Haukutko sinäkin peilikuvaasi? Tämä on itseinhon todellinen syy!

Sätitkö jatkuvasti peilikuvaasi? Piiskaatko itseäsi armottomasti? Turhaan. Ulkonäkökriisin syy on muualla.

Ihminen, joka ei kärsi minkäänlaisista ulkonäköpaineista, on nykymaailmassa uhanalainen olento.

– Elämme ympäristössä, jossa voi tuntua, että pitää olla tietyn kokoinen, näköinen, hajuinen ja makuinen ollakseen hyvä, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Ulla Kärkkäinen.

Kärkkäinen on ravitsemusterapeutti ja tutkinut suomalaisten painoihanteita. Tulokset ovat surullisia: parikymppiset naiset haluaisivat painaa keskimäärin lähes neljä kiloa vähemmän. Siitäkin huolimatta, että heistä suurin osa on täysin normaalipainoisia.

”Parikymppiset naiset haluaisivat painaa keskimäärin lähes neljä kiloa vähemmän.”

Kun altistuu päivästä toiseen Instagramin treenikuville ja tienvarsimainoksissa bikineissä poseeraaville malleille, alkaa vääjäämättä verrata itseään mahdottomaan ideaaliin. Vaikka tietäisi, ettei photoshopatuilla kuvilla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, tieto ei poista kuvien synnyttämää vertailua ja ahdistusta.

– Vaikka järki sanoisi, että tuota kuvaa on käsitelty, käsitellyn kuvan herättämä tunnekokemus on ihan samanlainen kuin aidon, huomauttaa psykologi, personal trainer Petra Nyman.

Epärealististen kuvien tykitys saa ihmisen ajattelemaan: tuolta minä haluaisin näyttää. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä paraskaan treeniohjelma ei pure selluliittiin yhtä hyvin Photoshop.

Lue myös: ”Ikä opettaa käsittelemään kehon pulmia”

Peilikuvan mollaus kertoo pahasta olosta

Pelkät bikinimainokset eivät kuitenkaan selitä sitä, miksi yksi käy jatkuvaa sotaa peilikuvaansa vastaan ja toinen tykkää kropastaan, vaikka se ei olekaan kuin suoraan catwalkilta.

– Ihminen, jolla on riittämätön olo, omaksuu helpommin ympäristön käsitykset siitä, millainen pitää olla kelvatakseen, Ulla Kärkkäinen selittää.

Riittämättömyydentunnetta taas ruokkivat monet seikat, kuten kasvatus, kaveriporukka, kokemukset ja luonteenpiirteet. Myös äidin tapa mollata ulkonäköään tarttuu helposti tyttäreen.

Usein pahan kroppakriisin laukeamiseen tarvitaan riittämättömyydentunteen lisäksi altistava elämäntilanne. Esimerkiksi ero tai yt-neuvottelut voivat herättää päänsisäisen piiskurin, joka vaatii timmimpiä hauiksia ja valkoisempia hampaita.

”Ihminen, jolla on riittämätön olo, omaksuu helpommin ympäristön käsitykset siitä, millainen pitää olla kelvatakseen.”

– Mieli pyrkii kanavoimaan pahan olon johonkin, jotta oloon olisi mahdollista vaikuttaa. Puhutaan tunnesiirtymästä: sama ilmiö tapahtuu esimerkiksi silloin, kun on aiemmin päivällä riidellyt puolison kanssa ja myöhemmin raivostuu liikenteessä tuntemattomalle törttöilijälle. Jokin tunne voi kanavoitua toiseen tilanteeseen ilman, että olemme siitä tietoisia, Petra Nyman kertoo.

Niinpä ihminen yrittää kuoria, kuivaharjata ja kyykätä ahdistustaan pois. Tämä ei kuitenkaan poista ikävää tunnetta, vaan siirtää sen uuteen kohteeseen.

Syntyy kiduttava mutta koukuttava kierre: mitä enemmän ihminen itseään tuunaa, sitä enemmän hän itseään tarkkailee. Ja kun itseään syynää riittävän monesta kokovartalopeilistä, löytää aina jotakin parannettavaa.

Lopulta peilikuvassa saattaa nähdä pelkkiä puutteita, vaikka muut näkisivät jokaista lihassolua myöten trimmatun yksilön.

Lue myös: Liikunnalliset naiset kertovat, kuinka pitävät motivaation yllä

Ahdistus ulos

”Vihasin vartaloani ja sitä, miltä näytin.”

Näin sanoi huippumalli Cara Delevingne taannoisessa The Times -lehden haastattelussa. Ulkonäöllään miljoonia tienannut 24-vuotias Delevingne on elävä todiste siitä, ettei rumuuden tunteella ole mitään tekemistä ihmisen ulkonäön kanssa.

Koska kroppaansa inhoava nainen saattaa näyttää muiden silmissä jumalattarelta, muut kuittaavat ahdistuksen helposti vähättelevillä “älä viitsi” -kommenteilla. Itseinhoon uponneelle rumuuden tunne on kuitenkin todellinen.

– Ihmisellä voi olla todella vinoutunut kehonkuva. Olen nähnyt työssäni upeita, kauniita naisia, jotka puhuvat itsestään niin, että ’hyi kun tästäkin hyllyy, yök’, Nyman kertoo.

”He eivät hauku itseään ääneen saadakseen huomiota, vaan helpottaakseen ahdistustaan edes hetkeksi.”

He eivät hauku itseään ääneen saadakseen huomiota, vaan helpottaakseen ahdistustaan edes hetkeksi.

– Tällaisella puheella on kaksi funktiota. Ihminen hakee sillä muilta vahvistusta, että on sittenkin ok. Lisäksi hänellä on tarve sylkäistä paha olo ulos, Nyman selittää.

Usein kannustavat sanat auttavat hetken, mutta pidemmän päälle itsensä haukkumisesta on vain haittaa.

Lue myös: Saako lihasbuumi meidät voimaan pahoin?

Vieroita itsesi vähitellen

Itsensä mollaamisesta kannattaa vieroittautua jo siitä yksinkertaisesta syystä, että elämä on paljon mukavampaa, kun ei tarvitse kuunnella rumia sanoja aamusta iltaan. Lisäksi itsensä arvosteleminen stressaa, ja stressi on tunnetusti epäterveellistä.

Arvostelukierteen katkaiseminen vaatii itsekuria siinä missä muistakin paheista luopuminen.

– Arvostelukehän pysäyttämiseen tarvitaan aktiivista toistamista. Aina, kun mieleen tulee automaattinen negatiivinen ajatus, pysäytä se ja pyri sanomaan itsestäsi jotain arvostavaa, Petra Nyman neuvoo.

Vähitellen aivot lakkaavat kulkemasta automaattisesti samoja ”tyhmä, ruma, läski” -ratoja.

Kelan pysäyttäminen on kuitenkin vasta ensimmäinen askel kohti kauniimpaa peili- ja minäkuvaa. Itseään ei voi päättää hyväksyä vain sormia napsauttamalla. Jokainen voi kuitenkin päättää, että aloittaa opettelemisen.

”Aina, kun mieleen tulee automaattinen negatiivinen ajatus, pysäytä se ja pyri sanomaan itsestäsi jotain arvostavaa.”

Petra Nyman ja Ulla Kärkkäinen suosittelevat aloittamaan omien arvojen pohtimisesta: mitkä asiat ovat itselle elämässä tärkeitä ja mihin oikeasti haluaisi käyttää aikansa? Kun ymmärtää, että onnellisuus ei ole yhteydessä selluliitin määrään, saa motivaatiota pyristellä ulos itsensä haukkumis- ja parantelukierteestä.

Sen jälkeen on aika siirtää huomio ulkonäöstä niihin oikeasti merkityksellisiin ja iloa tuottaviin asioihin. Se taas vähentää ulkonäköahdistusta, sillä se, mihin ihminen keskittyy, vahvistuu. Jos päättää trimmata itsensä sijaan vaikka puutarhaa, alkaa bongata ympäristöstään enemmän perennapenkkejä ja vähemmän hauiksia.

– Ei ole väärin huolehtia itsestään, mutta toivoisin, että ihmiset eivät heittäisi niin paljon energiaa hukkaan kaikkeen tuskailuun ja kriiseilyyn. Energian voisi vapauttaa siihen, että elää täyttä elämää ja toteuttaa intohimojaan, Ulla Kärkkäinen sanoo.

Kun tekee asioita, jotka tuottavat iloa, alkaa vääjäämättä tykätä elämästään enemmän. Silloin tykkää enemmän myös ihmisestä, joka on iloisemman elämän takana.

Lue myös:

Voiko ylipainoinen olla jumppaohjaaja?

Personal trainer: ”Kroppani on jees, vaikka siinä onkin ylimääräistä”

”Mitä tekee sixpackilla, jos mieli ei voi hyvin?”

Kasvonsa pahasti polttanut: ”Tinderiin meno vaati rohkeutta”

Tilaa Idealistan uutiskirje!

Saat sähköpostiisi suoraan monipuoliset treeni-, kauneus- ja hyvinvointijutut.

Toimitus suosittelee

Pin It on Pinterest