujoulumekosta. Eikä sitä etteikö saisi harmitella työkiireitä tai viittä liikakiloa. Kunhan muistaisi aina asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen! Pitää mielessä myös ne asiat, mitkä oikeasti ovat tärkeitä.

Ehkä pitäisi oikeasti ryhtyä pitämään kiitollisuuspäiväkirjaa?! Tälle päivälle keksin heti monta aihetta. Olen kiitollinen työpaikkani tarjoamasta etätyömahdollisuudesta. Työkavereista. Siitä, että pienistä jumeista huolimatta jaksan edelleen käydä combatissa – viis siitä, että polviin koskee ja olkapää vihoittelee. Kiitollinen sielunsiskolleni Terhille sillä nyt minullakin on takataskussa liput Lahden mäkimonttuun ensi elokuulle, Cheekin jäähyväiskeikalle. Ja hei, huomenna tiedossa Juha Tapion konsertti Espoossa samaisen ystäväni kanssa ღ Satakoon kaatamalla ja tuulkoon sen kymmenen metriä sekunnissa – suunnitelmissa kierrellä kaupungilla, käydä kahvilla ja kuoharilla sekä nauttia ilta hyvästä musiikista. Ja sitten körötellä kiitollisena kotiin illan viimeisellä Onnibussilla :D