Sijaismummina toimiva Hellevi: ”Olen kummi-mummi, en lapsenvahti”

Isovanhemmuus on samanlaista, onpa lapsi omaa tai vierasta sukua. Näin sanovat sijaisisovanhemmat, jotka toimivat vapaaehtoisina mummeina ja vaareina isovanhempia kaipaaville lapsille.

Sijaismummi Hellevi Viitasaari nauttii, kun pääsee vaihtamaan ajatuksia viisivuotiaan Sophian kanssa joka keskiviikko.

– Kuumenee, kuumenee. Nyt polttaa, Hellu-mummi! Sophia huudahtaa, kun Hellevi Viitasaari, 77, löytää tytön piilottaman pyykkipojan kukkaruukun takaa olohuoneestaan.

Hellevin lapsuudesta tuttu leikki toimii yhä. Pyykkipojan hän ripustaa paitansa helmaan neljän muun kaveriksi.

Helsinkiläiset Sophia ja Hellevi ovat viettäneet kahdestaan ainakin yhden iltapäivän joka viikko vuoden alusta asti. Tuolloin Hellevi ryhtyi Sophian kummimummiksi eli sijaisisoäidiksi.

– Haen Sophian eskarista Länsi-Pasilasta luokseni Oulunkylään. Valmistamme yhdessä ruokaa ja sen jälkeen menemme ulkoilemaan. Huonolla säällä pelaamme tai luemme sisällä. Ja juttelemme tietysti koko ajan, kaikista maailman asioista, Hellevi kertoo.

Hellevi iloitsee päästessään kurkistamaan Sophian kautta lasten maailmaan. Pienen ihmisen tarinoita ja mielipiteitä kuunnellessa omakin elämänkokemus laajenee.

– Minusta on vallan mielenkiintoista kuulla, millaisia ajatuksia syntyy niillä tiedoilla, jotka viisivuotiaalla on. Täytyy oikein miettiä, millaista täydennystä niihin tietoihin itse antaa, Hellevi naurahtaa.

Lue myös: Marista tuli mummi 42-vuotiaana: ”Olen enemmän äiti- kuin mummotyyppiä”

Malli omasta lapsuudesta

Sophia on Hellevin neljäs kummilapsi. Edelliset ovat jo kasvaneet isoiksi tai muuttaneet pois Helsingistä.

Sijaisisovanhemmuudesta Hellevi kiinnostui 2000-luvun alussa nähtyään Pienperhe-yhdistyksen mainoksen, jossa haettiin kummimummeja ja -vaareja.

– Kolme omaa lastenlastani olivat tuolloin jo isoja. Tuntui, että aikaa olisi jollekulle pienelle, jonka kanssa voisi yhdessä seikkailla.

Kipinän sukupolvien väliseen yhteiseloon Hellevi sai jo lapsuudessaan. 1940- ja 1950-luvuilla Viitasaarella mukulat kulkivat yhdessä omissa ja naapureiden nurkissa. Kyläläiset komensivat ja katsoivat päälle paitsi omia, myös muiden tenavia.

Mieleen muistuvat myös vuodet nuorena äitinä, jolloin oma äiti tuli usein avuksi.

– Mummu tuntui tulevan lasten kanssa paremmin juttuun kuin minä, hän hymähtää.

Lue myös: Millaista on olla varamummo maahanmuuttajataustaisille lapsille?

Hengähdystauko äidille

Sophian äiti Maarit Kiprianoff, 41, äkkäsi Pienperheyhdistyksen Mummila-toiminnan noin vuosi sitten.

– Omat vanhempani asuvat Rovaniemellä, joten emme näe heitä niin usein kuin haluaisimme. Toisia isovanhempia ei ole, sillä olemme olleet Sophian kanssa kahden alusta saakka. Ajattelin, että olisi mukavaa, jos täälläkin olisi isovanhempi, Maarit kertoo.

Hellevi, Maarit ja Sophia eivät juuri vietä aikaa kolmistaan, sillä mummin ja Sophian yhteiset hetket tarjoavat Maaritille pienen hengähdystauon.

Lue myös: Tällaista on kolmen sukupolven rikas elämä

Mummiutta ei voi irtisanoa

Kun Helleviltä ja Maaritilta kysyy, onko lähipiiri ollut mustasukkainen uudesta mummista tai uudesta kummilapsesta, molemmat pudistavat päätään. Pelkkä ajatuskin naurattaa.

– Minun lapseni sanovat, että tämä on niitä mutsin juttuja. Omat lapseni ja lapsenlapseni ovat välillä jopa osallistuneet näiden kummilapsieni syntymäpäiväjuhliin, Hellevi kertoo.

Hän tähdentää, että hän mieltää itsensä nimenomaan Sophian mummiksi, ei lastenvahdiksi.

Kummimummius ei hänestä eroa oikeastaan lainkaan siitä, millainen isovanhempi hän on omille lastenlapsilleen. Lapset ovat ihan yhtä ihania, omat ja vieraat.

Sijaisisovanhemmuus on biologisen isovanhemmuuden kaltaista siinäkin mielessä, että mummiutta ei voi sanoa irti. Se kestää loppuiän.

Lue myös: Helena haluaa levittää ympärilleen iloa: ”Olen mieluummin onnellinen kuin oikeassa”

Yhteys säilyy

Aiempiin kummilapsiinsa Hellevi pitää yhteyttä silloin tällöin.

– Teini-iässä mummi ei ole ihan päällimmäisenä ajatuksissa. Kun siitä menee 5–10 vuotta eteenpäin, sitten ne alkavat taas tulla takaisin päin. Tiedän tämän omista lapsistani, Hellevi sanoo.

Sijaisisovanhemmuutta harkitsevia Hellevi kehottaa avoimuuteen ja leikkimielisyyteen. Silti pieni ihminen pitää ottaa aina todesta. Heitä ei saa vähätellä.

– Pitkäjänteisyyttä tarvitaan myös. Matkan varrella lapset ehtivät olla monenlaisia.

Lue myös:

Miksi isoäiti hullaantuu lapsenlapsista? – 5 syytä

Oili ja Seppo tukevat Aids-orpojen koulunkäyntiä Afrikassa: ”Olemme ylpeitä”

”Mihin viranomainen lopettaa, siitä äiti jatkaa”

 

 

Teksti
Kuva Timo Korhonen

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest