Tokioon kannattaa suunnata herkuttelemaan

Tokiossa hämmästellään maailman korkeimpia pilvenpiirtäjiä ja ihastellaan temppeleitä, mutta sinne kannattaa suunnata pelkästään herkuttelemaan. Japanilainen keittiö on niin monipuolinen, että sen läpi käymiseksi tarvitsisi useamman matkan.

Perinteinen teehuone pienen lahden poukamassa on kuin sadusta. Riisipaperiset liukuovet luovat huoneeseen taianomaisen valon. Asetan kenkäni lukolliseen kaappiin ja siirryn matalan pöydän ääreen. Tatami on tärkein osa teehuonetta. Varon astumasta sen saumoille, kuten asiaan kuuluu.

Hörpin teeseremonioissa käytettävää matcha-teetä isosta teekulhosta ja maistelen koristeellisia, paputahnasta valmistettuja leivoksia. Kakkuset ovat niin taidokkaasti tehtyjä, että niiden syöminen tuntuu melkein rikokselta.

Hama-Rikyu-puiston japanilaisessa puutarhassa ihailen meren äärellä avautuvaa maisemaa. Kaupungin melu jää taka-alalle. Edo-aikakaudelta oleva puisto on toiminut niin feodaaliherran kotina kuin ankkojen metsästysmaana.

Melkein ehdin unohtaa puiston vieressä kohoavat pilvenpiirtäjät, mutta puolen päivän jälkeen alkaa puistoon kerääntyä miehiä ja naisia tummissa puvuissa Shinbashin toimistotaloista.

Osalle työnantaja kustantaa kausikortin, joka takaa vapaan pääsyn puistoon  hengittämään raitista ilmaa ja syömään lounasta.  Moni tuo mukanaan työpaikan kahvilasta hankitun bento boxin eli lounaslaatikon, johon on pakattu tiiviisti kaunis asetelma pieniä ruokia.

Tätä on Tokio. Jättimäisiä, taivasta hipovia pilvenpiirtäjiä, ihmismassoja, kiirettä, mutta toisaalta täydellistä, zenmäistä rauhaa ja estetiikkaa.

tokio7

Satumainen sininen hetki

Tokiota kannattaa ihailla myös yläilmoista. Siihen sopii Metropolitan Government building, jonka kummankin 243-metrisen rakennuksen tornissa on kahvila.

Rakennus ei ole enää moneen vuoteen ollut Tokion korkein. Viimeksi rakennetun Tokyo Skytreen antenni ulottuu 643 metrin korkeuteen.

Metropolitanissa kuitenkin kiehtoo sen 45. kerroksessa avautuva panoraamanäköala, josta näkee Tokionlahdelle sekä hyvällä säällä jopa Fuji-vuorelle. Sitä paitsi jono on vain murto-osa uuden Skytreen vastaavasta.

Ylimmän kerroksen fine dining -ravintolassa voi nauttia päivällisen ja viipyä auringonlaskun yli hämärän tuloon saakka. Sininen hetki on satumainen, kun jättimäisen kaupungin valot syttyvät.

Tempura-alkupalat paistuvat nopeasti valmiiksi kuumassa seesamiöljyssä.
Tempura-alkupalat paistuvat nopeasti valmiiksi kuumassa seesamiöljyssä.

Metrossa ei haahuilla

Suuntaan lähimmälle metroasemalle. Voi ihmisvilinää! Täällä ei haahuilla tai törmäillä. On syytä valita kulkusuuntansa tarkasti. Se ei ole ihan helppoa, kun yritän löytää japaninkielisten kylttien seasta ymmärrettävää tekstiä.

Nousen Uenon metrotunnelista töistä palaavien pukumiesten virtaan. Vaikka kello näyttää iltakahdeksaa, eivät he suuntaa koteihinsa, vaan toimistolta lähdetään yhdessä viettämään iltaa.

– Jos pomo lähtee ulos ryyppäämään, menet sinäkin. Usein viihdytän häntä tai asiakkaitamme viitenä iltana viikossa, kertoo copywriterina työskentelevä nuori nainen Yoko Okazaki.

Hänen tyypillinen työpäivänsä alkaa yhdeksän maissa aamulla ja loppuu puolilta öin. Tosin yli vuosikymmenen uraputki yhdessä Japanin suurimmista mainostoimistoista on jäämässä taakse.

– Hauduttelin päätöstäni useamman vuoden ja nyt sen tein: otin lopputilin. Moni pitää päätöstäni järjettömänä. Eihän minulla ole edes uutta työtä tiedossa.

Nyt Yokolla on aikaa olla. Se tarkoittaa ystävien tapaamista, hyvistä kahviloista ja ravintoloista nauttimista.

Fine dine-ruokaa tarjoileva Ukai on erikoistunut tofuun. Tarjoilija on pukeutunut perinteiseen kimonoon.
Fine dine-ruokaa tarjoileva Ukai on erikoistunut tofuun. Tarjoilija on pukeutunut perinteiseen kimonoon.

Paistan munakasta

Jatkamme kuitenkin toisaalle syömään okonomiyakia. Jonoa riittää kadulle saakka, mutta odotus ei ole pitkä, kun edessämme odottava nuoripari ehdottaa, että liitymme heidän seuraansa ja jaamme yhteisen pöydän. Istuudumme alas tatamille.

Okonomiyaki on perinteinen, munakasta muistuttava ruoka. Sen ainekset valitaan ruokalistasta. Munakkaan nesteenä toimii vesi tai dashi, kalasta ja merilevästä tehty liemi.

Pöydän keskellä on kuumana hohkava teppan-pannu, jossa paistan oman annokseni. Ravintolan lämpötila lähentelee varmasti ennätyslukemia, mutta homma on niin hauskaa, että väliäkös tuolla. Japanilaiset tykkäävät siitä, että syömiseen sisältyy ohjelmaa.

Vihreää teetä juodaan läpi aterian, mutta tilaan vielä kuitenkin lopuksi hauskan kesäjälkiruoan, kakigorin. Annokseni on kasa matcha-teellä ja kondensoidulla maidolla makeutettua vuollettua jäätä. Se piristää, mutta tuhti ateria yhdistettynä matkaväsymykseen määrää suunnan: hotelliin ja sänkyyn.

Illalla Japanissa syödään ja juodaan rennosti izakayassa.
Illalla Japanissa syödään ja juodaan rennosti izakayassa.

Sushia aamiaiseksi

Kun astun aamulla kadulle, on olo saman tien kuin höyrysaunassa. Kesän kuumuus hätkähdyttää vielä illallakin.
Asun Tokion vanhimmassa kaupunginosassa, Asakusassa. Se on kuulu etenkin Senso-ji-temppelistään, mutta myös hyvästä katuruoastaan. Sen jätän tosin iltaan, sillä nyt suunnataan Tsukiji-kalatorille.

Virkuimmat ovat rientäneet  jo aamuyöstä kalatorin tonnikalahuutokauppaan, jossa sushi-kokit kilpailevat parhaasta vonkaleesta. Tapahtumaan päästetään vain 120 vierasta ja jos sisään mielii, pitää olla ajoissa paikalla. Japanissa päivä aloitetaan tukevalla, kalasta, riisistä ja miso-keitosta koostuvalla aamiaisella. Joten miksei voisi  nauttia sushia heti aamiaiseksi?

Sushikokit seisovat baaritiskin takana vieri vieressä ja kuuntelevat asiakkaiden pyyntöjä. Kotimaastakin tutut makit, nigirit ja uramakit ovat maistuvia.

Kokeilen erilaisia mätejä. Valinnan vaikeus iskee, kun tonnikalanigirejä tarjotaan erilaisilla rasvaisuusasteilla. Mitä rasvaisempaa ja parempaa se on, sitä isompi on myös hintalappu. Paras herkkupala on toro eli tonnikalan vatsaosa.

Sushia syödään aamulla, illalla ja pikku naposteltavana. Se on japanilaisille erityisherkku, kun halutaan hieman hemmottelua. Sushista voi nauttia sadan jenin eli runsaan euron annoksina edullisissa paikoissa, joissa haluttu annos nostetaan liukuhihnalta eteen. Tai huippukokkien hinnakkaissa laaturavintoloissa, joissa keittiöön on asiaa vain vuosien kokemuksella.

Makoisa nigiri on parhaimmillaan kuin taideteos.
Makoisa nigiri on parhaimmillaan kuin taideteos.

Keittiötarvikkeet torilta

Viimeisenä päivänä on aika suunnata tuliaisostoksille kulinaristin pyhättöön, Kappabashin keittiötarviketorille. Täältä ravintoloitsijat hankkivat keittiöveitset, tarjoiluastiat ja raaka-aineetkin.

Yksi kauppa on erikoistunut pelkästään syömäpuikkoihin, niin kertakäyttöisiin kuin pestäviin. Täältä saa myös kauniit paperit, joihin syömäpuikot asetetaan. Seuraava liike tarjoaa upeita valurautaisia patoja.

Sen naapurista löytyy jotain hauskaa, käsin tehtyjä malliannoksia. Moni ravintola esittelee tarjontaansa ikkunaan asetelluilla, aivan aidon näköisiä  annoksilla, jotka on tehty muovista.

Astialiikkeessä melkein itkettää. Matkalaukkuuni kun ei mahdu vanhaa valurautaista teepannua eikä kaunista teeastiastoa. Onneksi käsin tehty, puukahvainen kokkiveitsi ei vie paljon tilaa.

Hankin kotiin vietäväksi erilaisia nori-merileviä,  misotahnaa ja paahteista genmaichaa. Vihreän teen joukossa on paahdettua riisiä. Kupillisella sitä aion lievittää Japanin-ikävääni.

Asakusassa sijaitsevan Sensōji-temppelin viereinen kauppakatu on elämys.
Asakusassa sijaitsevan Sensōji-temppelin viereinen kauppakatu on elämys.

Maista ainakin näitä!

  • Vihreästä teestä hienoksi jauhettua matchaa ei voi välttää. Voimakkaan makuista teetä käytetään teeseremonioissa, siitä tehdään pehmistä tai sillä maustetaan jälkiruokia. Japanissa vihreällä teellä myös maustetaan riisiä ja Kit Kat -suklaapatukoita.
  • Tokyo Banana -leivoksia myydään vain Tokiossa. Moneen kertaan kauniisti pakattuja banaanin muotoisia ja makuisia kakkusia saa eri tavoin täytettyinä.
  • Sashimi  on raa’asta kalasta leikattuja pieniä viipaleita, joiden makupaletti on laaja.
  • Yakitorit ovat pieniä kanavartaita. Niille on usein oma ravintolansa.
  • Ramen-keitto. Tuhti keitto maistuu usein varsinkin pitkän viihdeillan päätteeksi. Keittoa tarjoavat usein siihen erikoistuneet ravintolat.
  • Soba-nuudeliravintolat tarjoavat tattarinuudeliruokia, kuumina tai kylminä.
  • Sukiyaki on pataruokaa. Ohuita naudanlihanviipaleita dipataan liemeen, jossa liha kypsyy nopeasti. Asiakas saa valita lihan laatutason.
  • Izakaya on illalla avoinna oleva sake-ravintola, jossa syödään pieniä annoksia esimerkiksi sashimia, friteerattua kanaa tai edamame-papua. Joissakin voi syödä ja juoda yhdellä maksulla niin paljon kuin haluaa.
  • Tempura-ravintolat tarjoavat friteerattuja makupaloja katuruoasta fine dine –tasoon asti.
  • Shabu shabu tarkoittaa pataa, joka valmistetaan itse pöydässä tuoreista raaka-aineista.
  • Udon-ravintolat tarjoavat vehnänuudeleita.
  • Kaiseki on monen ruokalajin japanilainen menu.
  • Yakiniku-ravintolassa asiakas valmistaa liha-annoksensa pöytään tuotavalla hiiligrillillä.
  • Sakeksi kutsutaan usein kaikkea alkoholia. Perinteistä japanilaista riisiviiniä sakea ei ole tislattu eli se ei ole yhtä vahvaa kuin viinat. Riisiviina on nihonshua, vahvempi shochua. Maista myös aprikoosiviiniä umeshua.

Lue myös:

Slovenia – monipuolinen matkailumaa

Kuuba voi viedä sydämen – 7 vinkkiä

Hongkong ja Macao yllättävät monin tavoin

teksti Ninarose Maoz
kuvat Janne Rytkönen

Toimitus suosittelee