Tajunnanvirtaa iltapuistossa

Tällä hetkellä sinnittelen päivästä toiseen odottaen viikonloppua, sillä silloin lähdemme Ninan kanssa Päiväkumpu-hotelliin rentoutumaan. Olen käynyt siellä ennenkin, mutta nyt saimme kutsun blogimatkalle kunnon nollausretriitille pilates-tunteineen ja rantasaunoineen. En malta odottaa lauantaiaamua ja lähtöä.

Töissä menee kivasti, mutta huomaa, että epämukavuusalueelle siirtyminen töissä eli tuntemattomille soittelu ja muu uuden omaksuminen pitää moottorini usein ylikierroksilla. On kiva huomata, että oppii ja edistyy, mutta joinakin päivinä nautin selkeästi enemmän niistä hommista, jotka jo osaan.

Miten voi pää olla näin jumissa? Aivan kuin se olisi tyhjä, mutta silti täynnä sekalaisia ajatuksia. Ei kai sellaista edes voi olla! Kuvituksenakin on old school -tyyliin ihan vaan räpsyjä, jotka otettiin iltapuistossa. Kiipeilin ipanan kanssa siellä hetken ja lähdin sitten vielä pienelle kävelylle kuuntelemaan keskeneräistä kirjaa.

Kuulokkeina käytän nykyään Sudiolta saatuja langattomia, jotka ovat sitä ainoaa mallia, joka korvissani kunnolla pysyy. Minulla on samantyylinen kuulokemalli myös Boselta, mutta ne kuulokkeet eivät ole langattomat. Ja kieltämättä nämä mattamustat ovat kirkkaanoransseja tyylikkäämmät ihan heittämällä.

Nyt on kuitenkin aika jättää kuulokkeet pois ja paljastaa todellinen luontoni. Sen sijaan, että istuisin puistossa ja tuijottaisiin seesteisesti maahan, otan kaiken irti kiipeilytelineistä. Joskus pienenä pääsin noita tankoja pitkin todella pitkiä matkoja, nyt jo parin kerran jälkeen oikea olkapää alkaa repiä ja rutista. Okei, otan iisimmin.

takki – H&M

toppaliivi – H&M

kuulokkeet – Sudio (saatu)

trikoot – Yvette (saatu)

lenkkarit – Nike

Nyt muuten, kun kapselikuukauden aikana saan käyttää vaatteita kapselin ulkopuolelta vain treenatessa ja yhdessä blogigaalassa, urheiluvaatteetkin kiinnostavat eri tavalla. En enää napsi ylleni mitä sattuu, vaan käytän niitä kivoimpia. Yvetten trikoissa on punteissa hauskat yksityiskohdat, vähän kylmemmällä ilmalla taas puen Niken Legendary-housut, jotka ovat ihanan paksut ja jämäkät.

Näissä kuvissa näkyy myös viimeinen fleecevaate, jonka omistan. En pidä yhtään kyseisestä materiaalista, mutta päättelin, että on eettisempää käyttää loppuun hankkimansa vaatteet kuin heittää ne pois. Ja näin käytettyä takkia kukaan tuskin edes ostaisi minulta, joten se ei ole vaihtoehto. Elämä ilman fleeceä taas on. Että sellainen ajatuksenjuoksu tähän iltaan! :D