Ruissihaikeus

Täällä alkaa paketti pikkuhiljaa palautua kolmen päivän musiikkijuhlista. Noihin päiviin mahtui paljon naurukohtauksia, Hesburgerin kanatortilla-aterioita sekä ikimuistoisia venematkoja. Vaikka en ole mikään konkari festarikävijä, niin uskallan väittää, että Ruisrock on kyllä yksi parhaimmista.

Paljon kiitosta tästä viikonlopusta saan välittää mun frendeille, mutta myös festareiden työntekijöille. En kohdannut tuon viikonlopun aikana yhtäkään väärinpäin ollutta naamaa saatika huonoa palvelua, vaan aina vastassa oli iloisia, reippaita, avuliaita ja erittäin ystävällisiä työntekijöitä. Kiitos siis teille, jotka mahdollistitte tuon viikonlopun ja sen fiiliksen, mikä siellä teidän ansioista vallitsi.

Kameraa en uskaltanut kantaa minään päivänä mukana, mutta en halunnutkaan stressata siitä, saanko tänne blogiin kivoja kuvia vai en. Tämä viikonloppu oli mukava elää muulla tavoin kuin kameranlinssin kautta. Tässä muutamia puhelimella otettuja nopeita räpsyjä.

Ruissi-ikävää lievitellään tämä viikonloppu toisilla festareilla. Extempore-reissut on välillä parhautta.

Aurinkoa teidän viikonloppuun!

xo Sar