Karvahuppupusuja ja Nöpsyn terveiset

Nöpsyn kuulumisia kyseltiinkin jo, ja myönnän, että blogien yhdistäminen on ollut suurempi haaste kuin kuvittelin. Sivulauseissa osaan kyllä käsitellä poikaa, mutta en jotenkin osaa lisätä tänne kuvia, joissa poika on. Se tuntuu edelleen hassulta.

Opettelen siis vielä tätä yhden blogin taktiikkaa. Toisaalta en paljon poikaa juuri nykyään edes kuvaa, kun päivät, jolloin on valoa, kuluvat erillään. Viikonloppuna taas keskityn niin perheeseen, että harvemmin edes muistan kuvata yhteisiä hetkiä. Nyt kuitenkin sain kuvia meistä, joten luvassa on kuulumisia.

“Äiti, älä laula! Äiti ei saa pusuttaa!”

Näitä lauseita toistetaan meillä paljon. 3.5-vuotias puhuu taukoamatta, hän höpöttää jopa unissaan. Viime yönä poika kysyi kesken unien, missä hämähäkit asuvat. Äitiä vähän nauratti, kun pieni, vakava poika kyseli silmät kiinni hassuja juttuja.

Oikeasti noihin kysymyksiin ei ole aina kovin helppo vastata. Jouduin hetken miettimään, minne yö menee, mutta sinisestä taivaasta osasin onneksi kertoa. Aallonpituudet ovat tämän äidin erikoisalaa leipomisen ohella.

 

Nöpsyn tukka leikattiin vähän aikaa sitten lyhyeksi ja siinä on ollut totuttelemista. Poika näyttää jotenkin paljon vanhemmalta ja pidemmältä nyt. Veera-täti sai napsia hiuksia rauhassa lyhyemmiksi ja napsimisen jälkeen hän napsi meistä vielä nämä kuvat Loiston ulkopuolella.

Päiväkodissa menee kivasti ja kavereita on paljon. Nöpsy harrastaa musiikkileikkikoulua ja joogaa. Poika on lähentynyt isänsä kanssa ja siihen lienee osasyynä yhdessä vietetty lomaviikko. Onhan tuo pikkuinen vielä ihan äidin poika, mutta nyt isiä ei enää “syrjitä” niin kuin ennen.

Sellaista kuuluu pienelle pojalle. Omaa blogia on vähän ikävä, mutta äiti on onnellinen, kun saa keskittää kaiken blogienergiansa yhteen blogiin! :)

(äidin takki saatu Helly Hansenilta, kengät Crocsilta)