Salainen puutarha ja salaisia ihastuksia

Fyysinen kirja. Long time no see. Kun on kuukausitolkulla kuunnellut kirjoja, tuntuu hassulta lukea sellaista. Olen kuin ihastunut. Tiedän jatkavani kirjojen kuuntelua, mutta on kuin kuuluisi salaseuraan, kun napsauttaa muiden jo nukkuessa sängyssä päälle pienen lukuvalon. Niin pienen, että se kiinnitetään kirjaan eikä sen valo häiritse muita. Rakastan kuunnella kirjoja, mutta en voi väittää, etteivätkö lukijan ääni ja eläytyminen vaikuttaisi luku- tai kuuntelukokemukseen.

Tällä hetkellä kesken oleva Sadan vuoden unet: satuja aikuisille -kirja on arvostelukappale, mutta en ole vielä siinä pisteessä, että voisin arvioida sen kokonaan. Olen lukenut kirjasta muutaman sadun, mutta päässyt silti jo hyvin sisälle sen maailmaan. Rakastan lukea satuja, joiden pohjalla on jotakin tuttua, mutta jotka on tuotu nykyaikaan tai kerrottu eri näkökulmasta.

Uudelleenkirjoitettuja satuja mukava lukea myös siksi, että kun jokaisen luvun eli sadun on kirjoittanut eri kirjailija. Tarinoiden välillä tunnelma vaihtelee aika rajustikin, mikä sopii minulle, sillä ehdin tai jaksan lukea yleensä vain yhden sadun kerrallaan. Viimeksi luin Ruususesta tai oikeastaan Aurasta kertovan sadun, sillä olen kapinallinen enkä lue tarinoita järjestyksessä.

Ruususen tunnelmiin ja samalla ruusuisiin tunnelmiin sopii Zuiin minulle antama monitoimipuna. Se oli mukanani, kun lähdin ulos lukemaan ja kuvasin sen samalla. Nyt on alkanut iskeä paniikki syksystä ja valottomuudesta, joten napsin kuvia kaikesta, mistä edes harkitsen joskus kirjoittavani. Tätä timanttisen purkin sisältöä voi käyttää voidemaisena poskipunana tai huulikiiltona. Tuossa yllä näkyy sävy Janus sekä huulillani että purkissa.

Tykkäättekö te enää lukea fyysisiä kirjoja vai voittavatko elektroniset versiot? Entä iskevätkö monitoimiset kosmetiikkatuotteet? :)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*