Pienien sanojen ja eleiden suuruus

Onko sinua koskaan harmittanut tilanne missä olet kaupassa ollessasi vahingossa osunut toiseen ja pyytäessäsi anteeksi saanut osaksesi vain puolittaisen paheksuvan katseen?

Tai onko sinua koskaan harmittanut kun olet autolla ajaessasi antanut jalkankulkijalle tietä, mutta pienen käden heilautuksen sijaan sinulle suodaan vaan nopea katse varmistaaksesi että pysähdyt ja sitten ylitetään suojatie kasvot visusti katukivetystä tapittaen?

Tai oletko joskus kiittänyt kaupankassaa palveluksesta ja toivottanut hyvää päivää, mutta kiitostasi ei edes huomioida – saati vastata niinkin pienillä sanoilla kuin ”ole hyvä” tai ”hyvää päivänjatkoa”.

coat ZARA
pants ANDIATA / saatu
blouse LIDL / saatu
shoes LIDL / saatu
scarf DAY Birger et Mikkelsen
bag YSL
earrings ALDO

Vaikka nämä esimerkit ovat pieniä ja ohitsekiitäviä hetkiä, on niillä silti suurempikin merkitys. Ne viestivät siitä, että huomiot toisen ihmisen. Toki on ymmärrettävää että ihminen vaipuu välillä omiin ajatuksiin eikä välttämättä tule huomioneeksi kaikkea ympärillään tapahtuvaa. Mutta silti olisi hyvä yrittää tietoisesti olemaan enemmän läsnä sosiaalisissa tilanteissa. Toisen ihmisen kohtaaminen on aina sosiaalinen tilanne, vaikka hetki olisikin ohitsekiitävä ja henkilö sinulle tuntematon. Maassamme on paljon yksinäisyyttä. Näinkin pienet asiat voivat hiljaa nakertaa toiselle vieläkin yksinäisempää tunnetta. Ihminen on loppujenlopuksi sosiaalinen eläin. Melkein kaikki haluavat tulla nähdyksi, ymmärretyksi ja huomioiduksi.  Miten paljon paremman jatkon päivä saakaan kun

…toinen vastaa ystävällisellä hymyllä ”ei mitään”.

…nostaa kätensä kiitoksen merkiksi ja suo autoilijalle pienen hymyn.

…vastaa toiselle hymyillen takaisin hyvät päivänjatkot.

Joten vaikka nämä lyhyet sanat ja nopeat eleet voivat tuntua pieniltä, niin ei unohdeta niitä. Jokainen saa päiväänsä varmasti hitusen lisää lämpöä, kun saa kohdata toiset ystävälliset kasvot ja juuri sinulle suunnatut sanat.

Kuvat Kaisa Turunen

  • Amal

    Totta! Ilokseni olen huomannut, että vaikka itselläni olisi huono päivä, monissa tilanteissa toisten huomioiminen tulee minulta selkärangasta. Jos joku törmää minuun anteeksi pyydelleen, saa hän vastineeksi poikkeuksetta automaattisen hymyn ja ”ei se mitään”. Tuo suojatiehomma kuitenkin on minusta eri asia. Jotenkin olen aina kokenut, että koska autojen velvollisuus on pysähtyä, ei se ole asia, jossa minulta saisi odottaa kiitoksia. Toki kädennosto voi olla mukava, mutta itse en myöskään auton ratissa odota sitä. Kävelijänä varsinkin monesti tulee tilanteita, että auto pysähtyy vasta viime hetkellä ja olen joutunut arpomaan, että mennäkö vaiko eikö mennä. Tällöin en koe velvollisuudekseni ”kiitellä” autoilijaa. Siitä tulee lähinnä alentunut olo, että ”anteeksi nyt kun menen tässä ja kiitos että annat tietä”. Siispä vain usein ylitän tien ilman kiitoksia. Valitettavaa mutta totta.

    • Hanna

      Hei tämä on todella hyvä pointti ja sainkin tästä ihan toisen postauksen aiheen. Kiitos siitä! <3 Tämä tässä blogissa on parasta kun te täällä kommenteissa viette asiaa vielä syvemmälle ja sitten saa taas ihan uusia postausaiheita! <3

      Lähinnä ideani tässä oli, että vaikka jokin asia kuuluu tehdä, ei se poista inhimillistä tekijää. Vaikka autoilijalla on velvollisuus pysähtyä niin minusta on ihanaa, jos huomioidaan sen toinen siinä tilanteessa. Se ei tietystikään ole mikään velvoite koska autoilijan kuuluukin näin tehdä, mutta miten paljon kivemman se tekee siitä tilanteesta! :) Lähinnä sitä haluaisin herätellä – toisen huomioimista. Toisen ihmisen näkemistä. Koska se katukivetys ei sinulle ainakaan hymyile takaisin – se autoilija kylläkin saattaa ja molemmat jatkavat iloisemmin matkaansa <3

    • Sin

      Komppaan myös tätä, että suojatietilanne on eri. Autoilijalla on myös velvollisuus olla ajamatta jalankulkijan päälle, tuntuu hassulta kiittää liikennesääntöjen noudattamisesta. Kuin kiittäisi risteyksessä punaisissa seisovaa autoa siitä, että antoi sinun ajaa risteyksen läpi.

      Toisaalta silti, jos moni auto peräkkäin ajaa ylityskohdan ohi pysähtymättä, kiitän yleensä sitä joka pysähtyy ikään kuin sanoakseni ”kiitos ettet ollut mulkero kuten muut!”

      Tosin tähän lisään – toivoisin, että toiset autoilijat huikkaisivat kiitoksen kädellä jos päästän heidät eteeni ahtaassa liittymäkohdassa tai kaistanvaihdossa. Tarkoitan siis tilanteissa, missä liikenne lähes seisoo, eikä valtavirtaan meinaa päästä mukaan, ja tarkoituksella jätän väliä edelliseen että joku pääsee letkan sisään. Itse huikkaan aina kiitoksen takaikkunan kautta.

      Noh, näitä liikenneharmeja meillä päivittäin autoilevilla on varmaan listaksi auki :P

      • Hanna

        Esimerkki on toki hieman eri näihin kahteen toiseen verrattuna, mutta kyse ei olekaan siitä, että sinun PITÄISI kiittää. Vaan kyse on siitä että on ihanaa, kun huomioi toisen ihmisen tällaisessa kohtaamistilanteessa. Mutta olen myös samaa mieltä kanssasi siitä, että valitettavan usein autoilija ei suojatielle pysähdy vaikka pitäisi… Ja siitä saattaakin tulla tämä että kiitetään sitten lähinnä mielenosoituksena sitten muille. Aiemmissa kommenteissa olen paljon myös avannut tätä ajatustani :)

        Oma pointtini tässä on enemmän se, että pitäisi juurikin tiedostaa ne ihmiset ympärillä paremmin. Niin autoilijat ja jalankulkijat. Kohdata toinen ihminen. Antaa se hymy – kun nähdään toinen. Se ei ole velvoite, mutta ystävällinen ele. Ikään kuin sanoakseen. Näen sinut. Kiitos että näet muutakin kuin oman kiireesi. Kiitos kun sinäkin noudatat sääntöjä, varsinkin kun kaikki eivät sitä tee.

        Mutta siis juurikin kanssasi samaa mieltä siinä, että hieman paremmalla kommunikaatiolla, eleillä ja hymyllä voi tuoda toisen arkeen niin paljon enemmän iloisia hetkiä, kuin sanojen ja eleiden pois jättämisellä.

        Mutta hyvä aihe ja kiitos pointistasi! :)

  • Vilma

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi tässä asiassa ja tulee itsellekin hyvä mieli kun ilahduttaa toista kohteliaisuudella!

    Yhdestä asiasta haluan kuitenkin todeta, että itsekin yleensä heilautan kiitokseksi tietä anataneelle autolle, mutta tämä ei missään tapauksessa kuulu ns. hyviin käytöstapoihin. On autoilijan velvollisuus pysähtyä eikä sen edes pitäisi olla asia mistä ”pitäisi” kiittää! Itse kyllä silti yleensä heilautan, koska hyvä mielihän siitä tulee, vaikka oikeastaan sen pitäisi olla ihan automaatio.

    Kiitos mahtavasta blogista!

    • Hanna

      Ihana kuulla!
      Niin tosiaan KUULUU tehdä – eli antaa jalkankulkijalle tilaa. Se on laki sekä velvollisuus, mutta kun siihen kuuluu myös se inhimillinen tekijä – että huomioidaan se toinen jonka kanssa ollaan siinä tilanteessa. Vaikka jokin asia kuuluu tehdä niin se ei minusta poista sitä inhimillistä tekijää, että huomioidaan toinen. Esim juuri lentokoneessa se penkin alas laskeminen. Toisaalta siihen on kaikki oikeus niin tehdä, mutta on kuitenkin kiva huomioida se toinen ennenkuin sen tuolin läväytät alas? :) Eli siis kiitos tästä ajatuksia herättävästä kommentista! <3 Sain ihan toiseen postausaiheen varmaan tästä! :D Kiitos itsellesi <3

  • Haidi

    Minut on pienenä opetettu kiittämään pysähtynyttä autoa käytä heilauttamalla ja teen sitä kyllä edelleen! :D vaikka autolla on velvollisuus pysähtyä kyllä minä silti kiitän, koska se auton pysähtyminen ei nykyyään ole mikään itsestään selvyys. Ja onhan se kiva kun itse autolla ajaessa pysähtyy ja kadun ylittäjä kiittää käden heilautuksella. Ja kun enemmistö tietä saaneista heilauttaa! Ehkä tämäkin on tapa joka tulee kasvatuksessa? 🤔 toisille opetettu ja toisille ei. Itsestä olisi jotenkin hassua ylittää tie kävelijänä heilauttamatta kättä kun se tulee niin selkärangasta 🤗

    • Hanna

      Aivan sama täällä. Se on minullakin selkärangassa. Itsekin ihan liian usein olen suojatiellä ollesani saanut nähdä vaan autojen vilisevän ohi. On mukavaakin kohdata se toinen ja kiittää siitä, että ajaa turvallisuutta kunnioittaen eikä anna omien kiireiden sokaista tietä. Ja itsekin olen samaa mieltä. Kyllä meillä kiitetään! Emme me ihan kiittämätöntä kansaa ole. Minustakin valtaosa kiittää heilauttamalla ja jopa hymyllä. :)

  • Jade

    Hieno muistutus meille kaikille.
    Olen itse huomannut pysähtyessäni autolla suojatielle ja ”antaessani ” tietä pienille kulkijoille, että erittäin usein juuri nämä pienet ihmiset heilauttavat kättä ja ”kiittävät”, että huomioin heidät enkä vain kaahannut menemään. Eikä siitä tietenkään ”tarvitse” kiittää mutta voi että se lämmittää mieltä ja on jotenkin niin hellyttävää.
    Ja Vaikka meillä on paljon velvollisuuksia tässä maailmassa SILTI toisen huomioiminen, kiitos, hymy tai käden heilautus lämmittää ihan varmasti jokaisen mieltä. Juuri näitä pieniä kohteliaisuuksia ja huomionosoituksia kaipaan kovasti esim. Amerikasta.

    • Hanna

      Tämä on juuri näin! <3 Miten ihanalta tuo hetki tuntuukaan ja miten paljon lämpöä se tuo päivään! nuo pienet ihmistaimet ylittämässä tietä ja vilkuttamassa kiitokseksi autoilijalle turvallisuuden takuusta <3 Ja voi että kun autoilija vilkuttaa vielä takaisin hymyllä!? Siinä on riemua kerrakseen – ainakin meidän pojilla. Mutta onneksi valtaosakerroista kun poikamme kiittävät tällaisissa rauhallisemmissa ylityksissä autoilijaa niin sieltä suodaan hymy ja iloinen vilkutus takaisin <3

  • Jade

    Pyöräilijän on hyvä pitää ihan liikenneturvallisuuden vuoksi molemmat kädet tangossa, joten saattaa jäädä ihan siitäkin syystä heilauttamatta. Useinkaan neljällä pyörällä liikkuva ei osaa asettua kaksipyöräisen asemaan ja taas toisin päin. Varsinkin liukkaiden saapuessa, katse tiiviisti eteenpäin ja molemmat kädet tangolle… Turvallista matkaa kaikille.

    • Hanna

      Ihan totta. On hyvä pitää pyörällä ajaessa molemmat kädet tangossa. Tässä tosiaan pohdin enemmänkin vähän hitaampaa tilannetta ja jalankulkijaa. Mutta nyt kun mainitsit niin todella paljon ainakin keskustassa törmää siihen, että pyöräilijät kulkevat kevyen liikenteenväylää ja ajoteitä miten sattuu (toki paikottain todela huono infra / pyörätiet pyöräilijöille paikka paikoin) ja painavat menemään aivan liian suuria nopeuksia huomioimatta muita. Joten siitä turvallisuudesta niin tekee keskusta-alueella ainakin ihan hyvää muistaa että nopeudet on pyöräilijöilläkin ja tietä ylittäessä muistaa kellä etuajo-oikeus ja jos rauhallinen tilanne sen sallii niin olla ystävällinen niille muille ihmisille ympärillä. Tästäkin saisi ihan oman postauksensa – koska keskustassa asuessa ainakin huomaa että pyöräily on ajoittain melko hasardiakin.

  • Only in Finland?

    Nyt kyllä tuli niin asiaa! Ihana kun nostat tällaisia asioita esiin!

    Itselleni on myös aina ollut luontaista tuo toisten ihmisten kohtaaminen, hymyn ja kiitoksen heittäminen, enkä koskaan ole ajatellut että se olisi jotenkin minulta pois. Paljon mukavempi se on päivää jatkaa kun ihmiset huomioivat toisia pienillä jutuilla. Siksi onkin ollut hämmentävää se miten joillekin toisille taas tällaiset asiat vaativat oikeasti keskittymistä, jos nyt edes annetaan minkäänlaista ajatusta tällaisille käytöstavoille – toisen huomioon ottamisille.

    Usein olen miettinyt, onko suomalaisessa kulttuurissa kännetty kelkkaa käytöstapojen ja toisen huomioon ottamisen kohdalla jossakin vaiheessa vai ovatko ihmiset aina käyttäytyneet tällä tavoin kun sitä kuitenkin kohtaa nykypäivän Suomessa todella paljon. Ihmisillä on aina ihan hirveä kiire joka paikkaan.

    • Hanna

      Voi ihana kuulla, että tämä osui ja upposi!

      Ihan sama minulla. Minultakin esim huikkaaminen autoilijalle kiitoksen merkiksi on jäänyt selkärankaan lapsuudesta ja opetan sitä lapsillenikin. Ja miten paljon he ilhatuvatkaan jos autoilija saattuu vielä vilkuttamaan takaisin! Arjen hyvin pieniä hetkiä, joilla voi olla päivään paljon suurempi vaikutus kuin osaa ymmärtääkään. Ja siis juurikin kyse ei ole siitä että ”mun oikein niin mä meen” vaan sen kaiken keskellä sitä olisi niin hyvä vain kohdata se toinen ihminen – hyvällä.

  • i

    Asuin lapsuudessani pari vuotta Saksassa, joten sieltä on tarttunut tuo tapa, että AINA heilutan kättä suojatien eteen pysähtyneelle autoilijalle. Toisaalta olen myös sitä mieltä, ettei se ole mikään pakko sillä autoilijan on annettava tietä jalankulkijalle. Ei tarvitse kiittää siitä, ettei toinen aja päällesi. Toisaalta kohteliaisuus on yleensä aina vain plussaa ja kaipaankin välillä kovasti Saksan ja Yhdysvaltojen kohteliaampaa kulttuuria. Suomessa kun liian usein minua on esim. tönitty selkään sen sijaan, että oltaisiin kysytty ”voisitko väistää?”

    • Hanna

      Siis juuri tämä on minun pointtini. Se koska sinulla on siihen ”oikeus” ei poista sitä tosiasiaa että olet tekemisissä toisen ihmisen kanssa. Toinen ihminen on aina kiva huomoioida. Noinkin pieni ja arkinen hetki muuttuu hetkessä positiiviseksi lisäksi päivään, kun muuten se olisi yksi huomaamaton hetki muiden seassa. Minullekin on ihan täällä SUomessa opetettu että autoilijaa kiitetään ja sitä olen opettanut pojillenikin – minusta toisen huomioiminen on aina plussaa. Ja voi että miten ne meidän minimiehet sit ilostuukaan kun autoilija iloisesti vilkuttaa takaisin!! Pienet asiat rakentuvat helposti suuremmiksi <3

      • i

        Juu kyllä minullekin on ihan Suomessa myös tämä opetettu ja myös 2-vuotias poikani on tämän jo omaksunut ilman mitään erillistä opettamista. Siinä huomaa kuinka paljon lapset imevät kaikkea uutta ihan vain tarkkailemalla vanhempiaan. Pointtini oli lähinnä,että muissa maissa esim. Saksassa ollaan yleisesti ottaen kohteliaampia. Kyllähän siellä on moni asia myös muuttunut,mutta muistan kuinka kaikki autoilijat aina pysähtyivät ja jalankulkijat myös aina vilkuttivat. Se oli ihan itsestäänselvyys.

        • Hanna

          Se on kyllä ikävä kyllä totta. Sen on itsekin ulkomailla asuessa huomannut että keskivertoisesti muualla ollaan kyllä kohteliaampia…

  • Minka

    Niin samaa mieltä kanssasi! Ymmärrän edellisten kommentoijien pointit siitä, että autoilijan kuuluukin (lain mukaan) pysähtyä, mutta itse olen ottanut kyllä tavaksi heilauttaa kättä kun lasten kanssa turvallisesti tien yli päästään auton pysähtyessä – pieni vaivahan se käden heilautus on! Olen myös itse ratin takana saanut hyvän mielen siitä kun joku käden heilautuksella on pysähtymisestä kiittänyt, ihan sama vaikka muutenkin olisin siihen pysähtynyt. On joskus niin kovin pieni vaiva osoittaa huomiota toiselle, niin miksi sitä ei sitten tekisi. Joskus valitettavasti tuntuu, että täällä Pohjolassa liikaakin jurrutetaan vaan siinä omassa maailmassa eikä aina naapureitakaan tervehditä. Kauan ulkomailla asuneena ja vastikään Suomeen palanneena se tuntuu joskus tosi oudolta.

    Aina kiva lukea blogiasi, Hanna! Etenkin kun teemat vaihtelevat ihanasti pinnallisesta syvällisempiin ja saa omatkin ajatukset täällä liikkeelle :)

    • Hanna

      Siis juuri näin! Sait kiinni juuri siitä mitä hain! Vaikka jokin on velvollisuus, niin ei se poista sitä, etteikö sitä asiaa voisi hoitaa iloisena kanssakohtaamisena toisen ihmisen kanssa. Ystävällisesti toinen toisensa huomioiden, yhteistä elämää harmoniassa ja sovussa eläin. Voi olla että itsekin muualla asuneena kiinnitän tähän enemmän huomiota, mutta kyllä omasta lapsuudesta muistan sen, että aina ”rauhallisemman” risteyksen kohdalla vilkuteltiin autoilijoille kiitokseksi :)
      Kiitos kovin Minka että luet <3 Olen otettu!

  • Katja/Optimismiajaenergiaa

    Tämäpä tuli hyvään saumaan. Keskiviikkona olin lasteni kanssa Sokoksen lounasjonossa, kun n. 40v nainen etuili. Sanoin, että anteeksi, olen seissyt jonossa aika pitkään, hän alkoi huutaa etkä ole, älä yritä väittää. Toiset ihmiset jonossa komppasivat minua, että kyllä hän siinä on ollut. Nainen huusi, että seiso sitten kunnolla jonossa, sanoin että en viitsi jyrätä toisen nilkkoja tuplakärryillä. Se on sinun ongelmasi hän huusi seuraavaksi. Olin ihan tyrmistynyt, miten joku voi olla noin kamala? Lopulta sanoin, että sinua pitäisi halata, kun olet noin vihainen, hän alkoi lässyttää ja pyöritellä silmiään ja sanoi, että itseäsi pitäisi. Argh. Oikeasti pari päivää mennyt jotenkin apeissa fiiliksissä, tuli niin kamala olo. Siinä sitten seistiin koko linjasto peräkkäin, nainen edessäni.

    Tuli hetkellinen ihmiskammo tästä. Parempaa viikonloppua kohti, kiitos kun muistutit ystävällisistä sanoista! <3

    Katja
    optimismiajaenergiaa.bellablogit.fi

    • Hanna

      Voi miten surullista! Vuosien saatossa olen itsekin todistanut vastaavia tilanteita. Sitä joskus on silmät suurina vaan ihmetellyt, että mikä saa toisen käyttäytymään niin ikävästi muita kohtaan ja niin mitättömästä syystä. Mutta ihanasti asian hoidit <3 Toivottavasti hän lempeytesi kautta sai pienen kipinän siihen, ettäa asiansa voisi eri tavoin myös hoitaa.

      Ihanaa viikkoa tästä eteenpäin! Toivottavasti ihmiskammo ei pientä hetkeä pidempään kestänyt! <3

  • Laura

    Totta! Näin kun tekee tulee ihanan hyvä olo myös itselle :)

    • Hanna

      Kyllä! :) Ei se velvollisuus – vaan se toisen huomioiminen <3

  • rar

    Olen muiden kommentoijien kanssa samaa mieltä tuosta suojatieasiasta. Mielestäni jalankulkijan kiittämiseen kannustaminen itse asiassa kertoo kuinka harvinaista se on, että auto oikeasti pysähtyy suojatiellä. Mielestäni se huomioiminen voisi tapahtua mielummin kuskin penkiltä. Autoilija voisi kädenheilautuksella ilmaista, että ole hyvä, voit ylittää tien, minä pysähdyn niin kuin minun kuuluu. Näin jalankulkijan ei tarvitsisi nöyristellä (ja luikkia äkkiä tien yli ettei autoilija ärsyynny). Tällöin myös jalankulkijan kädenheilautus olisi aiheellista ja kaikille tulisi hyvä mieli.

    Tunteita herättävä aihe näin jalankulkijana, joka on totaalisen kyllästynyt autoilijoiden itsekkyyteen :D Auton ratissa on helppo ajatella, että jarruttaminen on rasittavaa ja kävelijän on helpompi pysähtyä kuin minun polkaista jarrua ja ruveta vaihtamaan vaihteita. Toivottavasti yhä useampi tajuaisi pysähtyä, ihan turvallisuuden nimissä. Muuten olen kyllä täysin samaa mieltä kanssasi. Muiden huomioon ottaminen on tärkeää. Kiitos, kun muistutit siitä meitä. :)

    • Hanna

      Se on itseasiassa ehkä totta. Että se kun ei ole itsestäänselvyys että autoilija pysähtyy – vaikka niin tietysti kuuluisi olla. Itsekin kaupungissa asuvana olen monta kertaa seissyt suojatiellä kun auto on pärähtänyt ohi. Meillä vielä tässä sellainen kohtaa, missä näin tapahtuu jotenkin ennätysmäärin. Pitäisi oikeasti tehdä joku koe ja katsoa kuinka monta autoa antaa tietä ja kuinka moni ei. Vaikka seison suojatiellä. Minä teen juurikin sitä, että autoilijana näytän kädellä eleen että näin sinut ja voit ylittää turvassa, hymyn kera. Kyllä ehdottomasti minusta valtaosa silloin kiittääkin, mutta joskus vaikka itse hymyilen siellä ratissa iloisena niin toinen vaan katsoo ilkeästi vaikka siinä olen rauhassa pysähtynyt niin ihmetyttää että miksi hän tuntuu olevan minulle niin vihainen. Mutta kyse taitaakin tosiaan olla siitä, että on turtunut siihen että on niin valitettavan yleistä että autoilija ei pysähdy niinkuin kuuluu…

      Olen myös sitä – että vaikka jokin asia on toisen velvollisuus, niin ei siitä siltikään pidä poistaa sitä toisen ihmisen huomioimista. Se on aina kohtaaminen. Kaksi ihmistä keskellä arkeaan jotka kohtaavat toisensa. Olisi niin paljon ihanempaa kaikkille, jos tuonakin ohikiitävänä hetkenä ottaisi sen katsekontaktin, soisi pienen hymyn ja heilauttaisi kättään. Se ei ole mitään vaadittu. Ei kyse ole siitä että ”pitää kiittää” vaan kyse on siitä että huomioidaan muut ympärillä. :)

      Ihanaa kun ymmärsit pointtini:) Kiitos kun otit ajan ja vielä kommentoit ajatuksesi <3

  • Rosa

    Todella hyvin ajateltu.. Se empaattinen kohtaaminen ja kohteliaisuus kun ei maksa mtn, mutta siitä saa molemminpuolin hyvän fiiliksen, joskus se jopa voi ”make my day” vai mikä se fraasi oli :D

    Mielestäni tuo kiittäminen suojatietä ylittäessä autoilijalle ja bussikuskille sama ele kun jää pois ovat ihan itsestäänselvyyksiä. Ehdottomasti ihan käytöstapoja. Ja ylipäänsä asiakaspalvelijaa kiittäminen, oli se asiointi mitä vain.

    Siitä jää kanssa HYVIN hämmentynyt olo jos äiti-ihminen ei kiitä, kun tuntematon pitää ovea auki rattaille. :D kerran on vain käynyt näin ja siinä kyllä loksahti auki sekä mulla että kaverillani, röyhkeyden huippu. Tietenkään tuntemattoman ei tarvitsisi tuon taivaallista välittää hänen rattaistaan ja ovesta pääsystä, joten itse kyllä en vois vain ohittaa naama peruslukemilla. Meitä on moneen junaan :D

    • Hanna

      Olen ihan samaa mieltä. KOska jos jättää kiittämättä autoilijaa on vähän sama asia kuin jättäisi kiittämättä asiakaspalvelijaa. ”Sehän on sen työ – sen kuuluukin palvella.” Mutta eihän se niin mene… Itse olen keskustassa liikkuesas hyvin usein tässä tilanteessa tosiaan ja kiitän ehkä liiankin vuolaasti, koska se on ikävä kyllä valtaosa joka ei sitä ovea avaa, mutta miten kiitollinen sitä onkaan kun joku sen tekee <3 Todella harmillista jos joku ei ole osannut siitä kiittää. Ehkä hän on mennyt sillä hetkellä "syvällä autopilotilla" niinkuin kaikki äidit joskus :D

      • Rosa

        No jep, ihanaa ystävällisyyttä josta ilahtuu aina<3

  • Hanna J

    Hei, mukava kirjoitus. Jos joskus haluaa tuntea mitä on olla näkymätön, vuodien kokemuksella tämä paikka on Stokkan ovi Keskuskadun ja Aleksin kulmassa. Ulkopäin tullessa yleensä avaan oven päästääkseni ihmiset ulos. Kukaan ei 99% vaivaudu kiittämään. Joskus en voi muuta kuin sanoa perään ”ole hyvä”. Itse olen jo keski-ikäinen nainen niin luulisi että ihmiset viitsisivät kiittää. Noh, ehkä tällainen pieni kohteliaisuus otetaan itsestäänselvyytenä.

    • Hanna

      Oikeasti – tuon on surullisen totta. Olen ihan samassa paikassa huomannut pari kertaa saman. Oikeasti tekisi mieli tehdä asiasta joku sosiaalinen koe! :D Kannustaa ihmisiä huomioimaan toisensa paremmin.

  • Mari

    Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että vaikka autoilijan velvollisuus on pysähtyä suojatien eteen, voi jalankulkija silti ”kiittää” autoilijaa juurikin toisen huomioimisen ja yleisen ystävällisyyden vuoksi. En ymmärrä, miksi ei kiittäisi, sillä sehän ei maksa yhtään mitään, eikä käden heilautus ja hymy tuo kenellekään edes lisävaivaa. Päinvastoin- minulle se ainakin tuo iloa! Tosin keskustelua aiheesta lukiessani pystyn huomaamaan, että ainakin osittain näkemyserot johtuvat kulttuurien välisistä eroista. Itsekin olen tähän kohteliaisuuteen autoilijoita kohtaan oppinut brittikulttuurin kautta. Mutta mielestäni on hyvä tuoda näitä positiivisia asioita toisista kulttuureista meillekin ja toivottavasti ne pikkuhiljaa tulevat osaksi suomalaista tapaa toimia. 😊 Hieno ja ajatuksia herättävä postaus taas jälleen kerran, kiitos Hanna!

    • Hanna

      Olen samaa mieltä. Se on kyse siitä toisen huomioimisesta. Muutenhan tavallaan ei tarttisi kiittää asiakaspalvelijoita kun ”sehän on heidän työ”. Mutta eihän se niin mene. Tämä on tosiaan niin ajatuksia herättä aihe, että tulen kirjoittamaan siitä oman postauksensakin! :)

  • Erppa

    Postaus ja keskustelu herätti kaikenlaisia mielleyhtymiä toisen huomioimisesta ihan muillakin tavoilla kuin antamasi esimerkit. Mutta tuosta suojatiejutusta; asuin muutaman vuoden Uudessa-Seelannissa, ja siellä annettiin AINA tietä jalankulkijalle, kaikki pysähtyivät aina. Suomessa olen ihmetellyt monesti, miten hyvin harva pysähtyy, ja siksi heilautankin aina niille jotka niin tekevät. Eikö se olisi myös autoilijoilta kunnioitusta jalankulkijoita ja pyöräilijöitä kohtaan, että antaa sen muutaman sekunnin aikaansa, jotta toinen pääsee turvallisesti tien yli? NZssä totuin myös small talkiin, ja oli pieni kulttuurishokki muuttaa takaisin Suomeen. Kun menin kauppaan, rupesin rupattelemaan niitä näitä kassan kanssa, ja usein sain takaisin vain järkyttyneen katseen ja ehkä sen ”kiitos” lopuksi. Kerran talvella liukastuin kunnon kaaressa selälleni Helsingin keskustassa, ja surullista mutta totta, olin _yllättynyt_ siitä että jopa kolme ihmistä tuli luokseni kysymään olenko kunnossa. Jotenkin täällä Suomessa on niin tottunut siihen, että muita ei huomioida.
    Olen asunut myös Ranskassa, ja siellä ihmiset ovat myös todella huomioivia toisiaan kohtaan. Joka kerta kun olin metroasemalla painavan matkalaukun kanssa, ehdin vain vilkaista rappusia, kun joku mies jo tuli kysymään saako hän kantaa laukkuni puolestani. Suomessa en ole tätä kokenut kertaakaan. Tuntuu että suomalaiset jotenkin ujostelevat avun tarjoamista. Jos kysyy, niin silloin autetaan mielellään, mutta koskaan/harvoin tarjoudutaan.
    Pyrin itse auttamaan tuttuja ja tuntemattomia mahdollisuuksieni mukaan. Ihan pienistä jutuista tulee jo tosi hyvä olo! Auttaa lastenvaunujen kanssa kulkevia vanhempia ovien kanssa, tai neuvoo omassa kaupungissa vieraileville reitin jonnekin tms. Välillä näissä tilanteissa tulee itselle (varmaan suomalaiseen tapaan :D) hieman syyllinen olo, että saako tulla iloiseksi siitä, että auttaa jotakuta? Onko se tekopyhää oman egon pönkittämistä? Onneksi tuon tunteen kuitenkin karistaa pois nopeasti. Minä pyrin auttamaan ja olemaan ihmisille kohtelias sillä perusteella, että se ei ole minulta mitenkään pois.
    Suomessakin on onneksi paljon ihania ja avuliaita ihmisiä, mutta monessa asiassa voisi ottaa mallia muista maista. Onneksi tuntuu siltä, että mitä enemmän ihmiset asuvat ja matkustavat ulkomailla, sitä enemmän nuo tavat leviävät Suomeenkin :).

    Olipas sillisalaattikommentti, mutta tämmöisiä ajatuksia heräsi :D. Blogiasi on ihanaa lukea, arvosi ovat niin maanläheiset etkä puhu pahaa ihmisistä.

    • Hanna

      Siis olen kanssasi samaa mieltä, että ikävä kyllä Suomea Eteläisempiin Euroopan valtioihin verrattaessa olemme keskivertoisesti jurompia eikä ehkä niin muut huomioivia. Olisi tosiaan ihanaa herätellä ihmisiä huomioimaan toisensa paremmin. Se kun ei vaadi juuri mitään, mutta antaa takaisin niin paljon enemmän. Ja kiitos kauniista sanoistasi ja siitä, että jaoit kokemuksesi!

  • Minna

    Jos ajatellaan, ettei tarvitse kiittää, koska laki tai joku muu määrittelee, että pitää pysähtyä, niin silloinhan ei tarvitsisi koskaan kiittää kaupankassalla tms. tilanteessakaan, koska sehän kuuluu kaupankäyntiin, että ottaa vastaan maksun ja tarvittaessa antaa vaihtorahat. Tai päiväkotiin mennessä ei tarvitse huikata huomenia, koska hehän ovat siellä töissä jne.

    Käytöstavat eivät liity siihen mitä laki määrittelee tai ei määrittele vaan siihen, miten näkee maailman ja kanssaihmisensä.

    Ja niin kuin eräs bändi aikoinaan lauloi: ”kiitos ei ole kirosana”. Sen lisäksi se ei maksa sanojalleen mitään ja jokainen kerta kun sanoo toiselle kiitos tai elehtii sen muulla tavoin lisää todennäköisesti positiivisen energian määrää tässä maailmassa.

    • Hanna

      Siis juuri näin! Juuri tätä samaa argumenttia käytin esimerkkinä ja isäni kanssa kun aiheesta vielä puhuttiin. Teen aivan varmasti vielä postauksen siitä, kuinka jokin ”oikeus” ei poista tilanteesta inhimillisyyttä. Esim myös lentokoneessa tämä surullisen kuuluisa oman penkin alas laskeminen kysymättä takanaolijalta. Tässä vielä pyörittelen sopivaa otsikkoa aiheelle. Saa heittää idoita ilmoille jos tulee mieleen! :D Kiitos. Näin minäkin uskon vahvasti.

  • Mimi de Paris

    Olen kanssasi ehdottoman samaa mielta. Hieno kirjoitus, kiitos siita. Joskus mietin, etta olisipa meillakin kaytossamme englanninkielen sana excuse me. No toki kaytamme samassa tilanteessa anteeksi sanaa, mutta tuo excuse me on niin kayttokelpoinen ja kohtelias. Itseani ihmetyttaa usein suomalaisten kaytos esim kaupassa. Jos tukin vaikkapa jonkun kulkutien ja takana on joku joka haluaisi paasta karryineen ohi, niin henkilo ei yleensa koskaan sano mitaan, tai pyyda tilaa vaan alkaa puhisemaan aanekkaasti tai yrittaa vakipakolla ohi. Kun yksinkertaisesti voisi avata suunsa ja pyytaa kohteliaasti mahdollisuutta paasta ohi. Tama sama kaava toistuu aina. Sitten tietysti itseani harmittaa, etta olen tukkinut tien ja kuinkahan kauan tuo ihminen on takanani ollut poraamassa katsellaan selkaani ennen kuin puhina alkaa, ja edes huomaan hanta?

    Minulla on myoskin sisaanrakennettu samat kaytostavat kuin kuvaat ja autoilijaa kiitetaan kadenheilautuksella kun saan jalankulkijana tilaa tai kun toinen auto antaa itselleni tilaa liikenteessa. – siita tulee automaattisesti aina kadenheilautus ja hymy.

    Hyvaan kaytokseen kuuluu myos aina kohteliaat kiitokset ja hymyt kaupassa, ravintolassa jne. Annan myos kehuja toisille ja tuntemattomillekin ihmisille. Joskus pukeutumisesta, lapsista, kauneudesta tai ihan mista vaan. Pienista keskusteluista, kehuista ja hymysta tulee monesti mahtavia tilanteita ja hetkeksi ikaankuin yhteenkuuluvuuden tunne ihan tuntemattomienkin kanssa. Naet, kuinka toinen ihminen saa hyvan mielen sanoistasi. Se saa itsellekin hyvan mielen. Joskus tarvitaan toiselle rohkaiseva hymy eli esim aidille jonka lapsi huutaa tai kiukuttelee lentokoneessa. Yritys leikittaa tai hymyilla lapselle ja huomoida tilanne, voi joskus johtaa siihen, etta lapsen huomio kiinnittyykin uuteen tilanteeseen ja itku vaihtuu hymyksi. Pienia eleita, jotka saavat ihmiset kohtaamaan toisensa.

    Sorry etta mun tekstista/nappiksestani puuttuu skandit…

    • Hanna

      Voi että miten ihana kuulla kokemuksiasi Mimi! Niin samaa mieltä ja aivan samoja asioita olen itsekin huomannut. Haluaisin nyt jollain tasolla suorittaa joitain sosiaalisiakokeitakin nähdäkseni suurinpiirtein jotain prosentteja miten me suomalaiset kiitämme eri tilanteissa. Olisi ihanaa kannustaa suomalaisia olemaan toisia huomioiviampia ja ystävällisempiä – sillä kieltämättä eteläisempiin euroopan valtioihin verrattuna olemme jurompia. Mutta tässä ehkä on myös syynä ilmastomme ja se, että emme yksinkertaisesti ole tottuneet niin sosiaalisen elämäntyyliin mitä eteläisemmät valtiot. Siinäkin aihe mietittäväksi meille :D Kiitos kun kommentoit <3

  • S

    Sinänsä tämä ei liity tuohon tien antajalle kiittämiseen, mutta eräs tämän päiväinen tilanne tuli mieleeni. Olin itse autossa vastakkaisella kaistalla suojatien kohdalla. Toisella kaistalla nuori kuski hidasti antaen iäkkään naisen ylittää suojatien. Kyseisen autoilijan takana tullut vanhempi kuski tööttösi ja tietä antanut heilautti keskisormeaan perässään ajavalle. Voi toki olla, ettei takimmainen nähnyt suojatiellä kävellyttä, mutta mielestäni molemmat toimivat epäsopivasti. Myös takana tulleen pitäisi ymmärtää, että kyseisellä tiellä on paljon kevyttä liikennettä, eikä pienen hidastuksen pitäisi kovin paljoa matkaa viivyttää, kun kuitenkin autoilijalla on väistämisvelvollisuus jalankulkijaan nähden.

    Työskentelen lähihoitajana ikäihmisten parissa ja monesti olen ilolla pannut merkille, että he ovat erittäin kiitollisia saamastaan avusta ja ilmaisevat sen aika selkeästi. Usein käynnit heidän luonaan eivät ole pitkiä, koska esimerkiksi yhden illan aikana on käytävä monen luona. Itselleni on tullut tavaksi tervehdyksen ja hetken jutustelun lisäksi toivottaa lähtiessä hyvää aamun/päivän/illan jatkoa. Pienet sanat ovat merkityksellisiä minulle ja uskon niiden olevan sitä myös sanojen kohteelle. Muutama sana ei tietenkään korvaa pidempiaikaista läsnäoloa, johon ei useinkaan ole valitettavasti mahdollisuutta, mutta toivottavasti ne ainakin hetkeksi tuovat iloa.

    • Hanna

      Tämä on juuri näin. Ymmärrys puolin ja toisin on aina tervetullutta. Jotenkin tämä arjen hektisyys ja stressitasot saavat välillä unohtamaan sen. Useimmiten olisi viisaampaa vähän hidastaa ja miettiä. Ja ihanaa kun teet niin. Se merkitsee varmasti heille niin paljon. Pienillä sanoilla voi olla todella suuri merkitys. <3

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


Toimitus suosittelee