OMAN AJAN LANSEERAUSVIIKKO ON PULKASSA!

Minä ja kollegani, Apu-lehden päätoimittaja Marja Aarnipuro Bonnierin
journalistipalkintogaalassa 20.3.2013. Aloitimme molemmat aikakauslehtityöt
Seurassa 1980-luvun alussa. Olin peräti reilun vuoden kokeneempi,
joten minut määrättiin Marjan tutoriksi.

Oman Ajan lanseerauspäivä alkoi vauhdikkaissa ja iloisissa merkeissä. Saimme paljon huomiota heti aamusta. Facebook-seinälleni ilmestyi kannustavia viestejä, ja sain vastaanottaa niitä myös kollegoilta. Kollegoilta tuleva palaute on tekijälle aina tervetullutta ja arvokasta, sillä emme Suomessa tapaa jakaa sitä kovin anteliaasti.

Mieltäni lämmitti myös  töihini kriittisesti ja analyyttisesti suhtautuvan siskoni kommentti: ”Oma Aika ei muistuta mitään toista lehteä. Se on ihan omanlaisensa.”

Työministeri Lauri Ihalaisen haastattelua lainattiin uutismediassa heti aamusta. Se on hienoa; asiat, joista kerromme, mielletään uutisen arvoisiksi! Laajassa haastattelussamme hän puhuu eläkeiän alarajan kaavamaista nostamista vastaan ja peräänkuuluttaa joustavia ratkaisuja. Jutussa toki kerrotaan myös hänen arvoistaan ja elämänkulustaan, poikkeuksellisesta urasta ay-johtajana ja nyt ministerinä. Sitä juttua oli antoisa työstää, ja toki toivon, että lukijatkin kokevat sen kiinnostavana.

Päiväni päättyi juhlavissa merkeissä illalla, kun olin vieraana Bonnierin Suuren journalistipalkinnon gaalassa. Tilaisuudessa on aina paikalla paljon kollegoita yhtä lailla sähköisistä medioista kuin sanoma- ja aikakauslehdistäkin, ja siellä tapaa paljon tuttuja eri yhteyksistä.

Niin tälläkin kertaa. Otatimme itsestämme yhteisen kuvan Apu-lehden päätoimittajan Marja Aarnipuron kanssa. Olimme 1980-luvun alussa yhtä aikaa Seurassa töissä; aloitimme molemmat opiskelun aikakauslehdentekijän ammattiin sieltä, legendaarisen päätoimittaja Heikki Parkkosen oppilaina. MInut määrättiin Marjan tutoriksi – olinhan jo hankkinut aikakauslehtijournalismista kokemusta ehkä pari vuotta.  Aina on mukavaa nähdä ja vaihtaa kuulumiset.

Illallisella sain nauttia kahden fiksun uutismaailman edustajan seurasta: STT:n uutispäätoimittaja Minna Holopaisen ja Satakunnan Kansan päätoimittaja Petri Hakalan. Journalismin muutos on suuri, ja jokainen meistä joutuu orientoitumaan uudelleen ja raivaamaan tilansa median ekosysteemissä (Minnan hyvä ilmaus) –  olipa kysymys uutistoimistosta, maakuntalehdestä tai aikakauslehdestä.

Torstai 21.3.

Oman Ajan lanseeraus sai ison huomion Helsingin Sanomissa. Katri Kallionpään arvio oli asiallinen ja myös myönteinen, mitä pidän iloisena asiana. Media on joskus ylikriittinen suhteessa saman alan tekijöihin.

Päivällä olin ensi kertaa elämässäni suorassa radiolähetyksessä, Radio Nostalgiassa Susanne Heikin vieraana. Kolarista kotoisin oleva, laulajana ja toimittajana työskentelevä Susanna oli rauhoittava ja vapauttava keskustelukumppani. Studio oli kuin oma pieni mikrokosmos, pehmeä, intiimi ja hyvin suljettu tila. Lähipiiri totesi, että ensin jännitin vähän, mutta sittemmin meininki muuttui luontevaksi.

Illalla kahden tunnin treeni tuntui rankalta. Gaalavalvominen verottaa – vaikka en edes nauttinut kuin tervetuliaismaljan!

Perjantai 22.3.

Aamulla puhuimme markkinointijohtaja Mannen kanssa Omasta Ajasta yrityksen hedelmäperjantaissa. Tunnelmat ovat positiiviset. Loistavan Miitta Sorvalin tähdittämä brändikampanja naurattaa makeasti ja rohkeasti. Irtonumeromyynti on lähtenyt liikkeelle todella vauhdikkaasti.

Halusin muistuttaa puheenvuorossani siitä, että tie tähän viikkoon kesti yli vuoden. Monet työkaverini ovat antaneet merkittävän panoksensa Oman Ajan lanseeraukseen: tutkimus, markkinointi niin brändi- kuin levikkipuolella, myyjät ja mediamyynti sekä yrityksen johto. Lienenkö kaikkia muistanut kiittää, mutta tätä halusin viestittää.

Ja työhän on vasta alussa!

Vakoilin pitkin päivää Paras juttu -äänestyksen tuloksia ja ilahduin, koska monta erilaista juttua oli saanut lukijoiden suosion.

Kotimatkalla soitin autosta tädilleni. Hän oli lukenut päiväkirjani ja totesi, että olen ollut niin paljon menossa ettei ole ihme jos väsyttää. Torkuin nimittäin vierailulla hänen luonaan viikko sitten.

Iltapäivällä läksin aikaisin päästäkseni R:n ja Hamletin kanssa ulos valoisaan aikaan. Kaunista oli, mutta kylmää kuin ryssän helvetissä. Aamulla mittarissa -14 ja päivällä -5, mutta idästä puhalsi tuikea viima.

K on suorittanut viimeisen tenttinsä Turun yliopiston kauppakorkeakoulussa. Onneksi olkoon!

Lanseerausviikko päättyy perjantaina Espanja-Suomi-jalkapallo-otteluun ja huomenna kodin siivoukseen. Paluu arkeen, hyvään sellaiseen!

Toimitus suosittelee