Pieniä onnenpotkuja

Tämä päivä on ollut täynnä pieniä onnenpotkuja eikä vielä ole edes ilta! Sain blogin kautta liput I love me -messuille, mutta seuralainen puuttui. Onneksi selvisi, että myös Veera oli tulossa messuille, joten sovimme treffit kamppiin. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa. Tuntuu, että viikot suorastaan kiitävät nykyään ohitse enkä juurikaan tapaa tärkeitä tyttöjäni.

Seuranani oli toki myös Nöpsy, joka halusi lähteä matkaan puputennareissaan. Muistin, että minultakin löytyy pupupari, mutta saan sen käyttöön vasta marraskuussa, jos otan sen osaksi kapseliani. Rullailimme messut läpi, ja paluumatkalla kotiin poikkesin postiin hakemaan paketin.

Nessulta laitettiin testiin paketti uusia Muumi-nenäliinoja, joiden kanssa samassa lähetyksessä oli myös purkki hilloa ja kaakaota. Tästä se riemu vasta repesikin, sillä 3-vuotiaani veti viimeksi aamulla raivarit, kun kaakaojuomajauhe oli loppu. Tämä lähetys tuli siis kuin tilauksesta, sillä olisin takuulla taas kauppareissulla unohtanut kaakaon. Muutamat uhmisraivarit vältettiin siis ihan puhtaalla tuurilla.

Henkilökohtainen onnenpotkuni liittyy messuihin. Käväisin siellä Weecosin kutsumana ja heiltä kyseltiin etukäteen, mistä merkeistä olin kiinnostunut. Mainitsin Mine Güngörin, ja ihailinkin heidän myyntipistettään messuilla. Varsinkin mielettömät ufokorvikset kiinnittivät huomioni. Olin jo ostamassa niitä, kun tajusin käydä läpi kassalta saamani lahjakassin. Tittidii, minulle oli annettu lahjaksi juuri tuollainen avaruusaluskorvispari! Ei näin hienoja voi ollakaan. Messuilla jäi myyntiin enää yksi pari näitä, joten korut ovat harvinaiset.

Tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että testituotteet ja blogilahjat osuivat sataprosenttisesti maaliin. Mitä onnenpotkuja teille on tapahtunut viime aikoina?♥