Pieniä, mutta järisyttäviä oivalluksia

Elokuussa 2017 mitta tuli täyteen. Otin puhelimen ja lähetin viestin:

”Heippa, tämä on nyt ihan henk.koht. asiaa, jos sopii. Olen miettinyt nyt tosi pitkään tätä liikunta+ruoka -hyvinvointikomboa. Perusasiat ovat ihan jees, mutta joku tässä mättää: epäsäännöllisyys liikunnassa, ajanpuute ja ruokailuiden heitteleminen.

Tilanne on oikeasti se, että karistettavana on kymmenen kiloa, jotta mahdun vaatteisiini ja saan hyvän olon takaisin. Olen projekti-ihminen ja uskon kyllä pystyväni tähän. Ensin ajattelin, että ihan yksin, mutta toisaalta olisi hyvä olla jotain tukea taustalla. Kaipaan pitkäjännitteisyyttä, sitä että homma ei kaadu ensimmäiseen flunssaan tai lomaan.  Pitää saada flow-päälle ja homma kantamaan. Puolivälissä tulee luultavasti hyvänolontunnetta ja hanskat meinaavat tipahtaa eli tarvitaan se rutistus loppuun saakka.  Haluaisin tehdä tämän ihan hiljaisuudessa.”

Puoli vuotta on takana ja olen valmis raottamaan hiljaisuuden verhoa.

Kuvassa oleva nainen on Sari Rito, Funky Fit:n yrittäjä,  hyvinvointivalmentaja ja ystävä, jolle lähetin viestin puoli vuotta sitten. Teimme pelisäännöt selväksi;  olen maksava asiakas ja tähän ei kuulu blogijutut, haluan edetä rauhassa omaan tahtiin, oppien ja tunnustellen. Sehän Sarille sopi.

Hänen roolinsa tällä hyvinvointimatkallani on ollut merkittävä, sillä hän aidosti kuuntelee ja  ymmärtää. Hän ei ole tunkenut minua, kroppaani, ajatuksiani ja tavoitteitani mihinkään muottiin, vaan luonut kanssani omannäköisen tien. Sillä reitillä on toissijaista, kuinka nopeasti paino putoaa, kuinka paljon jumppaan tai montako kaloria suuhun laitetaan. Kyse on niin paljon suuremmasta kokonaisuudesta, joka lähtee omasta ajatusmaailmasta.

Sillä vaikka minä puhun projektista, Sari tietää että kyse on elämästä. Lempeällä voimalla, positiivisella kannustuksella ja päämäärätietoisella asenteella hän on auttanut minua pala palalta ymmärtämään, mistä elementeistä minä voin rakentaa aitoa ja kestävää hyvinvointia ruuhkavuosienkin keskellä.

Hän hämmästyi, kun edellisissä treeneissä pyysin lupaa kuvaan. Nyt kun olen saanut edetä ajatuksia kypsytellen, palan nyt innosta päästä jakamaan ajatuksiani teillekin. Jotenkin uskoisin, että en ole ihan ainoa, joka näiden haasteiden kanssa painii.

Tällä hetkellä projektisssa mennään noin puolessa välissä ja ennen joulua tuli se odotettu hyvänolontunne, hanskojen putoaminen ja takapakki. Sekin kuuluu asiaa, mutta juttu onkin siinä, kuinka draivin saa palaamaan.

Tulen siis kirjoittamaan  sisustusjuttujen lomassa myös hyvinvoinnista ja pienistä, mutta itselleni järisyttävistä oivalluksia. En voi kirjoittaa opasta, mutta voin kertoa, mikä minulla on toiminut, mikä on haastavaa ja mitä olen oppinut.

Tulen kertomaan,

– balanssin tavoittelusta ja sen synnystä
– henkisen tuen merkityksestä 
– repsahduksista ja takapakeista
– ruuasta
– liikunnassa kiireisessä pikkulapsiarjessa
– parhaasta teknisestä apuvälineestä 
– siitä, miten voi löytää tasapainoa ruuhkavuosissa
– kuinka karistin viisi kiloa pois ilman poppakonsteja. Ja miksi sain takaisin kaksi.
 – mitkä (naurettavan pienet) asiat oikeasti ovat niitä ratkaisevia?
– millaista on joogata ensikerran elämässä?
– millaista on oppia tuntemaan itsensä paremmin?

Tämä vuosi on hyvinvoinnin vuosi. Se on balanssia, jossa eletään täysillä ja voidaan hyvin. Matka on vasta alussa ja opittavaa riittää, lähdetkö mukaan?