Mekko, joka jäi kaivelemaan

Tunnustus. Ostin tämän pitsimekon, kun Carita myi vaatteitaan Zadaa-sovelluksessa (täällä vanha postaukseni aiheesta, nappaa talteen alennuskoodi). Mekko on kokoa isompi kuin mitä tavallisesti käytän, mutta se on niin raskas, ettei se haittaa. Mekko on hyvä muistutus siitä, ettei kokolappuja kannata ottaa niin vakavasti.

Katselin näitä pitsimekkoja, kun näitä ilmestyi muutaman vuosi sitten myyntiin, mutta en silloin ostanut mekkoa. Ajattelin sen olevan sellainen ohimenevä trendijuttu, jota pitäisi kerran. Nyt kuitenkin oivalsin, että tämä on ihan minun juttuni ja varsinkin kirkkaanpunaisena.

Tällä viikolla olisi ohjelmassa töiden lisäksi vähän kesäteatteria, pyöräilyä ja pieni reissu maalle. Töissä on sellainen hulina päällä, että en tiedä, olenko innoissani vai kauhuissani. Ehkä molempia. Onneksi kohta helpottaa pahin paine, kun saadaan sovelluksen uusi versio ulos.

Onneksi töiden jälkeen ehtii tehdä täsmäiskuja Hankoon tai vaikka Särkänniemeen, niin pää ei ole täynnä työasioita ihan koko ajan. Kun on koko päivän valoisaa, ei haittaa yhtään, vaikka lähtee matkaan vasta viiden jälkeen. Talvisin on jo kuudelta niin säkkipimeää, että silloin minua ei saisi kirveelläkään minnekään.

     

mekko – Vero Moda (2ndhand / Zadaa)

espadrillot – Odd Molly

Hauska huomata oman tyyliajattelunsa kehittyneen vuosien varrella, kun Jyväskylä-aikoina en olisi ikinä pukenut tällaista mekkoa muiden kuin korkokenkien tai ehkä hätätapauksessa ballerinojen pariksi. Nyt tämä suorastaan huutaa tennareita tai espardilloja seurakseen. En muutenkaan enää juuri pue korkoja arkityyliin.

Toisaalta harmittaa, kun korkkarikaapin kaunottarille ei ole käyttöä, joten ehkä niitä voisi taas syksymmällä harkita käyttöön. Ehkä teemaviikko auttaisi! Sellaisen avulla opettelin joskus käyttämään huulipuniakin enemmän. Miksei sama toimisi korkokenkien kanssa?

Loppuun klassikkokysymys: LINNANMÄKI VAI SÄRKÄNNIEMI? :)

(kuvat: Noora Näppilä)