Romeo tuli taloon

Romeo on berninpaimenkoira, pian 14 viikkoa. Uusi perheenjäsen on kieltämättä hieman mullistanut elämää. Eniten järkkyi aluksi kuitenkin vanhemman koiramme, Hamletin, maailma.

romeosopoliini-jpg_uusi
Funatic Crouching Tiger Hidden Dragon eli Romeo.

Kun pentukuume iskee, sitä taitaa olla vaikeaa vastustaa. Puolisoon se iski keväällä, ja ryhdyimme etsimään uutta berninpaimenkoiran pentua. Se olisi järjestyksessä perheen kolmas berni.

Eino (2000-08) on unohtumaton, niin lempeä, viisas ja empaattinen. Hamlet on nyt 8,5-vuotias. Se on älykäs, varautunut ja huomattavan reipas veteraani. Rodun huomioon ottaen se on kuitenkin elämänvaiheessa, jossa olemme kiitollisia jokaisesta päivästä, jokaisesta juostusta iloympyrästä, pontevasta loikasta autoon ja leikin riehasta.

Tällä kertaa olimme varanneet mahdollisen urospennun jo kun se oli emonsa vatsassa. Kollegallani Natalia Rehbinderillä on berninpaimenkoiria, ja hän on aktiivinen berniharrastaja. Natalian kautta sain tietää tulevasta pentueesta, sillä hänen koiransa Morris on sen isä.

Poika tulee, mutta kuka?

20.9. 2016 Funatic C-pentue sitten syntyi: neljä poikaa ja kolme tyttöä. Yksi pojista tulisi meille. Kävimme katsomassa pentuja etukäteen muutaman kerran kasvattajan, Tuuli Rikaman, luona.

Hän tarkkaili pentuja – ja meitä. Mikä poika sopisi?  Luovutuspäivänä selvisi, että hän oli valinnut meille soman, irokeesikampauksisen pojan. Se ei vaikuttanut suurelta pomottajalta, mutta oli reipas ja tarkkaavainen.

Isänpäivänä kannoin sylissäni kotiin perheemme kolmannen berninpaimenkoiran, Romeon.

Nimen olimme antaneet jo etukäteen siltä varalta, että kasvattajan antamasta nimestä ei syntyisi luontevasti kutsumanimeä. Ei syntynyt: Romeo on nimittäin Funatic Crouching Tiger Hidden Dragon. Mies on ostanut sille monta lohikäärmelelua.

romeohamleteteinen1-jpgpieni
Pentuarkea: kertakäyttöiset vuodesuojat pissa-alustoina. Hamlet ja Romeo jo hyvissä väleissä.

Massiiviset turvatoimet

Kahdeksassa vuodessa olimme unohtaneet, mitä pentu tarkoittaa. Rinnakkaiselosta  vanhemman koiran kanssa emme tienneet mitään.

Turvatoimet ovat massiiviset. Hamletille hankitut vauvaportit ovat taas paikoillaan. Pikkuinen ei saa rynniä portaita eikä alussa muutenkaan kulkea niissä kovin paljon. Sitä pitää kuitenkin opettaa portaisiin, sillä kohta emme sitä enää kanna. Isänpäivänä se painoi 7,5 kiloa, tapaninpäivänä melkein 14 kiloa.  Painoa tulee – ja saa tulla – 1.-1,5 kiloa viikossa.

Piilossa ovat käsineet, kengät, sukat jne. Muistamme aina, miten Hamlet yhdeksän kuukauden ikäisenä nielaisi mummun neulomat kirjoneulelapaset. Ne leikattiin sen vatsasta. Muuten se olisi kuollut.

Sähkölaitteiden johtoja on käsittämätön määrä. Kaikki on pidettävä piilossa.

Vasta remontoitu keittiökerros on kotimme turvallisin paikka. Mutta ajattelemme, että ovia ja listoja saa uusittua, Romeota ei. Iloitsen erityisesti induktioliedestä, sillä Hamlet sai hellan pari kertaa päälle lapsisuojasta huolimatta.

hamletsuolla-jpg_pieni
Seniorikoiramme Hamlet. Se osaa olla viisas ja ihana – ja temppuilla.

Pentuarki on vauhdikasta

Koti on siis putsattu matoista. Niiden tilalla ei ole enää sanomalehtipaperisia pissa-alustoja, vaan tilaan Tena-kaupasta kertakäyttöisiä vuodesuojia. Ne ovat käteviä ja aika kalliita. Lisäksi kotitaloutemme tuottaa tällä hetkellä niin paljon muovijätettä, että tarvitsisimme oman jätelaitoksen.

Pennun kanssa sitä huomaa iloitsevansa yksinkertaisista asioista: Tuotos suoritetaan alustalle, eikä sen sivuun. Tuotos suoritetaan ulos, eikä sisälle. Nyt on takana jo kaksi yötä ilman isoa asiaa sisälle. Se on pieni askel ihmiskunnalle, mutta iso askel koiranpennulle.

Kuten komiikassa, pennun hoidossa olennaista on ajoitus. Heräämisen jälkeen on oltava ripeä. Syömisen jälkeen tulee tarkkailla, mikä olisi oikea hetki.

suollame3-jpgpieni
Majakat ja perävaunut eli Hamlet, Romeo ja minä suolla.

Miten puhutaan koiraa?

Perheen tunneilmasto on murroksen kourissa. Hamlet on ollut perheen stara yli kahdeksan vuotta, joten muutos on iso.

Ensimmäisenä yönä Hamlet oli niin järkyttynyt, että joka kerta pennun äännähtäessä se kiipesi vatsani päälle makaamaan. Ensimmäisinä päivinä se tuntui pelkäävän pentua: ei suostunut kulkemaan sen ohi eikä olemaan samassa kerroksessakaan.

Päivä päivältä välit ovat lämmenneet ja lauman säännöt muotoutuvat. Hamlet on tietysti pomo. Se saa ensin ruokaa, se kulkee ensin ovista jne.

Keskenään ne puhuvat koiraa ja nukkuvat vierekkäin – toisin sanoen, Hamlet antaa Romeon tulla lähelle. Ulkona Romeo seuraa Hamletia koko ajan.

Paitsi yhdessä, koiria lenkitetään erikseen. PIenen pitää leimautua meihin. Iso koira tarvitsee pidemmät lenkit ja laatuaikaa sekin. Pieni ei saa kicksejä omista lenkeistä, iso sen sijaan joko osoittaa suurta rakkautta tai temppuilee.

Huomaan kyllä iloitsevani tiedosta, että pentuaika on kuitenkin varsin lyhyt. Sen verran vauhdikasta meno on.

romeo1-jpgpieni
Romeo on aito berni. Aina paikalla ruoka-aikaan.

Toimitus suosittelee