Onko lapsipuoliaan pakko rakastaa uusperheessä?

Päivi Sutinen on perhetutkimukseen erikoistunut tutkija, joka on kokenut uusperheen haasteet myös omassa elämässään.

– Lumikki ja Tuhkimo ovat lasten rakastamia satuja. Samalla ne pönkittävät myyttiä ilkeästä äitipuolesta, joka tahtoo lapselle pahaa, Päivi toteaa.

Kun Päivi Sutinen odotti vuonna 1992 neljättä lastaan, elämä oli kaikin puolin mallillaan. Asuntovelkaa oli nostettu ja uusi omakotitalo rakennettu.

Päivi kuitenkin aavisteli, että jotain oli tekeillä. Lopulta puoliso myönsi, että oli rakastunut työkaveriinsa ja halusi aloittaa uuden elämän. Kaikki kolme olivat saman työnantajan palveluksessa.

– Ensin ajattelin, että me selviämme tästä. Olimme olleet yhdessä jo kymmenen hyvää vuotta.

Perheterapiassa kävi selväksi, että mies ei halunnut luopua uudesta kumppanistaan.

Lue myös: Leena Majander-Reenpää: ”Omat juuret on tunnettava”

Aikuisten ihmisten suhde

Myöhemmin Päivi tutustui Jukkaan puhelinsoiton myötä. Keskustelun päätteeksi Jukka ehdotti tapaamista.

– Aiemmin olin joutunut kantamaan vastuun kaikesta. Nyt edessäni oli mies, jolla oli oma elämä hallussa ja kyky tehdä ratkaisuja.

Pariskunta tapaili aluksi salaa, sillä Päivi ei halunnut sotkea lastensa elämää ja aiheuttaa juoruja.

Puolentoista vuoden kuluttua suhde oli edennyt vaiheeseen, jossa piti miettiä parisuhteen, asuntovelkojen ja lasten koulujen yhteensovittamista. Pariskunta päätti mennä naimisiin ja asettua Jukan omakotitaloon. Saman katon alla asui nyt kuusi alle kymmenvuotiasta lasta.

 

 ”Uusperheen alkuvuodet ovat usein paljon rankempia kuin kuvitellaan.”

 

Elämää akvaariossa

Arki ei kuitenkaan lähtenyt rullaamaan, kuten Päivi oli kuvitellut. Päätäntävalta lasten asioista oli kodin ulkopuolella. Lisäksi Päivi joutui opettelemaan uuden roolin äitinä ja äitipuolena.

– Olin ajatellut, että kaksi aikuista saisi uusperheen toimimaan ydinperheen tavoin. Kun näin ei tapahtunut, koin, että olin syypää. Kaikki muut äitipuolet onnistuivat paremmin, Päivi muistelee.

Onneksi lapset olivat pieniä ja tulivat hyvin keskenään toimeen.

Tutkimusten mukaan uuteen perhetilanteeseen sopeutuminen vie neljästä seitsemään vuotta. 
On harhaluulo, että elämä solahtaa paikoilleen muutamassa kuukaudessa.

Lisäksi uusperhe elää kuin 
akvaariossa.

– Ulkopuolisilla on ikään kuin oikeus tarkkailla ja kommentoida, tulevatko lapset hyvin hoidetuiksi.

Lue myös: Leena Harkimo ja Timo Kousa: ”Olemme tehneet rohkeita ratkaisuja”

Pakko rakastaa

Väitöskirjassaan Päivi tarkasteli uusperheitä koskevia myyttejä. Yksi sellainen on, että uuden puolison lapsia pitäisi rakastaa heti kuin omiaan.

– Se ei ole totta. Ei toisen lapsia voi rakastaa saman tien. Toki heitä voi pitää mukavina ja hauskoina, mutta rakkaus tulee bonuksena ajan kuluessa.

Pakkorakastamisen vaade koskee vain äiti-, ei isäpuolia. Miehille riittää, kunhan he ovat hyviä esikuvia ja tukevat puolisoaan kasvatustyössä.

– Nainen ei saisi sanoa lapsipuolistaan mitään ikävää, muuten se tulkitaan ilkeydeksi.

Uusien perheenjäsenten väliset suhteet muotoutuvat pikkuhiljaa, eikä prosessi ole vain aikuisen käsissä. Usein lapsi itse määrittelee, kuinka lähelle päästää vanhemman uuden kumppanin.

 

 ”Kulttuurissamme elää myyttejä, joiden mukaan biologinen äiti olisi lapselle aina paras ja että äitipuoli tahtoisi lapsipuolelle pahaa.”

 

Oma paikka hukassa

Biologiset vanhemmat vaikuttavat uusperheen arkeen paljon, sillä isä- ja äitipuolilla ei ole laillista oikeutta päättää lapsipuolen asioista. Oikeudet ovat biologisilla vanhemmilla. Tämä herättää helposti ulkopuolisuuden tunteita.

Uusperheen yhteen hitsautuminen edellyttää yhteisen historian rakentamista, joskus tietoisestikin. Kun Päivin ja Jukan uusperheessä muisteltiin ensimmäisenä vuonna menneitä, osa porukasta jäi aina muistojen ulkopuolelle. Niinpä he ryhtyivät kehittämään yhteisiä muistoja.

– Teimme pyöräretkiä ja nuotioreissuja. Otimme paljon kuvia, jotta saimme rakennettua kaikkien jakamia elämyksiä.

Lue myös:

Takaisin Helsinkiin muuttanut Heidi Härkönen, 50: ”Paluu tuo oman historian esiin uudella tavalla”

Hannele Säteentie: ”Rakkaudeton lapsuus jätti pitkät arvet”

Erja Häkkinen: ”En edes tiedä, mitä on tavallinen perhe-elämä”

 

Teksti
Kuva Mari Lahti

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest