Riitta Havukainen: ”Elämää ei kannata tuhlata katkeruuteen”

Näyttelijä Riitta Havukainen täytti viime vuonna 60 vuotta. Sitä hän juhlistaa virkavapaalla ja sen suomilla mahdollisuuksilla. Myös yksityiselämässään Riitta opettelee uutta roolia, joka on haikea ja vaikeakin.

Riitta Havukaisen elämässä puhaltavat uudet tuulet. Joulukuussa hän hyppäsi yhdeksän kuukauden virkavapaalle. Hän vaihtaa lähes 30 vuoden jälkeen Helsingin kaupunginteatterin vapaan taiteilijan elämään.

Ensimmäisenä hän tekee päärooliin Espoon kaupunginteatterissa.

”Minulla on riittänyt hyviä rooleja ja intoa tehdä niitä. Ajatus pienestä irtiotosta alkoi kuitenkin tuntua kiehtovalta. Onhan viimeisestä äitiys- ja hoitovapaastakin vierähtänyt jo parikymmentä vuotta.”

Ja siihen liittyy rooli, jota Riitta parhaillaan opettelee yksityiselämänsä puolella. Paritalon puolikasta Helsingin Oulunkylässä asuvat Riitan kanssa enää lemmikkikanit Hannu ja Anita, sillä talo on tyhjentynyt lapsista.

”Lapset ovat ajatuksissani koko ajan”

Lasten kotoa lähtö on ollut Riitalle kovempi paikka kuin hän olisi ikinä uskonut.

”Luulin irti päästämisen olevan minulle helppoa, mutta eihän se ole ollut. Se on haikeaa, vaikka en olekaan äiti, joka koko ajan soittelee, että oletteko syöneet ja muistitteko lapaset ja kaulaliinan. Lapset ovat ajatuksissani koko ajan. Sille ei voi mitään.”

Riitan esikoinen Katariina, 25, opiskelee Tampereella näyttelijäksi.

Nuorimmainen Santtu, 20, Riitan ja hänen ex-miehensä Eppu Salmisen poika, muutti ylioppilaskirjoitusten jälkeen yhteen tyttöystävänsä kanssa ja suorittaa parhaillaan varusmiespalvelusta Turussa.

26-vuotias Roope Salminen asuu jo omillaan. Riitta ei ole näyttelijänä ja muusikkona työskentelevän Roopen biologinen äiti, mutta he ovat olleet samaa perhettä Roopen lapsuusvuosista alkaen.

”Kaikki kolme ovat kasvaneet sisarusparvena. Pidän Roopea kuin omana poikanani ja hän minua kuin äitinään”, Riitta sanoo.

”Kodista ei saa tehdä perhe-elämän museota”

Kun Riitta jäi asumaan kotia yksin, tyhjyys kävi aluksi päälle.

”Oli totuteltava siihen, että täällä olen enää vain minä ja ettei tämä ole tilapäistä.”

Riitta alkoi muokata kodista itselleen sopivaa.

”Ymmärsin, ettei kodista saa tehdä perhe-elämän museota ja pyöriä itse siellä intendenttinä.”

”Miten vähän ihminen muuttuu vanhetessaan!”

Riitta Havukainen täytti vuosi sitten huhtikuussa 60 vuotta.

”Tämä on ihana ikä ja elämänvaihe. Näissä vuosissa on vielä voimissaan. On intoa, uteliaisuutta, ammatillisia haaveita ja haaveita ehkä elämänkin suhteen. Kenellekään ei tarvitse todistella mitään. Voi olla juuri sellainen kuin on, oma itsensä.”

Vain yksi asia on yllättänyt Riitan ikääntymisessä.

”On hämmästyttävää, kuinka vähän ihminen muuttuu vanhetessaan sisimmältään. Hyvin samanlainen sitä on kuin nuorempanakin. Elämänkokemusta tietysti on tullut, ja toivottavasti niistä kokemuksista on jotain oppinutkin.”

”Olen kiitollinen, etten ole katkeroitunut”

Matkan varrella kertyy kaikille kolhuja. Riitallakin on takanaan avioero. Pahinta hänestä olisi katkeroitua.

”Olen kiitollinen, ettei minulle ole käynyt niin.”

Katkeruuden voi välttää, kun oppii antamaan anteeksi.

”Jos siihen ei kykene ja kantaa vihaa, koko elämä synkistyy. Katkeruus painaa ikeensä alle. Mitään hyvää sillä ei saavuta.”

Elämää ei kannata tuhlata.

”Elämä on lyhyt. Sitä ei kannata hukata myrkyttämällä mieltään. Vaikka se ei varmasti aina ole helppoa, raskaatkin asiat kannattaa käydä läpi ja hyväksyä ne.”

Näyttelijän työssä hän kokee olevan paljon sellaista terapeuttista ja hyvää, joka auttaa vaikeiden hetkien keskellä.

”Työssä voi olla juuri sellainen kuin on eikä tarvitse pitää mitään naamiota. Työhön voi laittaa tunteensa ja persoonansa. Usein tuntuu jopa siltä, että juuri silloin on helppo näytellä, jos olo on vähän rikkinäinen. Rikkonaisuutta ei kuitenkaan kannata hakemalla hakea. Sielukkuus tekemiseen ei löydy katuojasta. Näyttelijän työssä pitää olla terve minä.”

”Ilmapiiri kihisee jännitteitä”

Riitta Havukaisen yhdeksän kuukauden virkavapauden ensimmäinen etappi on vierailu Espoon kaupunginteatterissa. Riitta näyttelee pääroolin helmikuussa ensi-iltansa saavassa Stig Larssonin komediassa Toimitusjohtaja. Näytelmän ohjaa Jaakko Saariluoma.

Roolit käännetään Espoossa päälaelleen. Alun perin näytelmässä pääroolia on näytellyt mies.

”Olen kiitollinen teatterinjohtajille, että olen saanut tällaisia mahdollisuuksia ja että minuun on luotettu. Kun saa tehdä haastavia töitä, siinä myös kehittyy. Jos aina vain on toinen puu vasemmalta, ei siinä instrumentti kehity tai keinot lisäänny”, hän toteaa.

Toukokussa Riitta nähdään Uuden Iloisen Teatterin Soitellen soteen -revyyssä.

Eija Aatela
Kuva Kirsi-Marja Savola

Tilaa Idealistan uutiskirje!

Saat sähköpostiisi suoraan monipuoliset treeni-, kauneus- ja hyvinvointijutut.

Toimitus suosittelee