Deittailua ilman Tinderiä? Näin seurustelukulttuuri on muuttunut

Oletko koskaan miettinyt vanhempiesi tai isovanhempiesi seurustelukuvioita? Otimme selvää, millaista oli treffailu ennen tinderiä ja sosiaalista mediaa.

Kyllä, myös vanhempasi ja isovanhempasi ovat käyneet nuoruudessaan treffeillä. Silloin ei kuitenkaan ollut Tinder-profiileja eikä muita nettideittipalveluja. Puhelimetkin olivat seinään ja kotiin sidottuja, eikä jokaisella perheenjäsenellä todellakaan ollut omaa luuria.

Miten treffit sovittiin? Entä miten kommunikointi onnistui ennen vanhaan?

1950-luvulla kosiskeltiin rusettiluistellessa

Sodan jälkeisessä Suomessa treffailu oli aika kaukana siitä, mitä se tänä päivänä on. Useimmat seurustelusuhteista saivat alkunsa tuttuun tapaan koulussa, jonka jälkeen nähtiin porukalla esimerkiksi luistelun tai pelaamisen merkeissä.

Monella tapaa seurusteluaika oli viattomampaa: ensimmäiset treffikerrat tapahtuivat ryhmässä, eivätkä seurustelevat todellakaan yöpyneet toistensa luona. Ensimmäiset treffit sijoittuivat usein elokuvateatteriin, josta poika sitten saattoi tytön kotiin.

Erilaisten nuorisoyhteisöjen muodostuminen ja työväenyhdistysten perustaminen vaikutti seurustelukulttuuriin, ja erilaiset tanssit olivat odotettu tapahtuma myös pienemmissä kunnissa. Jokaisella yhteisöllä tai yhdistyksellä oli omat tanssinsa, joihin mentiin isolla porukalla.

Ensimmäiset treffit sijoittuivat usein elokuvateatteriin, josta poika sitten saattoi tytön kotiin.

Tanssiminen tapahtui poikkeuksetta pareittain, ja oli pojan tehtävä pyytää tyttöä kanssaan tanssimaan.

Myös rusettiluistelu oli talviseen aikaan suosittua. Tytöille ja pojille annettiin numero, minkä jälkeen piti luistella ja löytää samalla numerolla varustettu henkilö, jonka kanssa sitten luisteltiin loppuilta musiikin tahtiin. Seuraava tapaaminen sovittiin useimmiten kasvotusten, eikä kaikissa kodeissa ollut vielä tuolloin puhelinta.

Kihlautuminen tapahtui nopeammin kuin nykyään, ja edellytti useimmissa tapauksissa puolen vuoden seurustelua.

Avoliitot olivat harvinaisia ja niitä muistettiin paheksua yleisesti. Yleensä nuori nainen avioitui noin 23-vuotiaana.

Lue myös: Parisuhde paremmaksi: 5 tapaa tehdä naisesta tyytyväisempi

1960-luvulla styylattiin hipoissa

Vaikka varsinkin 1960-luvun loppupuoli näytetään elokuvissa ja televisiossa villinä vapauden vuosikymmenenä, oli seurustelu Suomessa edelleen paljon kiltimpää kuin vaikkapa Yhdysvalloissa samaan aikaan.

Mielenosoituksia järjestettiin, ja tasa-arvosta tuli entistä tärkeämpi osa yhteiskuntaa. Silti seurustelukulttuurissa miehet toimivat edelleen aloitteen tekijöinä.

Seurustelukulttuurissa miehet toimivat edelleen aloitteen tekijöinä.

Tupakointi yleistyi nuorten parissa, eikä sen kaikkia vaaroja tiedetty, joten myös myöhemmästä treffaamisesta sovittiin usein tupakkapaikalla. Tapaaminen sovittiin usein ”baariin”. Se ei kuitenkaan tarkoittanut tämän päivän baaria, vaan kahvilaa, jossa syötiin esimerkiksi jäätelöt ja tutustuttiin toiseen juttelemalla. 60-luvulla seurustelu tunnettiin styylaamisena.

Seurustelu ei ollut enää ainoa oikea vaihtoehto, vaan useamman ihmisen kanssa treffailu ennen tyttö- tai poikaystävän löytymistä saapui myös Suomeen. Silti naimisiin mentiin keskimäärin jo 24-vuotiaana ja sulhanen oli yleensä pari  vuotta vanhempi kuin morsian.

Lue myös: Nämä merkit paljastavat, jos kumppanisi aikoo jättää sinut

1970-luku ja puhelun odotus

1970-luvulla diskot rantautuivat Suomeen. Osa oli ikärajallisia, osa ei.

Kiinnostavilta ihmisiltä saatettiin pyytää puhelinnumeroa, jonka jälkeen puhelun odottaminen oli paljon hankalampaa kuin se nykyisin on – lankapuhelimen ääressä kun piti päivystää kotona. Lisäksi jokaista puhelua ennen joutui jännittämään, vastaako kiinnostavan ihmisen äiti, vuokranantaja vai veli.

Myös kirjeenvaihto kävi kuumana, ja etenkin poikien armeija-aikana kirjeitä kirjotettiin aktiivisesti. Lehdissä oli ”Kirjeenvaihtoon halutaan” -osio, jossa mahdollista kirjekaveria ja seurustelukumppania haettiin aktiivisesti. Lisänä oli usein lause ”Kuva olis kiva, mut ei pakollinen!”

1970-luvulla avioliiton solmiminen ei ollut enää etusijalla. Jos naimisiin haluttiin mennä, se tehtiin kuitenkin vieläkin suht nuorina. Keskimäärin avioliitto solmittiin 25-vuotiaana.

1980-luvulla rakkaus löytyi raiteilta

1980-luvulla nuoriso alkoi jo käyttäytyä jossain määrin samoin kuin tänä päivänä. Hiustenlaittoon käytettiin tosin ehkä jopa enemmän aikaa!

Pojat innostuivat kuntosalilla käymisestä, tytöt kävivät aerobicissa. Ruskettuminen nousi tärkeäksi, ja solariumeja käytettiin kaunistautumisessa ahkerasti.

Pojat innostuivat kuntosalilla käymisestä, tytöt kävivät aerobicissa.

Seurustelusuhteet alkoivat usein yhteisten kavereiden kautta, kesätöissä tai koulussa. Matkustaminen tuli myös nuorten ulottuville Interrailien merkeissä. Eurooppaa kierrettiin ristiin rastiin hankkien kokemuksia ja kielitaitoa.

Lapsuudenkodissaan asuvien oli hankalaa pitää seurustelu salassa, sillä lankapuhelin jaettiin edelleen kotiporukoiden kesken.

Rahaa ei ollut käytössä niin paljon kuin teineillä tänä päivänä, mikä vaikutti myös deittailuun.

Lue myös: 

Saako kaverin kanssa harrastaa seksiä?

Vauva-aikana eronnut Sari: ”Mieheni petti minua prostituoidun kanssa”

Teksti
Kuva Fotolia
Julkaistu aiemmin Miss Mixissä 8/2013

Tilaa Idealistan uutiskirje!

Saat sähköpostiisi suoraan monipuoliset treeni-, kauneus- ja hyvinvointijutut.

Toimitus suosittelee