Uusi ura keski-ikäisenä: ”Kolmas ammatti toi mielenrauhan”

Terveydenhoitaja Sari Tammikarin, 50, urapolku on ollut tavallista mutkikkaampi. Vaikka muutokset ovat olleet hallittuja, tarvittiin unettomia öitä ja yksi tv-sarja ennen ratkaisun kirkastumista.

Pohjoisespoolaisella koululla on iltapäivällä rauhallista. Suurin osa koululaisista on lähtenyt kotiin, mutta kouluterveydenhoitaja Sari Tammikarilla on vielä muutama raportti kirjoitettavana.

– Tämä työ on yrittäjähenkistä. Olen voinut luoda oman tapani toimia, vuoden sijaisuutta hoitava Sari sanoo.

Vaikka erilaista työkokemusta on yli kolme vuosikymmentä, terveydenhoitajaksi hän valmistui vasta vuosi sitten.

– Tuntuu kuin olisin tullut ammatillisesti kotiin. Minulla on nyt mielenrauha.

Nivelrikko havahdutti

Ennen kolme ja puoli vuotta kestäneitä terveydenhoitajan opintoja Sari oli uupunut. Keho oli alkanut oireilla fyysisesti raskaasta valokuvaajan työstä. Lisäksi media-alan murros ahdisti.

Viimeinen pisara oli ruokakuvauskeikka ulkona joen rannassa. Hankalat kuvausasennot saivat Sarin huutamaan kivusta. Kun keikka oli hoidettu, hän marssi saman tien lääkäriin.

– Minulla todettiin nivelrikko. Se ei ollut yllätys, yli kaksikymmentä vuotta valokuvaajana työskennellyt Sari muistelee.

Työstä oli kadonnut alkuvuosien hohto, eivätkä epäsäännölliset työajat tuntuneet enää mielekkäiltä. Työn ja vapaa-ajan välillä ei ollut selkeää rajaa: aina oli oltava valmiina lähtöön. Mieli ja keho kaipasivat rutiineja.

Myös media-alalla vaadittu itsensä jatkuva esilletuonti alkoi tuntua vieraalle.

– Epäsäännölliseksi muuttunut työ toi mukaan huolta sekä sydämen rytmihäiriöitä ja uniongelmia. En halunnut uhrata terveyttäni työnteolle.

Lue myös: Yritysjohtaja Teija irtisanoutui: ”Elämänmuutos palautti hyvän olon”

Tv-sarjasta oivallus

Sari aloitti sosiaalipsykologian opinnot avoimessa yliopistossa. Sitten hän päätti pyrkiä yliopistoon pääsykokeiden kautta, mutta opiskelupaikka jäi piirun päähän.

Pohdittuaan asiaa järjellään, Sari ymmärsi, ettei saisi koulutuksesta konkreettista ammattia ja joutuisi kilpailemaan työpaikoista itseään parikymmentä vuotta nuorempien kanssa.

Yö jos toinenkin kului pohtiessa, eikä hän välttynyt epätoivoltakaan. Mikä olisi omien arvojen mukaista työtä? Miten hän halusi aikansa käyttää? Oivallus syttyi
kotisohvalla Hakekaa kätilö
-tv-sarjaa seuratessa.

– Tajusin, että haluan töihin neuvolaan. Äitiyden alku oli ollut minulle kriisi. Halusin auttaa nuoria perheitä.

Voimauttavaa työtä

Sari pääsi Laurean ammattikorkeakouluun, jossa hän suoritti sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan tutkinnot. Ensimmäinen työharjoittelu Kaunialan sotavammasairaalassa toi varmuuden siitä, että päätös alan vaihdosta oli ollut oikea.

– Oli ihanaa pukea valkoinen työasu päälle ja mennä hoitamaan mummoja ja pappoja. Voimaannuin ihmisten kanssa olemisesta ja siitä, että puhuimme oikeista asioista emmekä mitään small talkia.

Sari oli vuosikurssinsa vanhin opiskelija. Se ei tuntunut taakalle vaan enemminkin rikkaudelle.

– Oli mahtavaa opiskella eri-ikäisten kanssa. Opiskelut sujuivat hyvin. Koin, että aiemmista opinnoistani oli paljon hyötyä.

Kun elämästä tuli alanvaihdon myötä säännöllisempää, Sari alkoi jälleen nukkua hyvin. Keho toipui.

– En enää tarvitse särkylääkkeitä tai kortisonia polviini. Hyvä uni, säännöllinen elämänrytmi, mielenrauha ja akupunktiohoidot pitävät polveni nykyään oireettomina.

Lue myös: Luulitko, ettei elämänmuutosta voi toteuttaa enää vanhana?

Sielun, ei ihon hoitoa

Ihmisten kohtaamisen taito oli keskiössä myös Sarin ensimmäisessä ammatissa kosmetologina. Lukion jälkeen Sari kiinnostui maskeeraajan työstä. Koulutukset olivat kuitenkin tyyriitä, eikä hänellä ollut varaa sellaiseen. Niinpä hän meni kosmetologikouluun, koska se oli ilmainen.

– Jo opiskeluaikana päässä vilahti ajatus, että tämä ei ole minun juttuni. Opiskeluun kuului vain vähän meikkausta, enkä kokenut olevani ihonhoitaja. Siitä huolimatta valmistuin ja työskentelin ammatissa liki kymmenen vuotta.

Toinen yllättävä asia oli, että ihmiset tulivat hakemaan kosmetologilta sielunhoitoa jopa enemmän kuin ihonhoitoa. Se tuntui nuoresta tytöstä raskaalta. Elämänkokemusta, jota hän nyt hyödyntää terveydenhoitajan työssä, ei vielä ollut.

– Kun lopetin kosmetologin työt, menin avoimeen yliopistoon lukemaan psykologiaa. Ihmisen mieli oli alkanut kiinnostaa.

Samaan aikaan syttyi ajatus tehdä uusi työ rakkaasta harrastuksesta, valokuvauksesta. Sari luki lehtijutun oppisopimuskoulutuksesta ja päätti hakeutua sellaiseen. Hän pääsikin kahdeksi vuodeksi valokuvaaja Seppo Konstigin oppiin.

– Se oli hyvää aikaa lehdistössä, ja sain ammattiin lentävän lähdön.

Töitä riitti, ja Sari oli mukana muun muassa kuudentoista tietokirjan toteuttamisessa. Niistä hän on hyvin iloinen ja ylpeä.

Hyötyä elämänkokemuksesta

Urakäänteistä puhuessaan Sari on huomannut, että moni keski-ikäinen painii samanlaisten kysymysten äärellä kuin hän aiemmin.

Sari kannustaakin pohtimaan, mitkä asiat tuovat hyvää oloa ja mitä todella haluaa elämässä tehdä.

– Hyppy uuteen voi tuoda paljon hyvää. Aina, kun luovut, saat myös jotain.

Moni on saanut Sarin kokemuksista inspiraatiota muutoksiin omassa elämässään. Toisaalta hän on aistinut lähipiirissään myös ihmettelyä.

– Joku on saattanut ajatella, että eikö tuo ikinä löydä paikkaansa. Mieheni on onneksi aina kannustanut ja tukenut minua.

Muutos on joka tapauksessa kannattanut. Elämänkokemusta omaava keski-ikäinen on kovaa valuuttaa hoitoalalla.

– Ensimmäinen esimieheni Seija Kärkkäinen Espoon kaupungilta sanoi arvostavansa sitä, että minulla on elämän repussa kokemusta.

Sari tekee nyt nelipäiväistä työviikkoa, jotta aikaa jää myös media-alan keikkahommille. Niitä hän teki koko opiskeluaikansa rahoittaakseen opintojaan.

– Kelasta olen halunnut pysyä kaukana. Toinen syy media-alan töiden tekemiseen on vaikuttamisen halu. Haluan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja nostaa esille tärkeinä pitämiäni asioita.

Lue myös: Elämäntarinaansa kirjoittava Seija:  ”Kirjoitan lapsuudestani sellaisena kuin sen koin”

Ehkä vielä opintoja

Nyt elämässä on suvantovaihe, mutta jatko-opinnot eivät ole täysin poissuljettu vaihtoehto. Maisterin opinnot kiinnostavat.

– Olen utelias ja tiedonjanoinen. Uuden oppiminen on ihanaa, ja opiskelijaelämässä on hyvä vire.

Vaikka Sarin urakäänteet ovat olleet hallittuja, pieni harmitus on jäänyt siitä, ettei opiskelijaelämän arvo avautunut heti lukion jälkeen.

– Vanhempani ovat käsityöläisiä. He eivät ohjailleet mutta eivät tukeneetkaan akateemisten opintojen pariin. Olisi hyvä, jos tämän päivän vanhemmat havainnoisivat lapsiaan ja pohtisivat heidän kanssaan, mikä sopisi juuri näille lapsille.

Nyt on joka tapauksessa hyvä.

– On rauha olla ihan tavallinen minä, ei tarvitse esittää mitään. Tässä työssä näkyy koko elämän kirjo. Minulla säilyy kosketus tavalliseen elämään..

Lue myös:

Jännittäminen surettaa Merviä: ”Olen ollut eräänlainen sivustakatsoja”

Oili ja Seppo tukevat Aids-orpojen koulunkäyntiä Afrikassa: ”Olemme ylpeitä”

Teksi Anu Virnes-Karjalainen
Kuva Mari Lahti

Tilaa Idealistan uutiskirje!

Saat sähköpostiisi suoraan monipuoliset treeni-, kauneus- ja hyvinvointijutut.

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest