Liikunnan ja pikkulapsiarjen yhdistäminen

Usein minuta pyydetään vinkkejä työn ja pikkulapsiarjen yhdistämiseen. Bloggaaminen on työnä niin joustavaa, että sen luonteen vuoksi näiden kahden yhdistäminen käy helpommin, vaikka vapaa- ja työaikaa onkin haasteellista välillä erottaa toisistaan. Koen olevani hyvin onnekas, että voin tehdä tällaista työtä, missä tämä on mahdollista. Nuorin on kotona vielä kanssamme ja silti voin tehdä täysipäiväisesti töitä.  Mutta kolmen lapsen kanssa arki on melkoisen kiireistä. Tehtävää riittää vuoreksi asti. Miten ikinä sitä ehtii urheillakin samalla? Tätä kysyi eräs lukijani ja intouduin siitä kertomaan omat vinkkini liikunnan ja pikkulapsiarjen yhdistämiseen.

Minä en ole salillakävijä tyyppiä. Oli minullakin aikanaan vuoden kestänyt vaihe, kun kävin salilla säänöllisesti. Tällöin juoksin vielä 10km 5-6 kertaa viikossa ja salilla keskityin vahvistamaan polvea ympäröiviä lihaksia. Tämä päättyi kuitenkin siihen, että polveni kipeytyi pahemman kerran, mikä pakotti minut ottamaan rauhallisemmin. Mutta vuosien saatossa olen huomannut kuitenkin olevani juoksijatyyppiä. En tykkää mennä salille tai ryhmätunnille puurtamaan. Mielummin vedän lenkkitossut jalkaan ja suuntaan juoksupolulle kun siltä tuntuu. Aikaa ei tuhlaannu salille kulkemiseen vaan treeni voi alkaa heti ovesta ulos astuessa. Juoksupolulla voi myös rauhassa jäsennellä omia ajatuksia ja kaiken lisäksi tämä on myös täysin ilmainen harrastus (jos ei varusteita lasketa). Voit juosta juuri niin pitkään kun sinusta hyvältä tuntuu. Siksi minusta juokseminen onkin erinomainen harrastus vanhemmille. Se on helppo integroida omaan päivään sopivaksi. Sinun ei tarvitse olla tietyssä salissa joka keskiviikko 18-19:00 – vaan voit mennä juuri silloin kun sinulle on hyvä hetki.

red outfit ADIDAS / saatu

En ole luonteeltani treenaajatyyppiä, vaan enemmänkin urheilijatyyppiä. En käy salilla tunnollisesti vaan liikunta ja monipuolinen harrastaminen on osa arkeani. Liikunta arjessani on hyvin hyötyliikuntapainotteista. Kävelen paljon ja oman luonteeni takia kävelynikin on aina enemmän pikakävelyä muistuttavaa. Pienten poikieni takia tulee liikuttua paljon. Harva se päivä käymme hallissa potkimassa palloa, uimahallissa polskimassa tai juoksentelmassa Duudsonit Parkissa. Olemme jatkuvasti liikkeessä, mutta se ei tunnu rasittavalta vaan on luontainen elämäntapamme. Me harrastamme liikunnan ilosta. Nautin käydä pelaamssa tennistä mieheni kanssa. Jos mahdollisuus tulee vietän enemmän kuin mielelläni päivän rinteessä laskettelemassa. Kun paikat on jumissa saatan käydä muutamalla joogatunnilla lähellä sijaitsevalla joogastudiolla. Nyt olen ajatellut kiipeäväni taas takaisin hevosen selkään, sillä harrastin nuorena esteratsastusta. Ratsastamassa voisi käydä aina silloin tällöin kun ehdin. Suhteeni liikuntaan onkin se, että teen sitä aina juuri silloin kun siltä tuntuu. Siksi minulla ei ole juuri mitään kausia, milloin treenaisi enemmän tai vähemmän. Liikkuminen on elämäntapa ja osa arkea. Meillä koko perhe liikkuu yhdessä ja ainut tavoite on liikkumisen ilo. Joten jos sinäkin haluat yhdistää liikkumisen osaksi arkea, mieti mitkä olisivat sellaisia urheilumuotoja mitä on koko perheen kiva tehdä yhdessä?

Kävisittekö yhdessä polskimassa uimahallissa?
Olisiko kiva opettaa lapsetkin pelaamaan tennistä?
Kävisikö talvisaikaan perhe viikonloppuisin laskettelmassa / kelkkailemassa?
Onko reippaat kävelylenkit koko perheen voimin mieluisaa tekemistä?
Voisiko perhe aloittaa yhteisen salibandyharrastuksen?

Meidän arkiliikuntamme a ja o onkin se, että liikkuminen hyvin monipuolista. Harrastamme yhdessä ja liikunnan tuoma hyvä olo tuleekin siinä kylkiäisenä. Ilman paineita – pelkkää hyvää fiilistä.

Kuvat Kira Kosonen