Alpakkavillasta niskavilloihin

Kaikki alkoi villatakista. Sellaisesta lämpimästä ja oikeasti villaisesta eikä nyppyyntyvästä akryylineuleesta, jonka saumat kiertävät. Onneksi kotimainen merkki, jonka kanssa olen tehnyt aiemminkin yhteistyötä, antoi minun valita neuletakin valikoimistaan. Se Gina Tricotin jätteeltä haiseva nyppyhirvitys lähti saman tien kiertoon ja pian valitsemani Twilight-neule saapuikin luokseni. Neuleen pinta on upea ja oi, se on todella lämmin, mutta ei hiostava. Tämä uutinen taitaa kertoa kaiken oleellisen.  Jos neuleen minulle antanut Alpa kuulostaa tutulta merkiltä, se saattaa johtua siitä, että muistatte sinisen torkkupeittoni. Siis sen, jota käytän kaulaliinana.

Ensimmäisenä mieleen saattaa nousta kysymys, miksi joku suosii neuletta, joka on valmistettu Perusta hankitusta Alpakan villasta, kun tarjolla on suomalaista lampaanvillaa. Suosin kotimaista materiaalia paljon, mutta haluan osaltani levittää sanaa myös tästä vaihtoehdosta. Näillä neuleilla on kuitenkin oma fanikuntansa hyvästä syystä. Lammasta paljon harvinaisempi Alpakka kasvattaa nimittäin villaa, joka on huomattavasti lampaanvillaa pehmeämpää, mutta lisäksi sileämpää ja kuten jo totesin myös lämpimämpää. Suurin syy Alpakan suosimiseen on kuitenkin varmasti se, että sen villa sopii myös villa-allergikoille ja on kuulemma vielä lampaanvillaakin kestävämpää.

toppi – Guess by Marciano

neuletakki – Alpa (saatu)

koru – Kalevala Koru (saatu)

housut – BikBok

kengät – New Balance (saatu)

Tuosta kaulassani olevasta korusta kirjoitan myöhemmin enemmän, vaikka se olikin tavallaan ajankohtainen keskiviikon naistenpäivänä. Minun piti oikeastaan ottaa se pois näistä kuvista, mutta unohdin. Sain korun aamulla Kalevalan pressitilaisuudesta ja päätin, että kirjoitan naiseudesta ja muusta, mitä koru edustaa, vasta myöhemmin. Sylkevä tyttö -koru herätti kuitenkin jo Instagramissa huomiota, mutta virittelen keskustelun uudelleen käyntiin, kun saan postaukseni valmiiksi. En ole vielä päässyt edes puoliväliin, sillä sanottavaa on paljon ja aihe liittyy äitiyteen sen verran, että postaan ehkä kuitenkin suosiolla toisen blogini puolelle.

 

Vaikka neule ja koru vievät huomion kuvissa, kirjoitan tätä postausta kuitenkin oma lehmä ojassa. Tai siis, olen vähän hukassa. Nimittäin hiusteni kanssa. Alimmassa kuvassa näkyykin ongelmaa eli koska hiusten malli oli hyvin lyhyt, se ei kasva nätisti pidemmäksi, vaan kaipaa tasaisin väliajoin kampaajan apua. Niskavillat, joka sanana naurattaa minua edelleen vuosinkin jälkeen, on höylätty kotona pariin kertaan, mutta se ei riitä enää. Hiukset ovat kivat kiharalla, mutta suorina epäsiistit.

Mietin vaan, lyhennänkö hiusteni mallia siihen, millainen se viimeksi oli, tasaanko vaan latvaa ja pidän pituuden tässä vai kasvatanko hiuksia viisi tai kymmenen senttiä, jolloin kampaajalla ei tarvitsisi käydä niin usein. Silloin pituus olisi suunnilleen sama kuin tässä postauksessa. Hiusten värihän on nyt kokonaan oma, joten sitä ei tarvitse onneksi miettiä. Mutta niin, malli-ideoita otetaan vastaan kiitollisuudella! :)

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *


*