Näyttelijä Mikko Kivinen: ”Nuorena esitin aina suurpääomaa”

Näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittaja-muusikko Mikko Kivinen kuuluu kiistatta Suomen kuoliaaksinaurattajiin. Miten hänestä sellainen tuli?

Kivisen tarina alkaa Helsingin Naistenklinikalta, jossa perhee­seen toivottiin tyttöä. Maailmaan putkahtikin Naistenklinikan kolmanneksi suurin poikalapsi. Tai no, ainakin yksi top-kol­mosista.

”Entisen jalkapalloilijan Rantasen Jallun kanssa ollaan kiistelty siitä, kumpi oli isompi. Kärkipäässä me joka tapauk­sessa ollaan. Se kakkonen ei ole ainakaan vielä ilmoittautunut”, Kivinen nauraa. Rantanen painoi syntyessään 5,5 kiloa.

Lahja ja Sulo Kivisen perheeseen syntyi Mikon lisäksi isoveli Markku. Hänet tunnetaan nykyisin Helsingin yliopis­ton Aleksanteri-instituutin johtajana sekä Matti, joka toimii vahtimestarina Espoossa.

Mikon ensimmäiset elinkuukaudet perhe asui Maunulassa, kunnes muutti Espoon Tapiolaan ja sittemmin Soukkaan. Ko­tona arvostettiin kulttuuria ja koulutusta, joskin Mikolle kou­lunkäynti oli välillä tervanjuontia. Äitinsä painostuksesta hän rämpi lukion läpi ylioppilaaksi, vaikka jäi kahdesti luokalle.

”Viimeistään 15-vuotiaana olin ajatellut suunnata jollekin luovalle alalle, joten koulun fysiikantunnit olivat aikamoista pakkopullaa. Olin myös helvetin vilkas – nykyään sanottaisiin varmaan ADHD – joten ei se helppoa ollut.”

Pakinoitsijaisä loikkasi

Monen yllätykseksi Mikko Kivinen tulee vasemmistolaisesta suvusta. Sulo-isä toimi toimittajana, päätoimittajana ja paki­noitsijana Eskonen-nimimerkillä muun muassa Skdl:n Työn Valta– lehdessä sekä sittemmin sosiaalidemokraattien vasem­mistosiiven Tpsl:n Päivän Sanomissa ja Päivän Uutisissa.

Sulon isä teloitettiin kansalaissodan aikaan Janakkalassa. Lahja-äidin isä joutui punaisten vankileirille Tammisaareen.

Isän loikkaa kommunisteista vasemmistodemareihin selit­tävät ainakin osaltaan Stalinin vainot. Kansanedustajanakin toiminut äidin puolen isosetä Kalle Lepola loikkasi aikoinaan Neuvostoliittoon ja perusti Petroskoihin sanomalehden. Sittemmin hän katosi Stalinin ”puhdistuksissa”, mutta suvun vaatimuksista huolimatta kommunistit eivät suostuneet selvit­tämään isosedän kohtaloa.

Kivisen isä kuoli muutama vuosi sitten 94-vuotiaana Alzheimer-potilaana. Niin ikään dementoitunut 92-vuotias äiti elää yhä hoitokodissa.

”Alkuvaiheessa Alzheimerin tauti voi aiheuttaa aggressioita, kun potilas tajuaa olevansa sairastumassa. Sittemmin taudin edetessä se on potilaalle armollisempi”, Kivinen toteaa tyynesti.

Aivopesua DDR:ssä

Perhetaustansa vuoksi Mikko vietti kymmenvuotiaana kuukauden pioneerileirillä DDR:ssä Itä-Saksassa Itämeren rannalla.

”Vasta myöhemmin tajusin, millaista aivopesua se oli. Asuimme kolme viikkoa ’tyypillisessä itäsaksalaisessa’ kodis­sa, joka oli ’sattumoisin’ älyttömän iso omakotitalo. Siellä oli hienot huonekalut, silkkilakanat ja täytekakkua syötiin joka päivä.”

Monien muiden parikymppisten radikaalien tavoin Kivinen­kin hengaili 1970-luvulla taistolaisissa porukoissa. Ensimmäi­nen bändi oli Näädät, jossa soittivat myös nykyään Suomen arvostetuin steel-kitaristi Olli Haavisto ja säveltäjä-sovittaja Jaakko Salon poika Markku Salo.

Näädät samoin kuin seuraava bändi Yläsoukka-Takamäkky­lä-Rytmipojat soittivat toki myös rokkia. Kivinen oli lapsempa­na opetellut läskibasson soittoa ja käynyt kitara- ja rumputun­neilla.

Rinta rottingilla säveltämään

Tulevaan uraan viittasi jo kansakouluaikoina Kivisen ja nykyisen jalkapallovalmentajan Jari Niinin kanssa perustettu Niisku ja Flini -show, jota esitettiin aina perjantaisin viimeisellä tunnilla.

Flini-nimi tuli animaatiosarjasta Flintstones eli Kiviset ja Soraset. Myöhemmin Kivisen kuvioihin tuli myös Tapiolan nuorisoteatteri ja 1970-luvun lopulla Ylioppilasteatteri, johon hän pyrki jo 14–15-vuotiaa­na.

Toisellakaan kerralla Ylioppilasteatterin ovi ei auennut, mutta yllättäen häntä pyydettiin säveltä­mään musiikkia lastennäytelmään.

”Sen mä otin täysin rinta rottingilla vastaan! Sain näin jalan oven väliin ja pääsin jo kesällä 1978 näyttelemään Raila Leppäkosken ohjauksessa Eino Leinon Maan parhaat –näytelmään kanslianeuvos Puntarpäätä.”

Vaikka Kivinen tunnetaan takavuosilta myös rajuna laihduttajana – eräällä kuurilla lähti peräti 43 kiloa – hän suhtautuu nykyään maalliseen tomuma­jaansa joviaalisti:

”Kokoni vuoksi roolit ovat aina suuntautuneet näin. Kun olin nuorena taistolaisten ohjelmaryhmäs­sä, esitin aina suurpääomaa”, hän nauraa.

Kivinen käväisi harjoittelijana Mikkelin ja Imatran teatterissa ennen Teatterikorkeakoulua, jossa opiskeli 1983–87. Hän on esiintynyt muun muassa Ryhmäteatterissa, Helsingin kaupunginteatterissa, Tampereen Teatterissa, Tampereen Työväenteatterissa ja Tampereen Komediateatterissa ja esiintyi Lapinlahden Linnuissa 1983–92.

 

 

Teksti Jarmo Aaltonen
Kuvat Arsi Ikäheimonen
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan Oman Ajan numerossa 10/2015.

Toimitus suosittelee