Mutta suurin niistä on rakkaus? Tarinoita pakkoavioliitoista

Monissa kulttuureissa morsiamen ”tahdon” ei merkitse yhtään mitään. Usein hänen mielipidettään ei kysytä. Rakkaus on avioliitossa toisarvoista.

Näinhän se menee: kaksi ihmistä tapaa, rakastuu, menee naimisiin ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti – jos avioliitto ei pääty eroon, kuten puolella suomalaisista pareista.

Olemme onnellisessa asemassa, sillä tämä tuttu kaava ei päde läheskään kaikkialla maailmassa.

Tahdon sinut… ja sinut ja sinut

Avioliitto ei kaikissa kulttuureissa ole kahden kauppa. Esimerkiksi Etelä-Afrikan zulut ja Yhdysvaltain mormonit voivat perinteisesti ottaa useamman vaimon. Etelä-Afrikassa jopa presidentti Jacob Zumalla on useampi vaimo ja arviolta 20 lasta. Moniavioisuus on useissa maissa laitonta, tai joskus se sallitaan vain tietyn uskonnon tai kulttuurin edustajille. Intia sallii vain hindujen ottaa monta puolisoa. Monta puolisoa haluavat mormonimiehet menevät virallisesti naimisiin vain ensimmäisen vaimonsa kanssa, ja siunaavat seuraavat avioliittonsa uskonnollisessa seremoniassa. Aina monen puolison ottaminen ei ole vain miesten oikeus tai velvollisuus. Esimerkiksi joissakin Intian osissa myös naiset voivat naida monta miestä. Yleistä on ryhtyä vaimoksi usealle veljelle, kuten intialainen Rajo Verma, 21, kertoo Daily Mailin haastattelussa tehneensä. Hän meni naimisiin viiden veljeksen kanssa. Perheellä on myös lapsi, jonka isästä Rajo ei voi olla varma.

– Nukun vuorotellen jokaisen vieressä, mutta ei meillä ole sänkyjä, vain paljon peittoja lattialla. Saan paljon enemmän huomiota ja rakkautta kuin useimmat vaimot.

Kaappaus kadulta suoraan häihin

Kirgisiassa se voi käydä näin: Mies näkee kadulla mukavannäköisen naisen, nappaa autoonsa ja vie kotiinsa suoraan hääjuhlaan. Morsiamen kidnappaaminen on perinteinen osa kirgisialaista kulttuuria. Joissain osissa maata jopa puolet avioliitoista alkaa morsiamen kaappaamisella. Tapa on tuhoisa, sillä lähes jokainen nainen jää avioliittoon kaappaajansa kanssa. Syynä on uskomus, jonka mukaan kaappaajansa kotiin viety nainen on saastunut, eikä enää voi palata perheensä luokse. Osa naisista taas haluaa kunnioittaa maan vanhaa perinnettä ja alistuu jäämään avioliittoon. Seurauksena harvoin on onnellinen liitto, sillä kidnappauksella alkaneissa suhteissa raiskaus, väkivalta ja itsemurhat ovat yleisiä. Naisten vieminen kadulta on ollut laitonta jo parikymmentä vuotta, mutta käytännössä rikolliset joutuvat harvoin vastuuseen teostaan.

Rakkaus on toisarvoista – isä tietää paremmin!

Vartin treffit ja avioon. Ei tapailua, ei rakastumista. Esimerkiksi Lähi-idässä tai eteläisessä Aasiassa vanhemmat etsivät lapselleen puolisoa tuttujen piiristä tai lehti-ilmoituksella. Järjestettyä avioliittoa puolustetaan sen kestävyydellä: kun päätöstä avioliitosta ei ole tehty rakkauden pyörryttämänä, voi sen tehdä harkitusti ja järkevästi. Kääntöpuolena on, että joskus vanhemmat keskittyvät naittamaan lapsensa hyvään perheeseen. Rahapulassa tyttö saatetaan naittaa kenelle tahansa kiinnostuneelle suurten myötäjäisten kera. Raja järjestetyn avioliiton ja pakko-avioliiton välillä on häilyvä. Punjabissa syntyneen Baljit Kaur Howardin järjestetty liitto muuttui pakkoavioliitoksi.

– 17-vuotiaana tapasin miehen, josta oli tulossa aviomieheni. Matkalla kotiin isäni kysyi, mitä mieltä olin. Sanoin, ettei hän ole minua varten. Isäni vastasi: ”Menet naimisiin hänen kanssaan piditpä siitä tai et, ja jos karkaat, löydän ja tapan sinut”, Baljit kertoi The Guardianin haastattelussa.

Monin paikoin Afrikkaa ja Aasiaa suurin syy pakkoavioliittoon on köyhyys. Vanhemmat myös varjelevat perheen kunniaa: esiaviollista seksiä estetään pakottamalla tyttö avioon ennen kuin hän edes tietää, mitä seksi on. Usein pakkonaitettu tyttö tulee nuorena raskaaksi ja jättäytyy pois koulusta. Vanhempi aviomies saa usein vaimonsa uskomaan, että avioliitossa pahoinpitely on normaalia. Lapsena avioituneen tytön omista lapsista tulee muita todennäköisemmin aliravittuja ja köyhiä.

Länsimaat muiden silmin

Jos muiden maiden tavat kuulostavat kummalliselta meidän korviimme, asian voi kääntää toisinkin päin. Vaikka Aasiassakin ”rakkausavioliitot” alkavat yleistyä järjestettyjen avioliittojen kustannuksella, vanhoillisen perheen nuoren korvaan kuulostaa varmasti melko oudolta, että suomalaisnuoret ovat vapaita naimaan kenet tahansa. Nigerissä kolme neljästä tytöstä on naimisissa ennen 18:tta syntymäpäiväänsä, meillä avioituminen on kielletty alle 18-vuotiailta.

Lähi-idässä homoavioliitto on täysi tabu, kun taas monissa muissa länsimaissa se on ollut laillista jo vuosia. Filippiinit taas on maailman ainoa maa, missä eroaminen on laitonta. Suomessa sitä vastoin puolet aviopareista eroaa. 

Osa erilaisista tavoista on selkeästi haitallisia – esimerkiksi lapsiavioliitto vaarantaa Unicefin mukaan lapsen terveyden ja koulutuksen. Sen sijaan esimerkiksi järjestetty avioliitto ei välttämättä ole tuhoon tuomittu, jos osapuolet ovat siihen halukkaita ja liiton järjestäjät toimivat vilpittömästi, lastensa parasta ajatellen.

Lähteet dailymail.co.uk, guardian.co.uk, news.bbc.co.uk, plan-uk.org, usatoday.com, unicef.fi

rakkaus

Tositarinoita pakkoavioliitosta

Pakkoavioliitto sotki Mariamin, Joycen ja Mayn elämät (nimet muutettu).

May, Vietnam

– Olin matkalla koulusta kotiin, kun kolme miestä ja nykyinen aviomieheni kidnappasivat minut. He lukitsivat minut pieneen huoneeseen kolmeksi päiväksi. Mieheni vanhemmat veivät veljelleni rahaa ja alkoholia, ja veljeni hyväksyi hinnan. Se teki minusta virallisesti vaimon.

May oli vasta 12-vuotias, samoin kuin miehensäkin. He eivät tunteneet toisiaan ennen kaappausta. Vaikka puolison kidnappaus on laitonta Vietnamissa, sitä tapahtuu varsinkin syrjäisillä alueilla.

– Jos en olisi mennyt naimisiin, voisin  käydä koulua ja pyrkiä kohti unelmaani opettajan urasta. Jos minusta olisikin tullut opettaja, kukaan mies ei olisi halunnut minua, sillä täällä ei pidetä koulutetuista naisista. Vietnamilaisia miehiä miellyttävät nuoret tytöt, jotka tekevät tosissaan töitä pellolla. Nyt olen naimisissa, ja elän kuten muutkin kylän tytöt: pidän huolta perheestäni, teen töitä pellolla ja synnytän lapsia.

Sukupuoliroolit elävät vahvana Vietnamissa.

– En ole onnellinen, mutta koska olen tyttö, en voi tehdä mitään muuttaakseni tilannetta.

Mariam, Mali

Mariam pakeni äitinsä kanssa sisällissotaa Malin Timbuktusta Ségouhun. Todellisuudessa pakoon oli toinenkin syy. Mariamin suku oli valinnut tytön tulevan aviomiehen, jonka kanssa tämä aiottiin vihkiä ennen Mariamin 15. syntymäpäivää.

– Äitini oli raivoissaan, kun kuuli sukumme suunnitelmasta. Hän sanoi sukulaisillemme, että häät järjestetään vain hänen kuolleen ruumiinsa yli. Mariam haluaisi palata takaisin Timbuktuun, mutta kotona odottava suku on päättänyt toteuttaa avioliiton hinnalla millä hyvänsä.

Äiti ei suostu paluusuunnitelmiin, koska hän haluaa suojella Mariamia samanlaiselta kohtalolta kuin hän itse joutui kokemaan.

– Äitini pakotettiin naimisiin 14-vuotiaana. Sulhanen oli äitiäni 15 vuotta vanhempi, eikä hänellä ollut koulutusta tai työtä. Äitinikin joutui jättämään koulun kesken.

Pari vuotta sitten Mariamin äiti uskaltautui hakemaan avioeroa miehestään, ja kasvattaa nyt lapsiaan yksin.

– Äiti saarnaa minulle järjestetyn avioliiton vaaroista. Hän haluaa, että jos palaamme kotiin, olen valmistautunut taisteluun. Luulen kyllä olevani valmis ja tiedän, mitä haluan tulevaisuudeltani: haluan tehdä omat valintani, eikä naimisiin meneminen juuri nyt kuulu suunnitelmiini.

Joyce, Etelä-Sudan

– Isoisäni sanoi, että minusta oli tullut iso, ja minun täytyi lopettaa koulu, mennä naimisiin ja saada lapsia, aivan kuten kaikki ystäväni olivat tehneet.

Joyce oli paennut Sudanin sisällissotaa yhdessä isoisänsä kanssa naapurimaahan Kongoon. Isoisä järjesti hänelle avioliiton kongolaisen miehen kanssa, kun Joyce oli vasta 15-vuotias. Joyce alistui kohtaloonsa kunnioittaakseen isoisäänsä. Kun Joyce tuli raskaaksi aviomiehelleen, mies hylkäsi hänet. Anoppi sanoi, ettei suku hyväksy ulkomaalaista vaimoa pojalleen.

– Kun kerroin uutiset raskaudestani, mieheni kielsi vastuunsa ja ajoi minut pois kotoaan.

Joyce palasi takaisin kotiin äitinsä luokse. Kun esikoinen oli kaksivuotias, Joyce yritti palata kouluun – tuloksetta.

– Koulun viranomaiset eivät ottaneet minua takaisin. He sanoivat minun kannustavan muita tyttöjä hankkiutumaan naimisiin ja raskaaksi.

Joyce lapsineen selvisi myymällä pientä rojua kadulla. Hänen tilanteensa parani lopulta, kun hän meni uudelleen naimisiin. Mies on yläkoulun opettaja, ja hän auttoi Joycea palaamaan kouluun.

– Mieheni on niin hyvä minulle. Haluan opiskella sairaanhoitajaksi, jotta voin auttaa yhteisöni ihmisiä, Joyce kertoo.

Mariamin, Joycen ja Mayn nimet on muutettu. Heidän tarinansa on saatu Plan Suomi -järjestöltä.

Lue myös:

Näin valitset itsellesi sopivan hyväntekeväisyyskohteen

Näin avioliitto vaikuttaa talouteesi

Teksti
Kuvat Fotolia
Julkaistu Miss Mixissä 8/2013

Tilaa Idealistan uutiskirje!

Saat sähköpostiisi suoraan monipuoliset treeni-, kauneus- ja hyvinvointijutut.

Toimitus suosittelee