Salattu ja hävetty yksinäisyys – kaksi tarinaa tosielämästä

Hävettää, surettaa, henkeä ahdistaa ja rintaan painaa. Yksinäisyys ei tarkoita vain seuran puutetta, vaan myös pahaa oloa. Sen salaaminen aiheuttaa surullisen noidankehän.

Maria tietää miltä yksinäisyys tuntuu. Se tunne, kun ei milloinkaan sovi joukkoon.
– Se tuntuu isolta solmulta, joka kiristää rintaa ja vatsaa. Sitä ei saa auki, eikä siitä pääse eroon.
Näin 18-vuotias, Maria kuvailee yksinäisyyden tunnetta, jota vastaan hän kamppailee osin edelleen. Vielä muutama vuosi sitten hänellä ei ollut yhtään ystävää.
– Minun oli vaikea vetää henkeä. En kestänyt ikävää oloani enkä tiennyt, mitä minun olisi pitänyt tehdä. Yritin epätoivoisesti haalia ystäviä. En ole oikeastaan ikinä tuntenut sopivani joukkoon.

Seurana vain televisio

Sisällään vallitsevaa tyhjyyttä Maria täytti katsomalla tv-sarjoja.
– Yritin vain saada ajan kulumaan ja vaimentaa ikävät tunteet. Kun olin muiden seurassa, nojailin seiniin, etteivät he huomaisi minua. Oloni helpotti, kun keskityin muihin asioihin, kuten tv-sarjoihin. Haaveilin eläväni kuten ihmiset niissä sarjoissa – kuvittelin olevani joku heistä. Tulin onnelliseksi romanttisista komedioista ja Harry Potterista.

Torjunta aiheutti pelon lähestyä ihmisiä

Maria yritti usein lähestyä ihmisiä koulussa, mutta kun hän ei saanut vastakaikua, oli vaikea pitää sisukkuutta yllä.
– Minut torjuttiin niin monta kertaa, että aloin pelätä ihmisten lähestymistä. Tuntui niin pahalta jäädä aina ulkopuolelle. Kun yritin aloittaa keskustelua jonkun kanssa ja epäonnistuin, olin häpeissäni enkä halunnut puhua siitä kenellekään.
Netissä on monin tavoin helpompaa olla yhteydessä muihin ihmisiin. Mariaa kuitenkin harmittaa, että kaikki huomaavat, jos kaverilistalla ei ole 500 ihmistä. Henkilökohtaisten asioiden julkisuus netissä voi olla pelottavaa.
– Yksinäisen on syystä tai toisesta usein vaikea avautua ja käyttäytyä luonnollisesti ihmisten kanssa. Siihen ei Facebook auta. Mielestäni Facebookista on päinvastoin vaikea löytää ystäviä, sillä siellä ystävien määrä antaa aina tietyn leiman. Jos ystäviä ei ole, sen näkevät kaikki!

Yksinäisten nuorten kohtauspaikka auttoi

Nyt Mariasta on tullut rohkeampi ja avoimempi. Enimmäkseen siitä voi kiittää yksinäisten nuorten yhteisöä, johon hän otti yhteyttä vuosi sitten.
– Nykyään tulen helpommin kuorestani ja pyristelen hitaasti ulos yksinäisyydestäni. Olen saanut yksinäisille nuorille tarkoitetun kohtauspaikan kautta joitakin ystäviä ja seurustelukumppanin, mistä olen todella onnellinen. Se merkitsee sitä, että voin jakaa ajatuksiani jonkun kanssa. Kun rakkaani tai joku ystävistäni kertoo minulle asioita, joista he ovat surullisia tai iloisia, minusta tuntuu, etten ole täysin arvoton.

Yksinäisyys ei loppunut ystävien saamiseen

– Vaikka olen saanut muutaman ystävän, olen yhä yksinäinen. Kun näen muita ihmisiä ja kuulen heidän juttelevan yhdessä, tunnen itseni hyvin erilaiseksi. Olen ottanut vain pienen askeleen, enkä ole valmis laittamaan kaikkea peliin, jotta ihmiset huomaisivat minut.
Koska yksinäisyys on suuri tabu, Maria pelkää ihmisten reaktioita.
– Haluaisin, että ihmiset näkisivät minut tavallisena ihmisenä, eivätkä tuomitsisi minua etukäteen. Ihmiset saattaisivat käyttäytyä eri tavalla, jos olisin avoin yksinäisyydestäni. Pelkään, että ihmiset kääntäisivät sen vain minua vastaan.

1000 Facebook kaveria silti yksinäinen

Jenna on fiksu, trendikkäästi pukeutunut ja hänellä on ihana, tarttuva nauru. Hän vaikuttaa ihan keneltä tahansa tytöltä. Facebookissa Jennalla on 1000 kaveria. Peruskoulusta saakka Jenna on kuitenkin ollut yksinäinen ja koulukiusattu.

– Joka kerta kun näen, luen tai kuulen ikäisestäni tyypistä, jonka elämä on hauskaa, minuun sattuu. Toivon, että voisin olla samanlainen! En uskalla lähestyä ihmisiä, sillä pelkään hylätyksi tulemista. Vuosien kiusaamisen ja yksinäisyyden jälkeen sosiaaliset tilanteet ovat minulle vaikeita, enkä osaa antaa hyvää vaikutelmaa. Uskon, että minua pidetään tylsänä, kun en osaa jutella rennosti. Se on noloa.

Viikonloput Jenna viettää mielikuvitusystävien kanssa

Jennalla on tuttuja töissä ja koulussa, mutta ei yhtään oikeaa ystävää. Juhlapyhätkin hän viettää yksin. Jennan ainoa perheenjäsenen on sijaisisä, jonka luona hän ei juuri käy. Jenna valehtelee kaikille viettävänsä normaalia elämää ystävien kanssa.

– Kun sijaisisäni soittaa, juttelen hänelle kahdesta mielikuvitus-ystävästäni. Olen ollut pari kertaa kaupungin yöelämässä, joten osaan puhua muutamista klubeista. Otan usein myös baarien nimiä ylös, että voin väittää työkavereilleni käyneeni niissä paikoissa.

Facebook-kaveruus voi olla harha

Facebook-kaverien suuri määrä ei tarkoita villiä sosiaalista elämää. Tutkimusten mukaan ihminen voi pitää yhteyttä enintään 150 ihmiseen, ja kaverilistalla sen yli menevät ihmiset ovat vain satunnaisia tuttavuuksia. Oikeasti läheisiä ihmisiä voi olla enintään muutamia.

Hae apua yksinäisyyteen

Lue lisää yksinäisyydestä

Kokeile Suomen Punaisen ristin ystävätoimintaa.

Lue myös:

Jaakko Selin: “Enää en suostu olemaan yksin”

Oletko se joka aina ottaa yhteyttä ystävään? Entäpä jos et ottaisi?

 

Teksti
Toimittanut Miia Vähähyyppä
Kuvat Fotolia
Julkaistu Miss Mixissä 2/2013

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest