Kun ei ole mitään sanottavaa

Olen viimeisen viikon avannut jokaisena päivänä tietokoneen ja kirjautunut sisään blogiportaaliin. Edessä on tyhjä kirjoitusalusta ja mielessä pakonomainen ajatus siitä, että nyt pitää kirjoittaa. Mitäs sitten, kun mitään ei synnykään? Kirjoittaminenhan on yksi intohimoistani, mitä täällä oikein tapahtuu?

Olen törmännyt kesällä useamman kerran kysymykseen: ”Oletko sä lomalla?”
Tämä on saanut minut pohtimaan omaa elämäntilannettani. Käytännössä olen siis lomalla, sillä kyllähän mä saan mennä ja tulla, miten mä ikinä haluan. Kun taas osittain kuitenkaan en ole. Tekstiä pitäisi syntyä muutaman kerran viikossa, huomaan avaavani meilit useita kertoja päivässä yhteistöiden tiimoilta ja ajatus siitä, että pitää olla koko ajan tavoitettavissa on isosti läsnä omassa elämässäni.

Tämä voi kuulostaa aika hullulta, mutta tällaisia ajatuksia olen käynyt viime päivät läpi. Välillä ihailen salaa sitä fiilistä, kun jengi jää oikeasti kesälomalle. Tietokone suljetaan kunnolla ja avataan vasta kuukauden päästä. Samalla virittäydytään täydellisesti siihen moodiin, että kenenkään ei tarvitse saada mua just nyt kiinni. Näin yrittäjänä kuukauden täydellinen poissaolo kuulostaa jopa pelottavalta ajatukselta itselleni. Se kaikki voi olla pois mun mahdollisista työkuvioista. Mitä sitten, jos sen kuukauden aikana missaankin jonkun tärkeän työjutun ja sitä on mahdotonta enää puhua takaisin itselleen?

Olen silti todella onnekkaassa asemassa, kun saan tehdä tällaista työtä. Muutaman viikon poissaolo somesta ei saisi olla maailmanloppu. Onhan se myös aivan käsittämätön ajatus, että siltä se voi välillä tuntua. Pitäisi osata nauttia hetkistä, eikä olla rustaamassa muistiinpanoihin, että muistanhan varmasti kirjoittaa tästä kokemuksesta blogiini tai että kyllähän tästä on saatava kuva Instagramiini. Some-elämä ei ole kuitenkaan sitä oikeaa elämää kenellekään. Se on usein siloteltua, kaunista ja onnellista. Pitäisi osata olla myös rehellisempi.

Muutaman viikon tauko täältä on tehnyt aidosti hyvää, koska nyt tämä homma tuntuu taas kivalta.

ps. Kokeilin myös elämää viikon ajan prepaid-liittymällä. Oli siisti fiilis olla hetken tavoittamattomissa.

Osaatteko te olla offline?

xo Sar