Tapaus sivettikissakahvi

Varoitus kaikille ei-kissaihmisille. Seuraa kamala kasa kissakuvia tuhansista eri kuvakulmista. Pehmeiden tassujen tuoksun joudut kuvittelemaan, mutta muuten kissakahvilan tunnelma välittyy aika hyvin. Helkatti löytyy Helsingistä Fredalta ja kahvilaan on vitosen pääsymaksu, jota myös kissanhoitomaksuksi kutsutaan. Me varasimme 1,5 tuntia hoitoaikaa viime keskiviikkona, kun kissakuume kasvoi liian suureksi. Kevyesti kissakahvilahetkestä syntyi kuitenkin syvempää jälkipuintia kotona, sillä tutustuin tapaukseen nimeltä sivettikissakahvi. Oletteko kuulleet siitä?

Ruokalistalta valikoitui lounaaksi leipäjuustosalaatti, jossa oli isoja mustikoita. Juomaksi otin vettä, joka tietysti tarjoiltiin kissapullossa. Sitten silmät osuivat ruokalistan loppupuolelle kahviosastoon. Sieltä löytynyt sivettikissakahvi valmistetaan kahvipavuista, jotka kulkevat sivettikissan ruoansulatuskanavan läpi. En ollut tutustunut kahvituotantoon sen enempää, mutta kissakahvilan työntekijän selittäessä tarkasti valmistustapaa ja sitä, kuinka he tuovat itse Suomeen pavut paikasta, jossa kissat kulkevat vapaina, heräsi pieni ajatus, että tämäkin on jossakin tehty hyvin, hyvin väärin, jos tämä “luomuvalmistustapa” mainittiin erikseen.

Sinänsähän sen ei pitäisi olla kenenkään ongelma, jos joku kerää kissankakkaa, kaivelee siitä kahvimarjoja, paahtaa ne ja myy sitä (näin kärjistetysti), mutta kun touhuun liittyy vankeutta, kidutusta ja pakottamista kuten muissakin tuotannoissa, jotka liittyvät eläimiin, ei touhussa sitten olekaan järkeä. Harmitti vähän, etten ollut lukenut aiheesta ennen maistamista, mutta tulipa tutustuttua aiheeseen sitten jälkikäteen, kun juttelin siitä eräässä blogitapahtumassa.

Tämä niin sanotusti kiltillä tavalla kissan läpi kulkenut kahvi maistui kyllä todella hyvältä. Jotakin kahvista kertoo jo se, että minä, joka juon päivittäin enemmänkin kermaa kahvilla, join tätä kahvia mielelläni mustana. Maku oli hyvin tumma paahdon vuoksi, mutta silti teemäisen kevyt ja hassun ristiriitainen. Makusävyt olivat jotenkin todella hyvin tasapainossa.

Jäin silti miettimään sivettikissakahvia ja yleisestikin sitä, miten ollakseen järkevä kuluttaja ja samalla hyvä ihminen pitäisi koko ajan selvittää paljon asioita. Mietin myös, miten ahdistavaa on, kun koko ajan esiin pompsahtelee uusia tutkimuksia, jotka leimaavat lisää raaka-aineita pahoiksi. Tutkimukset ovat hyödyllisiä ja on hyvä, että kansan tietoisuus kasvaa, jolloin parempien päätösten tekeminen on ainakin teoriassa helpompaa, mutta pitääkö joka hiton asiasta tulla nykyään huono omatunto?

Tulipa nyt kuitenkin maistettua tätäkin erikoiskahvia ja samalla tutustuttua siihen toisestakin näkökulmasta! Aina oppii uutta ja aina se uusi ei ole kivaa tietoa. :/

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*