Olipa kerran onnellinen loppu

Vetelin Dommareissa laitticolaa aaltojen lipattaessa taustalla paahtavan auringon alla. Välillä Särkkä muutti hiljaisuuden hervottomaksi naurukohtaukseksi. Mulla oli hyvä olla, vaikka en oikein tiennyt, mihin suuntaan lähteä seuraavaksi, kun lento Suomeen tulisi. Olihan jo vuosi 2015 ja helmikuu. Kyllähän suunnitelmia piti olla uudelle vuodelle, vai oliko sittenkin mahdollista poiketa säännöistä ja tehdä, mitä ikinä huvittaa. Kyllä oli.

12436027_10206612938296789_814166500_n

12463943_10206612938536795_187755400_n

Seuraavaksi löysin itseni Thaimaasta hyvän ystäväni kanssa. Pari viikkoa kaukana kotoa, taas. Pakeninko jotain? Ei, en ollut tanssinut baarin pöydillä niin pahasti, että mun olisi tarvinnut lähteä karkuun toiselle puolelle palloa morkkiksiani. Teki vaan mieli mennä, elää ja nauttia.

12460113_10206612938376791_101304144_n

12443031_10206612918736300_1589373140_n

12459966_10206612938616797_577787866_n

Sitten Itävalta, Barcelona ja Lontoo. Lappia unohtamatta. Kun olin Suomessa, tein töitä. Sitten lähdin taas. Ehdinpä siinä jonkin matkan välissä antaa aika syvällisen haastattelun iltapäivälehdelle, jossa julistin tosi-tv -urani ja seurapiirikekkereiden loppua mun osaltani. Inboxini täyttyi yhtäkkiä positiivisista viesteistä. Miksi jengi nyt kannustaa, kun olin päättämässä polkuani joltain saralta? Ärsytti. Teki mieli tunkea itseni vielä jokaiseen tosi-tv -formaattiin ja laahustaa jokaisen kuppilan ja kioskin avajaisiin, mihin oli suinkin mahdollista mennä.

12459580_10206613034979206_1795374990_n

12463585_10206613034459193_1423126494_n

12442905_10206613034899204_76745973_n

12459653_10206613035179211_1328833906_n

12460091_10206613035219212_1461442557_n

Yhtäkkiä musta oltiinkin leipomassa Unelmien poikamiestyttö -ohjelman hahmoa. Olishan se varmaan ollut siistiä, mutta miten Sieppo voi selviytyä sellaisesta, jos tosielämässäkin pelkästään treffit-sana saa oksennusrefleksin aikaan sekä Tinder ahdistaa. Kyllä, minä, Sara Josefina Sieppi, kieltäydynin tosi-tv-formaatista.

Sitten olinkin Paratiisihotelli-ohjelman juontajacastingissa ja mietin, mitä ihmettä mä täällä teen. Enhän mä ollut ikinä juontanut mitään ohjelmaa, olikohan ne sekoittanut mut johonkin toiseen henkilöön ja pyysikin vain kilpailijaksi, ikisinkku kun olin.

Heinäkuussa löysin itseni Paratiisihotellista, juontajana, kyllä. Yksi unelmani oli tullut toteen. Unelma, jota en ollut ikinä uskaltanut sanoa ääneen. Seuraavaksi vietettiinkin aikaa lentokentällä kuvailemassa 19.1 starttaavaa humoristista matkailuohjelmaa, Ummikot ulkomailla. Mun piti välillä nipistää itseäni, että tapahtuiko tää kaikki oikeesti mulle. En voi tarpeeksi kiittää Nelosta siitä luottamuksen määrästä.

12435989_10206613003698424_1237901231_n

12459822_10206613003738425_1282629155_n

Suunnittelemattomasta vuodesta tulikin yhtäkkiä tapahtumarikkain vuosi ikinä mun elämässä. Seuraavaan vuoteen lähden täysin samalla asenteella; takki auki. Poikkeuksen tulevaan vuoteen tekee kuitenkin se, että saan jakaa sen parhaimman tyypin kanssa.

“Milt sun huominen näyttää?”

“Siltä, et mua ahdistaa koko treffit-sana.”

“Otetaa pöytä, mailat ja pallo messiin, niin voit käyttää sanaa “pingismatsi”. Anna lista, mikä sua treffeissä ahdistaa, nii osaan välttää niitä. Pystyn esim. elää ilman kynttilöitä tai tietoo siitä, monta sisarusta sul on.”

Mä olin myyty.

12442741_10206612982857903_23440863_n

2015 oli selvästi Siepon vuosi. En osaa edes toivoa mitään tulevalle vuodelle (muuta kuin kuuta taivaalta, lottovoittoa, palatsia, kuormittain juustoburgereita ja Victoria’s Secret -kroppaa).

Mä karkaan nyt Berliiniin viettämään vuoden viimeisiä päiviä. Muistakaa tekin nauttia.

xo Sar