Kimmat kuntoon -viikonloppu ja blogihäiriköt

Huhhuh, Kimmat kuntoon -viikonloppu on ohi ja paluu arkeen tapahtui rysäyksellä. Istuskelen junassa matkalla töihin. Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä sieltä pojan kanssa Helsinkiin, mutta pikkuinen sai oksennustaudin eikä pääse päiväkotiin ja mies on Rovaniemellä nauttimassa polttaritouhuista. Onneksi mummi ja pappa auttavat vielä tämän päivän ja pääsin lähtemään töihin lyhentämään rästilistaa. Junamatkan aikana ehdin tehdä vähän blogijuttuja.

Kyllä huomaa taas, että kevät on tullut. Ihan joka vuosi jouluna ja keväällä on piikki, kun kommenttiboksiin sataa sellaista sontaa, että putoaa leuka maahan eikä se koskaan tule niihin postauksiin, joihin sitä voisi odottaa! Deletoin härskisti suurimman osan, mutta osa on niin absurdia, että alennun jopa vastaamaan. Onneksi viikonloppu antoi sen verran energiaa, etten jaksa jäädä asiaa sen kummemmin miettimään. Lähinnä edelleen vaan ihmetyttää, kenellä on aikaa jättää tuollaisia kommentteja toisten blogeihin.

 

Viikonloppui kului Ninan kanssa Karjalohjalla. Meillä on siellä “oma hotelli” nimetään Päiväkumpu, joka kutsuu meidät tasaisin väliajoin vierailulle ja me lähdemme sinne riemusta kiljuen. Tai no, itse olin niin kyrpiintynyt raskaasta viikosta, etten kiljunut. Tarpeeseen tuli, sanotaanko vaikka näin. Aiempia ajatuksiani Päiväkummusta voit lukea tästä postauksesta ja hotellin kylpylään voit tutustua tämän postauksen kautta. Tällä viikonlopulla oli teemana Kimmat kuntoon, se järjestetään parisen kertaa vuodessa ja sisältää erilaisia ohjattuja tunteja aina circuitista pilatekseen.

Viikonlopusta olisi voinut saada aika tiukan, jos olisi mennyt täysin ohjelman mukaan, mutta me muokkasimme sitä hieman. Rajuin treeni jäi väliin, sillä kylkieni lihakset eivät vieläkään ole palautuneet keuhkokuumeen jäljiltä ja siitä viikkojen yskimisestä. Pilates-tunti sen sijaan venytti niitä ihanasti, ja teemaviikonlopun ohjaaja Katja Keränen näytti vaihtoehtoisia liikkeitä, jotka eivät luoneet painetta kylkeeni tai venyttäneet sitä liikaa. Jätin väliin myös seuraavan päivän vesijumpan, koska jo muutaman kymmenen metrin uiminen tuntui kamalalta, mutta joogaan osallistuin ja kävimme Ninan kanssa aamusalilla. Keskityin siellä jalkatreeniin ja sekin oli okei.

Viikonlopun jälkeen ryhtini on tuhat kertaa parempi ja pystyn ensimmäistä kertaa viikkoihin vetämään keuhkot täyteen ilmaa. Vasta nyt tajuan, kuinka pinnallisesti olen hengittänyt. Kylki ei tunnu olevan enää niin krampissa ja kroppa tuntuu siltä, että on treenattu, vaikka aluksi suorittajaluonteena stressasin, kun jätin rankimmat treenit väliin. Viikonlopusta tuli juuri tähän oloon sopiva, sillä elämyskylpylästä nauttiminen erikoissaunoineen, porealtaineen ja muine upeine yksityiskohtineen rentoutti ihan oikeasti. Jooga-tunnilla melkein itkin, kun tuntui, että kropasta aukesi lukkoja, jotka ovat olleet jumissa liian pitkään.

Siinä koulun liikuntasalia muistuttavan tilan lattialla maatessani ja Katjan sanoja kuunnellessani minuun kolahti lause siitä, että itselleen pitää ottaa aikaa ja itsestään pitää huolehtia. En saa arjessa oikein muuta kuin lenkkeiltyä, joten panostan hyötyliikuntaan ja kävelen kaikki mahdolliset välimatkat. Ne ovat silti niin nopeita pyrähdyksiä, että tunnin rentoutumishetki ja vartalon venyttely tuntui aivan luksukselta. Ehkä etsin Helsingistä joogasalin, jonka kertakäynnit eivät ole ihan hirvittävän hintaisia, koska kausikortti, jota ei tule käytettyä niin sanotusti koko rahan edestä, luo vain lisää paineita ja pettymyksiä.

Jotenkin alan nyt vasta ymmärtää, että varsinkin kehohuollossa laatu korvaa määrän ja se kohta venytyksestä, johon jäät, on juuri siinä kohdassa se oikea.♥

(kuva minusta: Nina)